Toinen puhuja oli Valkeen Juho Nissinen. Nissisen esitys evoluutiosta ja aivokemiamme epätasapainosta nykymaailmassa oli mielenkiintoinen ja täyttä asiaa, vaikkakin jopa juontajat (puhumattakaan yleisöstä ja muista esiintyjistä) selkeästi naureskelivat korva-ledlamppujen konseptille, puhumattakaan Nissisen Oulun murteesta. Etelän pellet.
Luultavasti kaikkien mielestä päivän yllättävin puhuja oli entinen huippu-urheilija Virpi Kuitunen, joka piti selkeästä hermostuneisuudestaan huolimatta hyvin jäsennellyn ja esitetyn puheen luopumisesta. Ideana huippu-urheilijan elämästä kertomisen takana oli se, että ihmisiä yhdistää luopuminen, jokaisen on jossain vaiheessa elämäänsä luovuttava jostain, mitä on pitänyt jotenkin itseään määrittävänä. Twitterfeedin perusteella Kuitusen materiaali upposi yleisöön (vaikkakin, kuten joka puhe, se myös jakoi mielipiteitä; eräskin tweetti käsitteli aihetta suunnilleen näin: "Virpi Kuitunen, a former professional athlete and a whiner.")
Seuraavana "puhunut", itselleni aiemmin tuntematon Reidar Kasenius piti kornin ja monotonisen musiikin säestyksellä matemaattisen aivojumppatuokion (laske nollasta kahteenkymmeneen parillisilla luvuilla ja takaisin nollaan parittomilla, laske samalla nollasta kymmeneen ja kymmenestä nollaan). Nokian uuden älypuhelinyksikön johtaja Anssi Vanjoki esiintyi aiheesta Vapaaehtoisuuden musertava voima. Hänen mielestään vapaaehtoisuus on maailman suurin voimavara, tämä ilmenee nykyisin esim. avoimen lähdekoodin liikkeen muodossa (joka itsessään ansaitsisi blogipostin).
Väliajalla taas väistelin keskellä kulkuväyliä seisovia ilmeettömiä kännykkä - anteeksi, älypuhelinmiehiä matkallani terassille juomaan kesäistä kesäistä karpalolonkeroa ja nauttimaan Helsingin keskustan helteestä. Julkkisbongailun ja virvokkeen lipittämisen jälkeen oli aika siirtyä takaisin sisätiloihin tilaisuuden toiselle puoliajalle, jonka aloitti ajankohtainen Mikael Jugner, jonka puhe kontrollin illuusiosta oli ehdottomasti päivän parasta antia. Onko tässä mies joka tulee potkimaan perseitä seuraavassa eduskunnassa?
Helsingin yliopiston Kirsti Lonka puhui järkeviä siitä, kuinka koulu pelaa itsensä pois nykymaailmasta kieltämällä nuorille täysin luonnolliset laitteet ja ympäristöt, näin vaikeuttaen koko oppimisprosessia ja aiheuttaen turhaa kitkaa koululaitoksen ja lasten/nuorten välille. Sitran viestintäjohtaja, mediatutkija Teppo Turkki ennusti seuraavan globalisaation alkavan Aasiasta ja peittävän koko länsimaisen maailman itämaisella kulttuurilla ja elämäntavoilla. Zenroboticsin Jufo (III, jos huumorimusiikista puhutaan) Peltomaan singulariteettipuhe nauratti yleisöä, mutta vaikutti sisällöltään noin viidessä minuutissa kyhätyltä. Tweettaajat kyllä nielivät koko paketin ja intoilivatkin esityksen annista hyvinkin runsain mitoin.
Iltapäivän happivajeessa viimeinen esitys, tärkeästä ja mielenkiintoisesta aiheesta eli voimauttavan valokuvan käsityksestä ja sen käyttämisestä esim. lasten traumaattisten kokemusten käsittelyyn ja niistä toipumiseen tuntui ehkä liian pitkältä, saattoi myös johtua siitä että olen törmännyt Miina Savolaisen kuviin ja teorioihin aiemminkin, joten konsepti oli minulle tuttu.
Iltabileistä myöhästyin, kun aikainen aamuherätys pakotti torkkumaan hotellihuoneessa tv-dokumentin edessä. Ystävällinen narikkamies kertoi kellariyökerhossa olleen alkuillasta n. 130 henkilöä, joka on osallistujamäärästä ymmärtääkseni noin viidesosa. Pyörähdin kuitenkin baaritiskillä juomassa lonkeron ja jatkoin matkaani ystävieni luokse Kolmannelle Linjalle ja siitä Vallilaan viihtyisään pikkubaariin juomaan kolmen euron ginitoniceja. Valomerkin jälkeen tilasin taksin takaisin hotellille, nukuin taas liian vähän ja vietin aamupäivän katsoen hotellihuoneen telkkarista Futuramaa ja lipittäen rommikolaa.
Kirjauduttuani ulos hotellista hikoilin itseni takaisin Kallioon, josta seuraani lyöttäytyneen ystävättäreni kanssa lähdimme hieman liian myöhässä katsomaan Escher-näyttelyä Amos Andersonin taidemuseoon. Hieman myöhässä siksi, että osa näyttelystä tuli ns. juostua läpi, koska olimme paikalla noin kahtakymmentä minuuttia ennen sulkemisaikaa. Helteisen Helsingin helatorstaista emme löytäneet ainuttakaan auki olevaa sushiravintolaa, joten alkava energiavajeemme tuli paikattua Kaisaniemen metroasemalla sijaitsevassa mainiossa thaibuffetissa. (Thaibuffet nimeltään Happiness ei voi olla huono!) Olutravintolassa muutaman drinkin juotuamme metrosin itseni Hakaniemeen ja illan päälle muutaman keikan kautta takaisin Kallioon.
Perjantai menikin Kalliossa maatessa ja kiirehtimisestä pankin kautta lentoasemalle, vain huomatakseni että liian optimistisen ajattelun tuloksena en millään ehdi suunnitellulle iltapäivälennolleni. No, buukkasin itseni iltalennolle (joka onneksi oli olemassa), kävelin syrjäiselle lähtölaiturille torkkumaan. Jossain vaiheessa löysin itseni lentokentän ravintolasta katsomasta Kelju K. Kojootti -piirrettyjä lasten nurkkauksen lähellä olevasta pöydästä. Rentouduin ja tilasin toisen kossuvissyn, lueskelin, söinkin jotain. Takaisin Oulussa olin puolta tuntia ennen keikkamme alkua, joten pelivaraa ei juurikaan jäänyt, mutta kaikki meni hyvin kuitenkin. Jos jotain matkustamisesta ikinä oppii, on se, että kaikki menee hyvin, kuitenkin, loppupeleissä. Useimmiten.
kiitos tekstissä mainituille ystäville vieraanvaraisuudesta ja seurasta, ja muillekin ketkä jäivät mainitsematta. kuvia tedx:stä mm. täällä, puheiden pitäisi ilmestyä ensi viikolla tedxhelsingin kotisivuille
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Rivi kolmetoista puuttuu, totta se on.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Tulee olemaan pirunmoinen viikko: tänään toimistolta suoraan viideksi bänditreeneihin, kotiin luultavasti kahdeksan yhdeksän tienoilla, nukkumaan. Aamulla taas toimistolle, neljältä kotiin, seiskaksi bänditreeneihin, nukkumaan, keskiviikkoaamuna viimeistään kasilta pitäisi olla lentokentällä, aamupäivästä Helsingissä, puoliltapäivin alkaa TEDxHelsinki II BioRexissä. Aikataulun mukaan konferenssi loppuu klo 17, sen jälkeen luultavasti keskiviikkoilta ja torstai kokonaan ystävien tapaamista ympäri Helsinkiä, perjantaina iltapäivästä lento takaisin Ouluun, illalla keikka Nelivitosessa. Viikonloppuna olisi myös taas perinteiset Kemin Sarjakuvapäivät, mutta saa nähdä jaksanko lähteä tällaisen viikon lopuksi. Voi olla että viikonloppu menee vaan kotona maatessa, saattaa olla että en ehdi kirjoittaa TEDx:stäkään kuin vasta aikaisintaan sitten. Tapahtumarikas viikko = hyvä viikko? Katsotaan. Mukava päästä pois Oulusta, vaikka vain pariksi päiväksi, mistä tulikin mieleeni: heittäkää kommentteihin vinkkejä jos Hgissä on juuri nyt jotain mitä pitäisi nähdä? (Pop)kulttuuria, mitä tahansa?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
"Moi Joonas!
Lippuhakemuksesi on hyväksytty. Tervetuloa keskiviikkona 12.5.2010, klo 12 alkaen Bio Rexissä järjestettävään TEDxHelsinki -tapahtumaan."
\o/
Tietoa TEDx:stä, tietoa TEDistä.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Tämä domain on rekisteröity 27.9.2006. Jotenkin tuntuu että siitä on kauemmin kuin neljä ja puoli vuotta. Erilaisia virityksiä oli toki sitä ennenkin, ihan tuolta vuodesta 1998 saakka, mutta omaa domainia ei aiemmin, lähinnä muka rahanpuutteen takia vaikka tämähän on halpaa kuin saippua. Ehkä se ei ollut silloin, en muista. Oma nurkka internetiä. Pieni pala. Henkilökohtainen pala, vaikka niin helposti kaikkien löydettävissä.
Täynnä kaikkea vuosia vanhaa, mutta onneksi jotain uudempaakin, koska kaikki muuttuu, yhtäkkiä onkin mennyt aikaa ja vanhat jutut, vaikkakin niitä vielä itse rakastaakin, vaikuttavat juuri niiltä. Vanhoilta jutuilta. Jotain olisin tehnyt eri lailla, mietin nykyään kun niitä selailen. Joistain paistaa läpi niin suuri, no, sanotaanko nyt vaikka että teennäisyys, tai yritys olla jotain muuta vaikka rahkeet eivät mitenkään vielä riitä. Dokumentteina toki toimivat, mutta onko oman romukopan esittely mitenkään järkevää, jos mietitään sitä minkälaisen kuvan ihmiset saavat? Kysymyksiä, kysymyksiä taas vain. Vanha kama mitä serveri on pullollaan onkin siellä enemmän omaksi ilokseni. Eipä niitä tule esiteltyä. Kunhan ovat, vanhat, siellä. Rauhassa.
Nämä asiat siis tulivat mieleeni kun päivitin domainin etusivun tekstiä kuvaavammaksi, ajankohtaisemmaksi, todemmaksi(?). Poistin personointia, titteleitä, kuvailevia sanoja. Mitäpä sitä kuvailemaan, kaikki on tässä, joka linkki on tässä, tervetuloa. Blogikin alkoi aikoinaan jonkinlaisella ajatuksella siitä, että voisin jakaa ajatuksiani internetistä ja peilata sitä jotenkin työhön, jota teen. Sekin on jäänyt, mikä on toisaalta hyvä. Miksi minun pitäisi itseäni täällä mainostaa, kun en ole enää 15 kuukauteen etsinyt töitäkään? Ei miksikään, sanotte, ja oikeassa olette. Työhön liittyvät jutut ovat saaneet väistyä henkilökohtaisen pohdinnan ja lyhyiden fiktiotekstien tieltä.
Se tuntuu hyvältä. Kirjoittaminen, oli se sitten faktaa tai fiktiota, tai kuten eräs hyvä ystäväni sanoi, "siitä proosasta saa paljon paremman kuvan siitä minkälainen sä olet ihmisenä". Itseäni en ole täällä mitenkään erityisesti esiin tuomassa hän bloggaa, mutta väistämättähän niin käy, ymmärrätte tietysti sen, luettehan blogia. Moni kirjoittaa anonyyminä, toiset eivät, olen monta kertaa miettinyt miksi? Anonyyminä on väitetysti helpompaa, mutta en pidä itseäni niin tärkeänä että nimeni ketään kiinnostaisi, onpahan vain nimi muiden joukossa. Kyllä tutut tietäisivät että bloggaisin vaikka tekisinkin sitä anonyyminä. Ja tällä tavalla ei tarvitse ainakaan pelätä että joku saa selville, käräyttää, tai jotain muuta käsittämätöntä. Saa selville mitä? Että tykkään lukea ja kirjoittaa? Vittu, kunnon skandaali. Nimeäni googlaamalla löytyy kyllä kuvani ja paljon muutakin mutta mitä sitten? Mitä kukaan tuntematon tekee sillä tiedolla että blogia kirjoittaa tummahiuksinen normaalivartaloinen joka on töissä siellä ja siellä, koska nämä ovat asioita jotka tuttuni tietävät, eikä heistä kukaan ole vielä henkeäni uhannut (vakavastiotettavasti). Tämä blogi on (päätetysti) täysin erillään päivätöistäni, varsinkin nykyään, henkilökohtainen harrastukseni, monin verroin montaa asiaa tärkeämpi. Oma.
Netissä minua on aina (jo ennen www:tä) kiehtonut sen monipuolisuus. Mahdollisuudet. Visuaalisuuden ja sisällön synteesi. Siksi kai maryque.com onkin täynnä montaa monituista mediaa, ja blogikin. 2000-luvun alkupuolella pyrin olemaan kuvantekijä, ja sitä olinkin, ja olen tavallani edelleen mutta en enää niin paljoa. Tarkoitukseni olisi nyt keskittyä ensimmäisenä ajattelemiseen, toisena kirjoittamiseen ja kolmantena visuaalisuuteen. Vähemmän pelkkiä linkkiposteja, vähemmän upotettuja youtube-musavideoita. Enemmän tekstiä. Enemmän fiktiota. Siis väistämättä enemmän myös totta.
Nyt kun oikoluen tätä uudelleen, tulee mieleeni että vaikutanko siltä että puolustelen, pyytelen anteeksi, selittelen? Miksi? Siksi että kerron suoraan mitä mietin, miltä tuntuu, miksi teen tätä? Kenelle sitä pitäisi perustella, aikuisen ihmisen? Ehkä jostain teini-iästä on vielä jäänyt joku alemmuuskompleksi joka välillä nostaa päätään. Tiedä häntä. Nyt aion laittaa läppärin kannen kiinni, ottaa laukkuni ja takkini, poistua rakennuksesta ja laittaa matkalla hälytykset päälle. Pumpata pyörään ilmaa, ajaa sen kotiin. Tarina jatkuu, eteenpäin.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Kaikki Pixiesin nokkamiehen ja helvetin monipuolisen sooloartistin Charles Michael Kittridge Thompson IVn kaikki soolomateriaali kuunneltavana miehen juuri ennen vappua uudistuneilla kotisivuilla @ BLACKFRANCIS.NET 2.0
Tällä hetkellä löytyy 19 levyä, ja lisää on kuulemma tulossa:
In the near future, we hope to add more b-sides, singles, special releases from the past, and perhaps even the Pixies catalog, so keep checking back.
kiitos vinkistä sami s.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
4AD jakaa (taas) musiikkiaan, täällä 59Mt zippi.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
..on muutamaan vuorokauteen ensimmäisen lämpimän ruokani nimi, ja syön sitä suoraan ylisuuresta kattilasta tietokoneen edessä. Taudinkuvaan (joka siis ei ole kolmipäiväinen krapula, vaikka sisältääkin samankaltaisia oireita) on kuulunut kaikenlaista miellyttävää, mitä en välttämättä halua enää kerrata kirjoittamalla. Sanotaanko vaikka niin, että maanantai-aamuna vatsani herätti minut melko ripeällä yleishälytyksellä, ja eilinen päivä meni joko sängyssä tai kylpyhuoneessa täristessä. Ei kivaa, ei. Mutta nyt vuodevaatteet ovat pesussa (eilisen ja viimeöisen kuumehikoilun takia, ja myös siksi että asunnossani aikaa viettänyt kissa on ilmeisesti päättänyt vaihtaa talviturkkinsa kesäisempään, ja tiputtanut siitä suuren osan tummansinisille lakanoilleni), elämä hymyilee, ruoka maistuu ja istun rauhallisena koneella, kalastan liian syvästä kattilasta nuudeleita ja luen mitä kanssabloggaajilleni on tapahtunut vapun pyörteissä. Se olisi sitten taas toukokuu edessä.
1 kommentti | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
