You can be at certain parties and not really be there. You can hear how certain parties have their own implied ends embedded in the choreography of the party itself. One of the saddest times Joelle van Dyne ever feels anywhere is that invisible pivot where a party ends – even a bad party – that moment of unspoken accord when everyone starts collecting his lighter and date, jacket or greatcoat, his one last beer hanging from the plastic rind's five rings, says certain perfunctory things to the hostess in a way that acknowledges their perfunctoriness without seeming insincere, and leaves, usually shutting the door. When everybody's voice recede down the hall. When the hostess turns back in from the closed door and sees the litter and the expanding white V of utter silence in the party's wake.
sivu 219, Infinite Jest, David Foster Wallace
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kun pesen käteni päivän päätteeksi, saippuavesi virtaa viemäristä alas melkein mustana, kertoen jotain siitä mitä olen tehnyt, mikä aika nyt on. Kaihtimia ei meinaa saada tarpeeksi kiinni, valo tulee kuitenkin jostain raosta. Äkkiä siihen tottuu, kesään.
En ole ehtinyt olla kotona (nauhoitamme iltaisin), siivotakin pitäisi. Kun on paljon tekemistä, kun tulee illalla kotiin vasta yhdeksän tienoilla, jäävät sellaiset asiat kuin pyykin peseminen ja imurointi. Viikonloput ovat menneet eri puolilla Suomea, aina kulkiessa pitää miettiä aina samoja asioita: pitääkö käydä kaupassa? vienkö roskapussin nyt, jos en, milloin? Mitä heitän jääkaapista pois, mitä kerkeän syödä? Ehdinkö?
(Annos realismia: tein tämän, pari viikkoa sitten (paitsi että lentokenttä ei ollut tuntematon, ehkä ongelma on juuri siinä?) Todella tylsää, mieluummin olisin ollut missä tahansa muualla. Mitä tästä opimme? Älkää kuunnelko minua, jos ehdotan jotain/intoilen jostain. Luultavasti se on kuitenkin pettymys. Korjataan tuo: todennäköisesti se on kuitenkin pettymys. Lentokenttäfiilistelyä, ei vittu. Hoitakaa minut kotiin mahdollisimman kivuttomasti. En pyydä muuta. Haluan vain kotiin.)
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Viikonloppuisen kirpparikäynnin saldoa, WSOY:n nimeltä mainitsemattoman graafikon näkemys Philip Rothin romaanin päähenkilöstä, Trick E. Dixonista.
If you like Dick (and who doesn't, amirite?) you might like these:
Kun Nixon tapasi Elviksen
Suolaa vai pippuria?
Lisää Nixonia
Lisää Nixonia part II
1 kommentti | linkki kirjoitukseen
"Stories and soundtracks of lost loves." Olen idiootti, tiedän, mutta miksi en ole kuullut tästä aiemmin? www.cassettefrommyex.com
Tsekkaa myös Joshua Allenin Mix Tape for Dead Girl.
via metafilter
kommentoi | linkki kirjoitukseen
uudelleen blogattu Pictures For Sad Children –strippi. John Campbellin tumblr.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
(Tämä on sinulle, joka ajattelet niitä.)
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
