Elän tällä hetkellä jonkinlaista muutoskautta, tai sitä hiljaista kautta ennen muutosta. Kaupunki, johon muutin vuonna 2007 ei tunnu antavan enää juuri mitään. Monet asiat ovat muuttuneet vähintään kerran: bändiä ei enää ole, rakkaussuhteet ovat kariutuneet yksi toisensa jälkeen, useat läheisimmät ystäväni asuvat nykyään jossain muualla. Näiden asioiden poistuttua elämästäni niiden tilalle ei ole tullut mitään. Se tuntuu ajatuksena välillä hermostuttavalta. En tarkoita että yksin eläminen ja oleminen olisi tässä se ongelma (jos voi sanoa että tässä mitään ongelmaa onkaan), lähinnä vain vähitellen on alkanut syntyä ajatus liikkua eteenpäin, ehkä jättää tämä kaupunki ja sen ihmiset, aloittaa jotain uutta jossain muualla. Tai jatkaa vanhoja ystävyyssuhteita jossain toisessa kaupungissa. Nämä ajatukset ovat kuitenkin vielä aika uusia. Tiedän, että mitä tahansa voi tapahtua millä hetkellä tahansa. Tiedän myös, että tämä pitkä ja vaikeahko talvi antaa oman panoksensa siihen ajatukseen, että kaikki elämässäni on liian staattista ja paikalleen jämähtänyttä.
Olen kuitenkin ottanut tarkoituksella rauhallisesti. Näinä aikoina vakituinen, mielenkiintoinen ja mieluisa työpaikka omalla alalla on kunnioitettava asia, ja tarkoitukseni on pysyä töissä ainakin sen aikaa, että saan maksettua lainani pois. Muutama todella hyvä ystäväni, jotka olivat luonani ystävänpäivän illan ja yön, kehittelivät jo puolestani muutto- ja kesäsuunnitelmia, mitkä kuulostivat aivan liian hyviltä voidakseen toteutua. Mutta toisaalta niissä ei ollut mitään epärealististakaan. Olin otettu siitä miten he olivat valmiita auttamaan. Vielä en ole lyönyt mitään lukkoon, enkä usko että tulen tekemään sitä vielä muutamaan hetkeen. Mutta jotain on kuitenkin tapahtumassa.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
