Kävin kirjakaupassa (Akateeminen, siellä on hyvät valikoimat halpoja englanninkielisiä pokkareita) vuoden idioottimaisimpana päivänä, lauantaina ennen isänpäivää, mutta kun makasin sunnuntaiaamuna sängyssä N:n isossa valoisassa makuuhuoneessa, luin uusinta Paul Austeria ja kuuntelin kuinka olohuoneesta kuului (suljettujen ovien läpi, olin vielä "nukkumassa") kuinka N lauloi Nancy Sinatraa, olin onnellinen siitä, että jaksoin odottaa kuinka kaksi ärsyttävän hidasta (kuinka muutenkaan?) myyjätärtä paketoivat viime tingassa isänpäivän tajunneiden itsestäänselviä ostoksia. Kirja (siis tämä) on mielenkiintoinen, ei vähiten siksi, että (PAUL AUSTER!!) siinä on kirjoitettu uskottavasti parikymppisten ongelmista. Olen ehkä puolessa välissä menossa, joten on vaikea kertoa vielä lisää. Harvoin olen Austeriin kuitenkaan pettynyt.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
