Tänään parvekelasit olivat jäätyneet ulkopuolelta niin että niistä ei nähnyt läpi. Kun lämmitin lasia peukalollani jää suli toiselta puolelta noin kymmenen sekuntin viiveellä. Sulatin lasiin hymynaaman, mutta jo puolen tunnin päästä se oli kadonnut kun sää lauhtui ja jää suli.
Välillä kaikki tuntuu niin turhalta ja surulliselta. Silloin yritän muistuttaa itselleni että se on vain tämä vuodenaika ja että kaikki paranee automaattisesti ja saman tien jos teen jotain, käyn jossain, poistun tältä ainaiselta mukavuusalueeltani.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Järkyttävää kuinka vaikeaa on päästä irti vanhoista tavoista. Kesken työpäivän vilkuilen puhelintani jos hän olisi soittanut tai viestinyt, mikä on tuplasti outoa sen takia että en pitänyt siitä että hän soitti minulle työpäivän aikana. Istun kahvilassa ystäväni kanssa, tarkkailen kelloa vaikka mihinkään ei ole kiire, en ole sopinut mitään. Puhuimmekin tästä. Outoa.
Kotoa löytyy pieniä asioita: kirjan välistä vanha muistivihon sivu johon hän on piirtänyt profiilini. Jääkaapin ovessa on edelleen ikivanhoja kirjoituksia: JONES OSTA RÖÖKIÄ tai MUISTA KAHVIMAITO. Siivotessa lattialta löytyy hiuspinni, keittiön kaapissa on pikakahvia, pakkasessa marjoja.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Goethe's final words: "More light." Ever since we crawled out of that primordial slime, that's been our unifying cry, "More light." Sunlight. Torchlight. Candlelight. Neon, incandescent lights that banish the darkness from our caves to illuminate our road, the insides of our refrigerators. Big floods for the night games at Soldier's Field. Little tiny flashlights for those books we read under the covers when we're supposed to be asleep. Light is more than watts and footcandles. Light is metaphor... Thy word is a lamp unto my feet... Rage rage against the dying of the light... Lead, kindly light, amid the circling gloom, lead thou me on; The night is dark, and I am far from home; Lead thou me on. Arise, shine, for thy light has come. ...Light is knowledge, light is life, light is light.
Tämä on omistettu sinulle, joka kaipaat valoa tällä hetkellä. Pimeys on vallannut maailman, mutta kaiken senkin keskellä täytyy silti olla (ja onkin) valoa. Jos ei tänään, huomenna. Mitä voimme tehdä muuta kuin luoda oman valomme, odottaa sitä päivää kun valo viimeinkin tulee pyytämättä, silloin emme enää voi muistaa kuinka pimeää oli.
part I
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Luulen että teen tästä blogista pelkästään Villi Pohjola -kuvablogin.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Paikallista hienoa joulunostalgiaa tai jotain yhdeltä parhaimmalta suomalaiselta rock-bändiltä ikinä:
voi pieni liekki tehdä pimeästä kaunista
käyn rautatienkatua tyhjää lumista
tunnen joulurauhan julistautuvan mun veressä
kun lepään hetken tässä Intiön kynttilämeressä
Nyt valitettavasti joudun palaamaan hetkeksi joulun hektiseen nukkuma- ja viininjuontiaikatauluun.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
