iPad: helpottaa elämää sen verran että voit juoda aamuteet jossain muualla kuin (pöytä)koneen ääressä. Ja Angry Birds on koukuttava, vitun hyvä peli. 3G-verkko tuntuu vain välillä todella tahmealta, kosketusnäytöllä kirjoittaminen on hidasta ja netissä navigointi muutenkin sivustosta riippuen vaikeahkoa. Mutta tosiaan, on virkistävää viettää aamuinen rutiinisurffailuhetki (hetki? Miten olisi puolitoista tuntia?) jossain muualla kuin väsyneellä toimistotuolilla kyyhöttäen. But will it blend?



kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

My head keeps spinning;
I go to sleep and keep grinning;
If this is just the beginning,
My life is gonna be beauuuu-tiful!

Youtube: Ain't That A Kick In The Head, elokuvasta Ocean's Eleven. Go Dean! Varsinkin tuo biisi.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

Mietin tänään sitä, kuinka ihminen tekee tietoisia päätöksiä ja pyrkii kohti itselleen asettamaansa maalia. Se on tapahtunut minulle, on helppoa nähdä aika selkeästi näin jälkikäteen: olen hakeutunut tietoisesti tätä alaa kohti jo lapsesta/nuoresta asti. Se ei ole niin dramaattista kuin miltä se kuulostaa: lähinnä olen pitänyt sitä mielessä jos on pitänyt miettiä kohtuullisen realistista mahdollisuutta tulevaisuutta ajatellen, esimerkiksi yläasteella ja lukiossa. Mitä voisin tehdä palkkani eteen, mistä pitäisin?

On varmasti olemassa ihmisiä, joista on tullut jotain pelkästään (tai enemmän) avoimen tilaisuuden kautta, ehkä he olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tai ehkä he päätyivät vasten tahtoaan tilanteeseen josta huomasivatkin pitävänsä? En tarkoita että ihminen ei voisi olla onnellinen/tyytyväinen työhönsä/elämäänsä ilman pitkäaikaisen suunnitelman toteutumista, ajatukseni vain pyörivät näissä asioissa tänään jonkinlaisen konkreettisen valitun kehityksen ajatuksen kannalta.

Uskon kuitenkin että elämästään voi nauttia enemmän, kun ensin tajuaa että sille voi tehdä jotain, ja sen jälkeen tekee tarvittavat asiat saavuttaakseen haluamansa tilanteen. On oikeasti äärimmäisen nautinnollista ajatella tulevaisuuden olevan muovailtavissa. Ja itse olen todiste siitä, että se on mahdollista. Jos en olisi tehnyt sitä jo kerran aiemmin en luultavasti luottaisi omiin kykyihini tätäkään vähää.

Mitä ajan takaa? Olen siinä prosessissa taas. Aina kun kirjoitan tätä blogia, aina kun mietin kirjoittamista, aina kun luen jotain, aina kun mietin nykyistä projektiani. En tarkoita, että sen valmiiksi saattaminen toisi minua vielä mihinkään, mutta se on askel oikeaan suuntaan. Ja todennäköisyys siihen, että tulevaisuus on jännittävämpi ja hienompi (ja sellainen kuin haluaisin sen olevan jos saisin valita) kasvaa. Ainakin ihan vähän. Mutta mitenkään muuten se ei sitä tee.

(Nämä muutamat kirjoitukset käsittelevät (tai ainakin hipovat) samaa teemaa.)

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

milkysoldierin flickr

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

Vietin perjantai-illan ja suuren osan lauantaita antaen tekohengitystä vanhalle G4 Powermacilleni. Ubuntun (Linux, tiedättehän?) säätäminen, punaviinin juonti ja uuden Radiohead-levyn kuuntelu oli juuri sitä mitä tarvitsin nyt: omaa aikaa, sillä seuraavat muutamat viikonloput menevät omilla keikoilla + muissa riennoissa.

Kevätaurinko (vai voiko niin sanoa jo?) aktivoi aivojani muutenkin: mielessä pyörii suunnitelmia tehdä joistain hienoista/tyylikkäistä kirjankansista julisteita. Tästä lisää myöhemmin. Sain myös takaisin kauan lainassa olleen Wacomini, joten kynnys piirtämiseenkin on tällä hetkellä matalampi kuin pitkään aikaan. Mietin jotain nopeita ja huolettomia piirustuksia joita voisi jakaa täälläkin. Samalla tulee toivottavasti mietittyä myös kuvitushommia.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

Läpi pelattuna yksi viihdyttävimmistä flash-peleistä, Cursed Treasure: Don't Touch My Gems!

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

Huomaan ajelehtivani vain kaikissa huonoissa hetkissä. En tiedä miksi. Silloin ajattelen, kuinka hyviä hetkiä on kuitenkin moninkertaisesti enemmän. Todella paljon enemmän. Ainakin hetkellisesti se auttaa.

Joskus reaalitodellisuus unohtuu, kaikki se hyvä ja hieno mitä on tai oli jää muutaman vähemmän miellyttävän hetken alle. Mutta jos miettii vaikka pelkästään vietettyä aikaa, niiden huonojen hetkien suhde hyviin on ehkä 1/100. Joten miksi ne huonot ovat kuitenkin päällimmäisenä mielessä?

Se saattaa johtua siitä, että opimme epäonnistumisiemme kautta: kipeimmät asiat ovat niitä joita meidän pitää miettiä kasvaaksemme paremmiksi ihmisiksi. Ray Loriga, Tokio ei välitä meistä enää:

Muisto on typeristä typerin koira, sille heittää kepin ja se tuo takaisin ihan mitä muuta tahansa.

part I | part II

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

Malcolm Lowryn Under The Volcano Penguin Modern Classics –painoksena. Aika vaikuttava kansi, vai mitä? Nick ja Astrid arvioivat elokuvan pari viikkoa sitten.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

|◄ ◄ 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 ► ►|