Bullshit is commonly used to describe statements made by people more concerned with the response of the audience than in truth and accuracy, such as goal-oriented statements made in the field of politics or advertising.
http://en.wikipedia.org/wiki/Bullshit
No, fakta on se, että en tiedä miksi ja miksi ei, mutta siltikään tämä ei tunnu oikealta.
Ok, noin kymmenen minuuttia tämän postauksen jälkeen luin seuraavan pätkän:
Operaation yleisjohtaja, komisario Ari Järveläinen Etelä-Karjalan poliisilaitokselta kertoi, että poliisi tähtäsi alusta asti myös pentujen ampumiseen.
”Ei voitu lähteä siitä, etteivätkö myös pennut olisi olleet vaarallisia. Poliisilla ei ollut muita keinoja toimia pentujen osalta.”
ja seuraavan:
Kun petoeläin hyökkää ihmisen kimppuun, se lopetetaan. Poliisin mukaan myös poikaset lopetetaan, koska ne eivät pärjäisi luonnossa ilman emoaan.
Kai ne tietää? Uskotteko?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Tämä tuli mieleeni Peteerin viimeisimmästä blogipostista, jossa käsitellään psykedeelista musiikkia.
Jo tuossa kevättalvella yhtye nimeltään Experimental Dental School julkaisi ilmaiseksi netissä uuden albuminsa Forest Field. Käykää hakemassa itsellenne kesäistä psykedeliapoppia. Tämä levy on pyörinyt soittimissani aika tavalla viimeisen parin kuukauden aikana.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
http://www.subpop.com/cybersex
Lisätietoa. (Oikeasti ei ole virus.)
3 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Tänään lähdin töistä jo yhden aikaan. Parin tunnin päästä lähden junalla etelä-Suomeen. Merelle, saareen. Maanantaina kuumassa junassa takaisin pohjoiseen, tiistaina töihin. Lauantaina autolla Helsinkiin, festivaaleille sunnuntaiksi, maanantaina autolla takaisin.
Ei muuta.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Seattlelainen Alex Martin piti yllään yhtä ja samaa mekkoa vuoden ajan:
Was this a feminist thing? Probably. Also an art thing. Also a let's stop wasting time and money thing. But on a feminist note, let's stop agreeing that the best way for women (in particular) to "express themselves" is by purchasing new wardrobe items and putting together daily outfits.
(lihavointi minun)
Martin toteutti kannanottonsa vuonna 2005. Kottke.org kertoo muista samantapaisista projekteista.
En usko, että kukaan on eri mieltä, jos sanon, että nämä nuoret naiset voisivat käyttää aikansa ja rahansa hyödyllisemminkin? Tietysti kuka tahansa saa tehdä rahoillaan mitä haluaa, ja ajallaan vielä enemmän, mutta muotiblogeista on tullut melko äkkiä todella suosittu formaatti, ja epäilen, että monet nuoret eivät ajattele esimerkiksi vaatteidensa ja yleisten kulutustottumustensa eettisyyttä. "Kaikille ympäristöongelmille on olemassa kaksi perussyytä: 1) meitä ihmisiä on liikaa ja 2) me kulutamme liikaa." [lähde]
Lisäksi uskon, että avain mielen tyyneyteen on siinä, että irrottautuu mahdollisuuksien mukaan materiaalisesta omistuksesta ja uuden ostamisesta.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Breath rolls from you in short frosted puffs. The Jeep lies cocked sideways in the snowbank like an empty turtle shell. You think of firelight and saunas and warm food and wine. You look again at the map. It's maybe five or six miles more to that penciled square. You run that far every day before breakfast. You'll just put on your skis. No problem.
Mitä tapahtuu kun ihminen joutuu tilanteeseen kylmyys vie melkein kuoleman rajalle asti? Ulkoilulehti Outsiden arkistoista löytyy todella hyvä ja pelottava kirjoitus eräästä läheltä piti -tilanteesta.
via kottke.org
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Pari viikonloppua sitten järjestettiin taas vuosittaiset Kemin Sarjakuvapäivät. Olen käynyt siellä nyt ainakin kahdeksana perättäisenä vuonna, sekä muutaman kerran ennen tätä putkea. Tässä eräs muisto menneiltä vuosilta Kemistä:
Vuonna 2003 satuimme ystäväni Laurin (jonka kanssa olen nämä kahdeksan vuotta festivaaleilla viettänyt) paikalle Kulttuurikeskukselle juuri kun TV-tenniksen piirimestaruuskisat olivat alkamassa. Mestaruudesta kisattiin kolmella eri "kentällä" (eli kolmella eri screenillä/telkkarilla), pelivälineenä oli ikivanha PONG-konsoli. Pääsin mukaan "villillä kortilla", Lauri "mustana hevosena": tätä selostajana toiminut savontaja Olavi Rytkönen hehkutti joka välissä kun pelasimme. Välillä peli tilttasi, ja kuvasta tuli puoliksi negatiivi, ja toinen maila näkyi kahtena, jolloin sekä pelaajat, selostajat ja yleisö huusivat "MUSTA MAILA!". MUSTAN MAILAN ilmestymistä pidettiin joko hyvänä tai huonona merkkinä riippuen pelitilanteesta.
Huolimatta huomattavasta promillemäärästä, jota kannoin sisuksissani pelien ajan (tai ehkä juuri siksi?) pääsin pronssiotteluun, jossa vastassani oli pahamaineinen Tähtivaeltaja-lehden päätoimittaja Toni Jerrman. Jerrman oli myös vahvasti humalassa, mutta vei todella tasaisen pelin (muistaakseni) erin 2-1.
Sarjakuvapäivät ovat olleet aina yleensä todella lämminhenkiset, hieman oudot juhlat. Ehkä se johtuu siitä että pieneen pohjoissuomalaiseen merenrantakaupunkiin kokoontuu viikonlopuksi samanhenkisiä marginaali-ihmisiä (sarjakuvantekijöitä, muita alan ihmisiä ja asiasta kiinnostuneita) luvan kanssa intoilemaan jostain, mitä monet pitävät (vieläkin) jotenkin kummallisena ammattina/harrastuksena. Mutta sarjakuvapäivät eivät ole olleet koskaan pelkkää sarjakuvaa, vahvasti on ollut esillä muutkin kuvataiteen muodot, musiikki ja yleinen omakustannekulttuuri.
Sarjakuvapäiviin on myös kuulunut (kuten voi lukea monen nuoren suomalaisen sarjakuvablogeista) tietynlainen nuoren ja vanhemman sarjakuvantekijäpolven kohtaaminen. Itsekin muistan jonain vuonna iltabileissä pyytäneeni Kati Kovácsilta jotain luonnoskirjaani. Kovács ensin haukkui tussini erittäin verbaalisesti, sitten kysyi minulta että en kai aio seisoa siinä odottamassa ja katsomassa kun hän piirtää. Nuorta piirtäjää kyllä silloin vähän pelotti ja hävettikin jostain syystä. Kävelin takaisin omaan pöytääni ja uskalsin käydä hakemassa luonnoskirjani vasta reilun puolen tunnin päästä.
Sarjakuvapäivät on tapahtumana kutistunut selkeästi, enää monet pienkustantamot eivät lähde Kemiin pystyttämään myyntipöytiään. Kukunor piti suurta ja mielenkiintoista myyntipistettään vielä muistaakseni vuosituhannen vaihteessa. Nykyään festivaalit ovat kutistuneet myös iltaohjelmaltaan, iltaohjelmaa ei ole kuin lauantaina. Myös jonkinlainen yleinen henki on ehkä vähän laimeampi kuin aiemmin. Mutta silti Kemi säilyttää paikkansa monen suomalaisen sarjakuvaihmisen keväässä ja hyvä niin.
Tänä vuonna kävin mm. kuuntelemassa Timo Mäkelän (mm. Pienistä julmista tarinoista ja Minun elämäni -sunnuntaistripistä tunnettu, yksi lempisarjakuvantekijöitäni) haastattelun ja katsomassa (melkein kokonaan) dokumenttielokuvan "Viimeinen ruutu", jossa Vanhat herrat -sarjan tekijä Pauli Heikkilä piirtää uransa viimeisen sarjakuvaruudun ja puhuu samalla piirtäjän työstä ja hahmoistaan. Mielenkiintoisinta oli kuunnella hänen kertomuksiaan siitä, kuinka hän joskus näkee piirtäessään hallusinaatioita joissa hahmot tappelevat siitä kuinka heidät on piirretty (kumpi on parempi?) ja esittävät ärhäkkää kritiikkiä ulkomuodostaan itse piirtäjälle.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
;)
Olen säilyttänyt tätä sanomalehdestä leikattua kuvaa kymmenen vuotta. Välillä se oli vuosikausia (usean eri) kylpyhuoneeni peilissä kiinni. Harjoittelin tuota ilmettä, onnistumatta siinä tyydyttävästi koskaan. En millään saa kulmakarvojani noin ja otsaani samanaikaisesti poimuille.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
