Lenkiltä suihkuun, hetkeksi tietokoneelle ja ruokakauppaan. Kaupasta halvoille oluille Snookeriin (tuttavallisemmin kerholle), kaksi tuoppia ja alkon kautta (viimeiset glögit!) kotiin, ruokakamat jääkaappiin, pari leipää välipalaksi ja bändimmme laulajan luokse parin korttelin päähän; joulukuun 20. päivän keikkamme Kemissä Bar Koodissa on kuvattu baarin katossa olevalla videokameralla. Vaikka materiaalia onkin vain puolen keikan verran (ja itse en näy kameran huonon suuntauksen takia lavan oikeassa reunassa ollenkaan) olemme kaikki iloisia dv-nauhalle tallentuneen hyvän meiningin ja yleisön mukanaolon vuoksi. Istuskelua, uuden demobiisin kuuntelua, musiikin kuuntelemista/katselemista youtubesta (Cypress Hill: How I Could Just Kill A Man; hyvä breakdown). Sitten paikalliseen olutravintola Graaliin (erittäin viihtyisä paikka), tuoppi Stella Artoista. Graalista seurueemme siirtyi laulamaan karaokea torin reunalla sijaitsevaan aittaan, jossa tapasimme toisen ystävistämme koostuneen seurueen. Biisien (ja tyttöjen tanssista nauttimisen) ja muutaman Sherwood-siiderin jälkeen kotiin.
Huomenna työhaastattelun lisäksi on luvassa muutakin jännittävää; soitan pitkästä aikaa levyjä, tällä kertaa lupauduin PSK Kaupunniin Soma Kuosmasen näyttelynavajaisiin kun pyydettiin. Sinne kaikki, klo 19 alkaa soitto, muutakin ohjelmaa on.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Vuosi 2008 alkoi osaltani kohtuullisissa merkeissä. Asuin yksin vanhan puutalon toisessa kerroksessa olevassa asunnossa rauhallisella seudulla, työskentelin freelancerina samalle mainostoimistolle kuin vieläkin (työnäytteitä portfoliossa), toisena työnä opetin kitaransoittoa lapsille (jota teen vieläkin). Vapaa-aikani meni oikeastaan koko kevään ajan bänditreeneissä ja nykyisen avovaimoni kanssa.
Aloitin tämän blogin pitämisen vuoden 2008 helmikuussa. Mietin luovuuden ja itsekritiikin suhdetta (samassa yhteydessä pääsin puhumaan lempikirjastani Zen ja moottoripyörän kunnossapito) ja animaationi White Rabbit pyydettiin digileffafestivaali HDFestin www-sivujen showcase-osioon kymmenien todella laadukkaiden animaatioiden ja lyhäreiden joukkoon. Maaliskuussa surin Polaroidin päätöstä lopettaa filmiensä valmistaminen.
Keväällä aloitimme harvahkon keikkailun lomassa Tunguska Press -yhtyeemme ensimmäisen omakustanteen työstön (levy ilmestyikin erinäisistä syistä vasta joulukuun alussa!). Samoihin aikoihin aloitin lenkkeilyn, joka on jatkunut tahdilla kerran viikossa tähän saakka. Toukokuussa mietin teknologista singulariteettia. Myöhäiskeväällä ländäsin muutaman mielenkiintoisen duunin: sain pari kuvituskeikkaa ja minusta tuli Kino-Oulu lehden taittaja (valmista jälkeä portfoliossa). Kesän teinkin (työn puolesta) suurimmaksi osaksi Kino-Oulua sekä auttelin Mainostoimisto Ajatuksen porukkaa heidän kiireissään (ainakin muistijälkien ja sähköpostiarkistojen perusteella!).
Syyskuussa muutimme erääseen Oulun keskustan vanhimmista rakennuksista, pienehköön kaksioon. Yhteiselo sujuu ehkä jopa paremmin kuin ennen. Syksyllä myös aloitin vieläkin jatkuvan duunini (josta tulen kirjoittamaan enemmän parin viikon sisällä sekä laittamaan materiaalia portfolioon). Syksyllä myös ystäväni Lord British kävi avaruudessa.
All in all, tämä vuosi on ollut edelliseen verrattuna paljon palkitsevampi. Vuoden 2007 syksyllä muutin Ouluun Torniosta, samalla jäi sellainen perus-jumittaminen pois (Oulun aktiviteetit > Tornion aktiviteetit), ja sekä työ- että harrastuselämässä alkoi tapahtua. Vieläkään töitä ei oikeastaan ole liikaa, mutta suunta on suuressa mittakaavassa selkeästi parempaan päin. Eli ei muuta kuin eteen- ja ylöspäin! Palkitsevaa uutta vuotta kaikille!
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Tämä aika vuodesta on jotenkin skitsofreenistä ainakin näillä leveysasteilla. Yleinen vireystila on mitä on, päivän pituus on (virallisesti!) kolme tuntia 39 minuuttia (!!!), ja näiden yhteensä reilun kahdensadan valoisan minuutin aikana pitäisi jaksaa hoitaa virastoasioita ja muuta ns. pakollista ulkona oloa siksi että näkisi vilauksen auringosta (fat chance).
Onneksi paljon pelastaa myös lukeminen, päivätorkut, teen juominen ja esimerkiksi kirpparilta pilkkahintaan löytyneet sarjakuva-albumit kuten Kramppeja ja Nyrjähdyksiä, jonka albumista numero neljä seuraava siteerauksenpätkä on:
Lapsena meillä on mielikuvitusystäviä. Merkillistä.. miten ne sitten vanhemmiten muuttuvat vihollisiksi.
Kaamoksen alla on helppoa vaipua jos ei nyt masennukseen mutta kuitenkin tietynlaiseen passiivis-negatiiviseen tilaan. Yhtäkkiä duunit joita tekee eivät tunnukaan niin hyviltä, työkaverit muuttuvat omassa mielessä jotenkin vihamielisiksi vaikka reaalimaailmassa mikään ei olekaan muuttunut. Kaverit tuntuvat kärsivän samasta syndroomasta, ovat hiljaisempia. Tämä tietysti ruokkii omaa paranoiaa; tuokin nyt varmasti ajattelee minusta jotain vittumaista kun on noin hiljainen vaikka koitan saada keskustelua aikaan. Kaikki vähäkin, mitä pitäisi tehdä omien neljän seinän ulkopuolella tuntuu erittäin vaikealta. Sitten kun pääsee ulos ja saa asiat hoidettua ei tulekaan sitä tuttua reipasta tsemppaavaa jes-eipä-tämä-ollutkaan-niin-vaikeaa-kuin-pelkäsin-fiilistä, vaan valju olo joka saa vain haluamaan päivätorkkuja vaikka olisi töitäkin tehtävänä.
Wikipedia sez:
* Unihäiriöt: Unentarve kasvaa huomattavasti, ponnistelulta tuntuva herääminen ja nouseminen, syvä uni mutta väsyneisyys herätessä, iltapäivätorkkujen tarve
* Ylensyönti: Hiilihydraattipitoisen ravinnon ylensyönti, painon nouseminen
* Masennus, epätoivo, ahdistus, syyllisyys: Pientenkin tehtävien suorittaminen tuntuu vaikealta
* Sosiaalinen elämä: Erakkomainen vetäytyminen, seksuaalinen taantuminen, empatian näivettyminen, tunteiden katoaminen
* Tokkuraisuus: Liian väsynyt toimiakseen, kaikki toiminta tuntuu suoritukselta
* Fyysiset oireet: Nivelsärky, vatsa- sekä suoliongelmat, alentunut vastustuskyky
* Käytöshäiriöt: Etenkin nuorilla
Boldasin kaamosmasennuksen oirelistasta omalle kohdalleni osuvat. Itse olen kuitenkin asteittain koko ajan parantunut vuosien myötä, tämä vuosi on selkeästi parempi kuin edellinen. Oikeastaan monessa asiassa: mieluisia töitä on enemmän, bändihommat kulkevat paremmin, parisuhde tuntuu mielekkäämmältä, oma pää muutenkin selkeämmältä, tulee jopa käytyä lenkillä kerran pari viikossa. Tietysti joissain asioissa olisi parantamisen varaa (mm. alkoholin käyttö on välillä melko runsasta, yleinen empatian taju välillä heikkoa, epäsosiaalinen käytös yleistä) mutta niin kai pitääkin olla. Eikö olisi tylsää jos kaikki olisi täydellistä?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Ok. Te ihmiset ketkä luette tätä blogia (90% teistä on tuttujani ja loput 10% on googlettanut "penis helikopteri");
Kaikkien teidän mielestä Celine Dion on vitun perseestä.
Right?
right!!!
Right?!
right!!!
Lemme hear you say "yeeeeahh"!!
yyeeeeeeah
Yeeeeahh!
yyeeeeeeah
Wuwwuwwuuu!
wuwwuwwuu!
Ok.
Älkää peljätkö enää, internetriippuvaiset ystäväni, sillä nyt esitän teille 12 todistetta siitä, miksi Celine Dion on (oikeasti) mahtava! Ok, antaa mennä!
via jezebel
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Tätä olen odottanut jo pari viikkoa! Mm. Sufjan Stevensin levy-yhtiö Asthmatic Kitty on julkaissut sivuillaan tämänvuotisen joululahjansa, ja parasta siinä on että voit (monen muun ilmaisen jutun lisäksi) kuunnella Sufjan Stevensin viiden levyn jouluboksia Songs For Christmas täysin ilmaiseksi joulukuun ajan (klikkaa ylhäältä kohdasta "Musical Downloads").
Tämä on ollut jo monta vuotta joulukuuni kohokohta (no okei, yksi niistä?), monta levyllistä vanhoja ja etenkin uusia joululauluja mielenkiintoisesti ja hauskasti sovitettuna. Omat suosikkini ovat pääosin viidenneltä levyltä (esim. Get Behind Me, Santa! ja Star Of Wonder), mutta toki muillakin levyllä on todella rautaisia ja kauniita kappaleita ja tulkintoja.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
;)
arkistojen aarteita vuodelta 2005
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Todella mielenkiintoinen pätkä animaation ja erikoisefektien tekemisestä käytännössä käsipelillä.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
randomilla googletettuja tositarinoita; lähteet sitaattien jälkeen; lihavoinnit minun. Lukekaa ne lähteet/alkuperäiset tarinat sitaattien takaa! (Kaikki teksti ei mahdu tähän.)
--- in the same building, there was a balcony over the old gym. you'd go up there and sometimes hear what sounded like the squeaks of basketball players' sneakers, but no one would be playing below you. and on the stairs up to the balcony, there was this one spot that was cold and scary. i'd be walking up the stairs and i'd have to move to the right side to avoid the spot. what's weird is, i invited a friend to meet me at work one day, and she was always one to have "spirit encounters" (or so she said) and she looked up the stairs, pointed to the exact spot i'd avoided for 3 years, and said, "someone is standing there." then she said, "get me the fuck out of this place, i can't be here." and bolted out the door. it was a charged building.
Sarah M. http://www.yelp.com/topic/boston-real-l ... st-stories, noin kolmasosa sivua alas
"Hey Dawn, I got a question."
"Shoot."
"I think I just got a prank message left on my voicemail. I was wondering if you could tell me where extension 0000 is on campus."
Without batting an eye or stopping her advance to her apartment, she says, "It's that lobby phone right there."
"Uhm, but that can't be Dawn. No one has even come into the lobby, let alone use the phone since we got here. We came down at what, eleven? It's ... it's eleven-fifty and that message was left at half past."
Alpheus http://www.everything2.com/index.pl?node_id=809553
Ja loppukevennyksenä; Mitä tapahtui Igor Dyatlovin hiihtovaeltajaryhmälle pohjois-Uralilla vuoden 1959 helmikuussa? Yhdeksän kokenutta hiihtäjää löydettiin kuolleena Kholat Syakhlin (mansin kieltä; Kuoleman vuori) rinteeltä leirinsä läheisyydestä.
Heidän telttansa olivat pahasti rikki; rikottu ilmeisesti sisäpuolelta. Metsän reunaan (1,5km leiristä) johtivat useat peräkkäiset jalanjäljet, ja etsijät löysivät kaksi ensimmäistä ruumista vanhan mäntypuun alle tehdyn nuotion ääreltä. Vaatteinaan kuolleilla oli vain alusvaatteet ja sukat. Paluumatkalla kadonneiden leiriin etsijät löysivät vielä kolme muuta ruumista (sadan-parinsadan metrin välein), joiden asennot antoivat vaikutelman että kuolleet hiihtäjät olivat palaamassa leiriinsä. Nämä ensimmäiset löydetyt olivat kuolleet hypotermiaan. Loput neljä hiihtäjää löydettiin vasta parin kuukauden päästä neljän metrin syvyydestä hangen sisästä, syvemmältä metsästä.
Myöhemmin löydettyjen ruumiiden ruumiinavauksessa todetut vammat olivat hieman erikoisia: yhdellä henkilöllä oli ankara kallovamma, ja kahdella yhtä paha rintakehän murtuma mutta ei ainuttakaan ulkoista haavaa (kuin vammat olisivat johtuneet rajusta ulkoapäin tulleesta paineesta). Yhdellä ruumiista ei ollut ollenkaan kieltä.
Muutamat löydetyistä henkilöistä olivat pukeutuneet ilmeisesti muiden kuolleiden vaatteista revittyihin riekaleisiin. Kaikki uhreista olivat poistuneet leiristään omin jaloin. Muutamien uhrien vaatteista löydettiin suuria radioaktiivisuuden jäämiä. Alueella ei tutkimusten mukaan liikkunut samaan aikaan muita ihmisiä (mutta kauempana ihmiset olivat nähneet tapahtumapaikan suunnassa taivaalla oransseja objekteja). Hautajaisissa sukulaiset ihmettelivät ruumiiden oranssia ihonväriä. Uhrien liikkeistä tutkijat päättelivät että uhrit olivat sokaistuneet. Koko tapauksen viralliset asiakirjat olivat salassa kymmeniä vuosia.
http://en.wikipedia.org/wiki/Dyatlov_pass_accident
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
