Out-takes from the Life of a Happy Man, Jonas Mekas, 2012, 16mm & digital video via this isn't happiness
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Blogi täytti eilen seitsemän vuotta. Mene kouluun, blogi. Leikkaa hiuksesi ja mene oikeisiin töihin, lapseni.
"Eriytätkö nää itses niinkö tuosta blogista", mietti ääneen (okei, mailitse) eräs uusi tuttavuus viime viikolla. Että onko kertojaminäni erilainen kuin minä, minäminä. Blogini perusteella minusta saa kuulemma ylinuhteettoman kuvan. Totta on, että en joka viinipulloa tai yömyöhäistä 12-juustohampurilaista-ja-taksilla-kotiin -tapausta raportoi, ja en käsittele tiettyjä henkilökohtaisen elämäni osa-alueita täällä juuri ollenkaan. Ainakaan vielä, katsotaan sitten uudestaan kun ajan myötä Googlen välimuistista poistuvat entisen (työ)elämäni jäljet. Eli mielestäni en eriytä, mutta luonnollisesti en kerro kaikkea mahdollista. Ja tietenkin kun kerron tai jaan jotain filtteröityy se (varsinkin tänne kirjoitettaessa) omien suodattimieni läpi joka tapauksessa. Joskus ne suodattimet saattavat tuoda kirjoitukseen mukaan jotain sellaista, mitä reaalitilanteessa ei välttämättä ollut. Se on se taiteilijan vapaus, tai jotain.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Tammikuun alussa pelkäsin sen kuluvan hitaasti. Nyt ollaan jo monta päivää helmikuun puolella, ja edellinen kuukausi on mennyt aivan käsittämättömän nopeasti. Rytmi tuntuu olevan suunnilleen seuraava: visusti kotona torstai-perjantai -akselille saakka (lukemista, kirjoittamista, vähän freelancetöitäkin, kodinhoitoa, kävelylenkkejä, yleistä rauhallisuutta), sitten ehkä pientä aktivoitumista, viikonloppuna hyvien ihmisten näkemistä rahatilanteen, pakollisten menojen ja fiiliksen mukaan. En ole vielä oppinut sunnuntaijuhlimista/-kyläilyä vaikka tarjouksia onkin tullut. Ehkä hyvä niin, sekä lompakolle että yleiselle jaksamiselle. Unet ovat asettuneet aika tarkasti välille 24-10. Päivisin on välillä yllättävän valoisaa, uuden työpöydän äärestä näkee suoraan pihalle, jossa tulee tälläkin hetkellä pihapiirin kaiken äänen mukavasti vaimentavaa lunta. Sitä on tullut parin viime viikon aikana useita kymmeniä senttejä, ja olen oppinut pitämään sen katselusta aivan eri tavalla kuin ennen.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Hyville tarinoille olivat ne sitten tosia tai keksittyjä ja hyville ihmisille, joiden kanssa niitä voi jakaa.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Adalberto Ortiz via this isn't happiness
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Olen rakastunut Dan McCarthyn yöaiheisiin silkkipainotöihin.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Olen jo kuukausien ajan etsinyt netistä oikeaa kirjoituspöytää, ja tällä viikolla viimein löysin sen. Edellinen pöytäni oli liian pieni, kiikkerä ja sen tasot olivat metallia ja lasia. Työnurkkaukseni oli makuuhuoneessa, nykyinen olohuoneessa. Tämä uusi (parikymmentä vuotta vanha) pöytä on 160 cm leveä – jonkinlaisella puujäljitelmällä päällystettyä jykevää levyä, osittain oikeaa puuta – ja erittäin tukeva. Sain sen ilmaiseksi lähikunnasta, ja lahjoin ystäväni hakemaan sen kanssani eilen erään toisen ystäväni tila-autolla. Eilisen illan vietin siirrellen huonekaluja ja kooten kolmeen osaan puretun pöydän, asennusdrinkkejä unohtamatta. En huomannut kuin vasta lähikaupan kiinni mentyä, että en ollut nauttinut illallista ja asunnossani ei ollut juuri mitään syötävää. Jotain kuitenkin löytyi: katkarapu-pussikeitto, jonka nautin juustolla päällystettyjen joulupipareiden kanssa. Yllättävän hyvä yhdistelmä. Nyt lihaksiani särkee, ja jos haluan käydä kylpyhuoneessa joudun kiipeämään yhden oranssin nojatuolin yli. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että saan tänään purkaa monta vuotta kiroamani tietokonepöydän. Ehkä oranssi nojatuolikin löytää paikkansa, luultavasti makuuhuoneen entisestä työtilanurkasta.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
