lisää kathleenien flickristä

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

Tee tätä (goblet squat) jos haluat kävellä seuraavan päivän kuin joku idiootti koska reitesi ovat niin kipeät. (Vahvistaa myös keskivartaloa.)

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

Haluaisin kirjoittaa maailmasta, jossa vuodelevossa vihanneksena makaavia vanhuksia pidetään väkisin hengissä vuosikausia, tai kuten tässä tapauksessa yli kymmenen vuotta, ja siitä miksi näin on: kenen rahaa ja vaivaa siihen kulutetaan ja miksi, mutta en taida tehdä sitä vielä. Ehkä tämän verran: en näe mitään järkevää syytä keinotekoisesti pitkittää ihmisen elämää (jos vuodeosastolla kymmenen vuotta käytännössä vihanneksena makaamista voi elämäksi sanoa? Biologisessa mielessä kyllä, kaikessa muussa mielessä ei.)

Minua häiritsevät usein vahvasti kaikenlaisiin (puoli)uskonnollisiin opetuksiin, perinteisiin ja ideoihin pohjautuvat käytännön ratkaisut, jotka liittyvät usein asioihin, joista on muutenkin vaikea keskustella. Käytännön asioissa tämä tapahtuu luultavasti lähinnä siksi, että niiden taustalla on niin pitkä perinne (ajatelkaa viiden päivän työviikkoa, tai klo 8-16 työpäivää), eivätkä valtaapitävät tahot (tai muutkaan?) perinteisesti innostu muutoksesta. Muissa asioissa voi olla kyse siitä että koko asia on tabu, ja täten siitä ei muka voida keskustella julkisesti. Jos saisin valita, edellyttäisin kaikilta mahdollisimman järkipohjaista ajattelua. En ymmärrä miten joku asia voi olla keskustelun ulkopuolella, varsinkin kun se koskettaa lukemattomien ihmisten reaalitodellisuutta joka päivä.

Ruotsi hyväksyi vuosi sitten eutanasian, sen jälkeen asiaa ei ole käsitelty Suomen medioissa. Ehkä pitäisi?

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

Muistatteko kun puoli vuotta sitten kirjoitin menetetystä elokuvakokemuksesta? Pari viikkoa sitten tapasin henkilön, jonka tapasin ensimmäistä kertaa tuolla reissulla, ja joka oli myös samassa näytöksessä. Kysyin häneltä, menetinkö suurenkin elokuvanautinnon poistuessani kesken näytöksen. En kuulemma mitenkään mainittavan suurta. No hyvä. Tällä naisella on hämmentävän suuret pupillit, oikeasti silmät täysin lautasina (ilman mitään köh hyviä, tiedättehän), todella hämmentävää. Jotenkin täysin hypnoottista. Yritin olla tuijottamatta, toivottavasti onnistuin. Hänellä oli myös osittain eriväriset silmät. Jännää, tuollainen?

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

Olen poistumassa asuinrakennuksestani, mutta joudun palaamaan takaisin ylös. Ulkona sataa vettä. Sisällä käyn läpi eteisen kaapin sisällön, ei sateenvarjoa. Muistan jättäneeni yhden ystäväni luo, mutta pitäisi täällä olla yksi, pienempi kuin se toinen, muistelen. Siirryn eteisen epämääräisen pyykkikorin (joka toimii muovikierrätyksen ja erilaisten kassien ja vaatteiden säilytyspaikkana) kimppuun, nostelen kierrätykset sivuun. Mustan putkikassin alta löytyy pieni kärsineen näköinen musta sateenvarjo.

Kun tähän aikaan vuodesta sataa vettä, ei näennäisen musta asfaltti välttämättä ole pitävä (lumipenkkojen sulamisvesi jäätyy kävelytielle ohuesti kerroksittain). Huomaan sen heti poistuttuani pihalta. Kävelen loppumatkan varovaisemmin enkä kerrankin kuuntele musiikkia: sateen ropina kuulostaa pitkästä aikaa todella hyvältä.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

mahtava Tom Gauld

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

Awww. (Koska en itse huolehdi nykyään, tämä on omistettu sinulle joka huolehdit liikaa. Ota iisisti. Jos edelleen masentaa, ei kannata lukea 3eanuts-tumblria, joka on siis kokoelma Tenavat-strippejä, joista on poistettu viimeinen ruutu. Ridin' the meme train..)

EDIT: Muistelinkin että jotain tämän kaltaista oli kirjanmerkeissä:



(via fuck yeah snoopy)

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

Olen fanittanut Austin Kleonia jo pitkään (1, 2), ja nyt hänellä on hieno kirjoitus How to steal like an artist (and nine other things nobody told me). Lukekaa ihmeessä koko juttu. Ehkä eniten minuun iskee

3. Write the book you want to read.

(Voisi olla myös muodossa "Write the blog you want to read.", mutta pitää tämäkin jotenkin sitoa projektiini.) Kurt Vonnegut, Kuolemaa tylympiä kohtaloita, 1991:

Tähän päättyy (omaksi hämmästyksekseni) jälleen uusi kirja, jota ei ole kirjoittanut kukaan muu kuin minä itse. (Cape Codissa asuessani rakennutin eräällä kirvesmiehellä talooni pienen siipirakennuksen. Kun se valmistui, hän päästi suustaan mitä suurenmoisimman jutun. Hän nimittäin tokaisi: "Miten ihmeessä minä tuon tein?")

2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen

---

|◄ ◄ 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 ► ►|