Helmikuuta aina jotenkin odottaa jo syksystä lähtien. Helmikuu tarkoittaa sitä, että seuraavaksi on maaliskuu ja virallisesti kevät. Mutta ei vielä. Sitä ennen on vielä paljon kaikkea. Paljon on myös pyörinyt mielessä asioita.

Eräänä iltana saunoin. Pistäydyin löylystä ulkona ja join kylpyhuoneen hanasta kylmää vettä. Samalla sain voimakkaan flashbackin mummilan saunaan, joka sijaitsi mummilan pihan toisella puolella navetassa. Saunaan kuului lehmien ääniä. Kuitenkin, sinne oli vedetty juokseva vesi, yksi kylmävesihana. Talvella saunoessamme isä tai joku muu, en muista, laski huurteisesta hanasta maailman kylmintä vettä vanhaan punaiseen muovikauhaan, joka oli pikkupojan käsille niin iso että sitä pystyi juuri ja juuri pitämään ja kallistamaan huulilleen. Samalta se maistuu vieläkin, jääkylmä hanavesi saunoessa.

Olen kateellinen ystävilleni jotka matkustavat, vaikka vain viikoksi Helsinkiin ja Tallinnaan, tai viikonlopuksi tunturiin keikkamatkalle. Tajusin juuri eilen että minulla on käyttämättömiä lomapäiviä muutaman viikon edestä. Jospa niitä käyttäisi jossain vaiheessa ennen kevättä. En ole matkustanut viimeksi kuin kesälomalla. Voiko se pitää paikkansa? Luultavasti. Miten tässä olisi ehtinyt. Suunnitelmat käydä Tromssan filmifestivaaleilla pari viikkoa sitten kariutuivat työkiireisiin ja epämääräisiin sydänsuruihin. Muutaman viikon päästä lähden viikonlopuksi Helsinkiin, soittamaan ystäväni 30-vuotisjuhlille. Jos sieltä onnistuisi jäädä vaikka vain viikoksi etelään..

Sarjassamme "tänään tein jotain ensimmäistä kertaa elämässäni": kävin kangaskaupassa ja ostin kangasta. Useammankinlaista. Talvi on taas pyöristänyt kaikki muodot eilisen illan ja viime yön ja tämän päivän jatkuneella lumipyryllä ja kämppä on edelleen liian valkoinen sisältä. Kynttilänvalo ei auta jos seinät ovat valkoista maalia tai lasia.

Tämä kappale (joka siis soi luultavasti edelleen jos klikkasitte sen postin alusta soimaan, en tiedä tekeekö niin kukaan, itse harvoin) on yksi levyn ehdottomia suosikkejani. Eräs tähän biisiin liittyvä teinimuisto (levy tuli ulos 1997, joten tämä tapahtui varmaankin joko saman vuoden tai viimeistään vuoden 1998 syksyllä) liittyy siihen, kuinka olin ihastunut erääseen tyttöön (terveisiä!) ja vietimme aikaa hänen kotitalonsa lähellä olevan pellon reunalla maaten heinäpaalien päällä ja katsellen tähtitaivasta, laskien tähdenlentoja. Vielä joitain vuosia sitten muistin kuinka monta näin tunnissa. No, siitä ihastuksesta ei tullut mitään muuta kuin kehkeytyi edelleen jatkuva ystävyys.

Hyvää helmikuuta kaikille. Kohta se on taas ohi, talvi. Mutta tarpokaamme vielä hetken aikaa.

5 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen

---

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

Kaikki jo varmaankin tietänevät Applen uuden lippulaivatuotteen(?)? Oma kotikoneeni (Powermac G5) pitää käynnistää yhdistämällä kaksi juotoskohtaa yhteen pienellä ruuvimeisselillä. Satunnainen, joskus riittää kaksi kosketusta/sohimista, joskus ylväs koneeni vaatii 30. Esiintyy myös ns. satunnaista finder-vie-120%-prosessoritehosta-eikä-konetta-saa-mitenkään-enää-haltuun-ilman-kylmäbuuttia-ilmiötä.

On minulla toinenkin Macintosh Apple-tietokone. Vuosia sitä viriteltyäni vanha Sawooh Sawtoothini on tuomittu ikuiseen kadotukseen siirretty "projektikaappiin". (Huomasin juuri että Opera 10.10 OSX 10.3.9:llä ei näytä ollenkaan italics-tagattua tekstia.) Sawtooth, sinä paskiainen.

(Omistin myös toisen Sawtoothin. Ei siitä sen enempää.)

Kerran minulla oli Apple Macintosh-tietokone, uudenuutukainen iMac eMac (ei lapset, ei sellainen litteä, ja on kyllä outo kirjain tutun whateverin edessä) jonka putkinäytön kyljessä olevan täydellisen mystisen vaarallisen näköisen osan eristin muusta elektroniikasta alumiinifoliolla sähköä johtavalla teipillä. Loppuivatko satunnaiset näyttövammailut (kuvittele että näyttösi yläreuna kääntyy nurinpäin, peilaa itsensä vasemmalta oikealle 37 asteen kulmassa ja värisee strobomaisesti)?

Unta.. unta..

5 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen

---

muistaakseni vuodelta 2006, klikkaa suuremmaksi

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

En niin.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

Sam Sparro - Black & Gold

Niinsanottu tanssimusiikki ei useastikaan ole sydäntäni lähellä (paitsi jos se on Eddie Murphyn esittämää), mutta tässä eräs parin vuoden takainen helmi, johon tutustuin vasta muutama viikko sitten eräillä jatkoilla.

Ehkä tämänkaltaisella musiikilla saa viikonloppunsa käyntiin myöhemmin, vaikka vielä tällä hetkellä fiilis on lähinnä todella flegmaattinen ja vittuuntunut. Ollut jotenkin raskas viikko. Nyt vielä pohdin iltarientoihin osallistumattomuutta, vaikka luulenkin että kunhan aivoni kunnolla tiedostavat parin tunnin päästä että nyt on edessä kuutisenkymmentä vapaata tuntia olen hetkessä kerholla (joksi ystäväpiirini kutsuu paikallista snookerbaaria jossa on perinteisesti klo 16-19 tuoppi 3€) aloittelemassa, ja kuka tietää (aivoni ehkä tietävät?) vaikka eksyisin Oulun yöelämään.

Jos, ennen kuin itse pääsette irti ja viikonlopun viettoon haluatte lukea hyviä dokausjuttuja, suosittelen teitä kääntymään Paskan Sohvan puoleen. Ja muutenkin. Pirun hyviä levynostoja.

Pahoittelen blogin viimeaikaista apeaa sävyä. Eiköhän se tästä taas muutu, nyt on ollut aika paskat fiilikset jonkin aikaa. Mutta, kuten sanotaan Thank god it's friday, tai kuten John Campbell pukee sen:



kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

1. eletään
2. tehdään päätöksiä
3. eletään niiden päätösten seurausten kanssa
4. jossain vaiheessa satutaan törmäämään jonkinlaiseen informaatioon kolmesti kirottu sosiaalinen media joka lyö kaiholla
5. yritetään jatkaa elämää töitä kaihosta huolimatta

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

|◄ ◄ 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 ► ►|