Se on romantikkojen halveksima sana. Minä en käsitä sitä armontilaksi tai jumalaiseksi henkäykseksi, vaan sinnikkyyden ja ehdottomuuden voimalla tapahtuvaksi sovinnonteoksi teeman kanssa. Kun sinä haluat kirjoittaa jotain, sinun ja teeman välille syntyy eräänlainen keskinäinen jännite, jolloin sinä yllytät teemaa ja teema sinua. Jossain vaiheessa kaikki esteet romahtavat, kaikki ristiriidat häipyvät ja sinä keksit asioita, joista et ollut uneksinutkaan, ja silloin mikään maailmassa ei tunnu paremmalta kuin kirjoittaminen. Sitä tunnetta minä kutsuisin inspiraatioksi.
kommentoi | linkki kirjoitukseen