kommentoi | linkki kirjoitukseen
;)
Strippi vuodelta 2001. Klikkaa suuremmaksi!
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Ystäväni Sari & Geoff julkaisevat kuvallisia ruokaohjeita lempiruoistaan englanniksi uudessa blogissaan osoitteessa http://foodforbunnies.blogspot.com/. Pääsin maistamaan heidän grillattua munakoisosalaattiaan kesälomareissullani pari viikkoa sitten, ja se oli parasta mitä olen maistanut pitkään aikaan. Suosittelen!
kommentoi | linkki kirjoitukseen
2007.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Istuin autossa jo pari tuntia ennen lähtöä. Ystäväni (kenen piti ajaa) oli kertonut että avaimet löytyvät takarenkaan päältä, ja näin olikin. Mietin että tirsat ennen lähtöä voisivat olla paikallaan; ajomatka kuitenkin tulisi olemaan todella todella pitkä, varsinkin kun ei ollut varmaa tietoa siitä missä vaiheessa pääsisin pois ratista. Odotellessa välillä mieleeni nousi pakokauhuisia tunteita; kello on noin yhdeksän illalla, aamulla pitäisi olla töissä ja olen edelleen täysin toisella puolella Suomea. Mutta muuten täältä ei pääsisi kukaan seurueestamme pois, siis jos en ajaisi.
Mutta kuten aina, itse ajaminen on helpompaa ja leppoisampaa kuin sen ajatteleminen. Vaikkakin koko aikataulu (kuten tässä vaiheessa aloin tajuta) oli täysin järjetön, aamuyöstä Oulussa; haistakaa vittu, matkan alku meni ongelmitta. Mitä nyt täydellisen kaunis "Silent Hill"-sumu ja mutkittelevat tuntemattomat tiet vähän häiritsivät. Ystäväni (kenen piti ajaa) pikkuveli piti jättää Kaarinaan, okei, kartta (internet) kertoi meille että Kaarina oli matkallamme juuri ennen Turkua. Köröttelimme auringonlaskussa (joka on muuten melko tehokas kuskinsokeuttaja, jos ette ole ikinä huomanneet) kohti välietappeja, joita viisitoista vuotta vanhasta tiekartasta innolla etsimme. Onnistuneesti, kuitenkin.
Päädyimme Kaarinaan ilman suurempia kiertoreittejä. Boottasimme muutamaan kertaan pelkääjän paikalla istuvan kaverini GPS:n etsiessämme hänen tulevan yöpaikkansa sijaintia. Viimein päädyimme oikeaan osoitteeseen. Parkkeerasin auton viisikerroksisten talojen keskelle suuren parkkipaikan reunaan, jäteastioiden viereen. Astuin ulos autosta.
Heti kun avasin etuoven ja astuin ulos autosta kosteaan ja viileähköön kesäiltaan kuulin jotain hermostuttavaa; jostain lähiasunnosta kantautui vuorotellen miehen huutoa ja naisen itkua ja huutoa. Vaihdoin muutaman merkitsevän katseen kanssamatkustajieni kanssa, ja yritin olla huomioimatta sadan metrin päässä tapahtuvaa kotirähinää. Sillä välin se seurueemme jäsen jonka piti tähän asfalttilimboon jäädä yritti saada kontaktihenkilöään kiinni puhelimen välityksellä. Melko pian lähiparvekkeen ovi suljettiin ja huuto loppui tai ainakin siirtyi meidän kuuloalueemme ulkopuolelle.
Seisoskelimme pari minuuttia jauhaen paskaa shakinpeluusta, kosteasta ilmasta ja muusta paskasta, kunnes tajusin katsoa puhelimessa puhuvaa kaveriani päin. Hän hieroi kasvojaan toisella kädellään, ja oli ollut jo kauan puhumatta yhtään mitään. Olin kuulevani huutoa hänen puhelimestaan. Huomasin myös muiden seurueemme jäsenten kääntyneen häntä päin. Hetken päästä kaverimme huomasi meidän tuijottavan häntä (täytyy muistaa, että olisimme päässeet paljon nopeammin Helsingin ja vanhan kunnon nelostien kautta pohjoiseen jos meidän ei olisi tarvinnut kurvata tänne tipauttamaan häntä). Hän siirtyi pari metriä sivumpaan ja jatkoi puhelimessa puhumistaan.
Tässä vaiheessa tajusin mitä tapahtui; haipakka jota olimme jostain lähiasunnosta soundien perusteella todistaneet tuli juuri siitä asunnosta, mihin ystävämme oli menossa yöksi.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Vaikka onkin kohtuullista sanoa että olen Stephen King -fani, en ole lukenut kaikkea hänen 1990-luvun lopun jälkeistä tuotantoaan, johon kuuluu muunmuassa "From A Buick 8", suomennettu pelkällä Buick 8 -nimellä. Luulen lukeneeni kirjasta jonkin huonon arvostelun, tai sitten pelkkä "tappaja-auton" idea tuntui niin loppuunkulutetulta ("Christine" käsitteli tätä teemaa melko keskinkertaisesti jo kahdeksankymmentäluvun alussa, luin sen ensimmäistä kertaa noin kymmenenvuotiaana) että olen vältellyt kirjaa tähän saakka. Saattaa sisältää mietoja spoilereita!
No, ennen viime viikkoista kesälomareissuani päätin etsiä jonkin kirjan matkalukemiseksi, ja törmäsin tähän paikallisella kirpputorilla. Hieman vastahakoisesti aloitin sen junamatkalla Hämeenlinnaan, mutta huomasinkin varsin pian tarinan imevän minut tutusti mukaansa. Pari päivää olen jopa odottanut pääseväni töistä kirjan kimppuun, töiden jälkeen on nautinnollista laittaa pitkäkseen sohvalle ja lukea pari tuntia.
Buick 8 on Kingin lukijoille tutunoloinen automalli (mm. "Musta Torni" -sarjasta ja "Hearts in Atlantis" (suom. "Pimeyden sydän")-teoksesta), komea vanha amerikkalainen valkosivurenkainen laiva. Tässä kirjassa se ilmestyy pikkukaupungin poliisiaseman riesaksi, ja vähitellen homma alkaa mennä Lovecraftmaisesti päin persettä. Muina teemoina kauhugoreilun lisänä kulkevat kysymykset vastuun säilyttämisestä, vanhenemisesta, sattumasta, ja perinteistä. Kirjan kauhupätkät jättävät pelottavan onton olon, vastausta siihen mitä tapahtuu ja miksi (ja miten?) ei ikinä tule.
Itse pelkoa luodaan melko perinteisin (ja toimivin!) keinoin: koirat kuulevat ja aistivat jotain ennen ihmisiä (tämä on varma ultraperinteinen merkki siitä että kohta paska lentää tuulettimeen). Toistolla ja kerronnallisella petauksella luodaan odottava jännitys, ja itse tarinan maailmassakin ennusmerkeillä on suuri rooli; koskaan kun ei ole varmuutta siitä mitä Buick 8 tekee seuraavaksi.
Ehkä tämä seikka juuri jää myös romaanin suurimmaksi miinuspuoleksi: jatkuva petaaminen jättää odottamaan jotain todella apokalyptista loppuryminää, ja vaikka loppu ei sinällään pettymykseltä tuntunutkaan, olisin lukenut mielelläni enemmänkin visvaisia actionkuvauksia.
No, tästä blogista ei ole tulossa kirja-arvostelublogia, mutta muutamasta suosikistani olen suunnitellut kirjoittaa jotain. Näihin kuuluu myös aiemmin mainitsemani "Hearts in Atlantis", joka toimii nostalgisena kesälukemisena vähintään yhtä hyvin kuin "Stand By Me" -elokuvan pohjalla oleva pienoisromaani "The Body", joka löytyy mainiosta "Different Seasons"-suomennoksesta "Kauhun Vuodenajat II".
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kuulin noin yhdeksän vuotta sitten ensimmäistä kertaa tuttujen hippityttöjen puhuvan "etnofestareista". Tällä he tarkoittivat Etelä-Suomessa Karjaalla järjestettävää Faces -etnofestivaalia, johon oma matkanikin vei viime viikon lauantaina. Olin päätynyt Helsinkiin viettämään viimeistä lomaviikkoani, ja huolimatta rahapulasta, kalliista lipuista ja seuran puutteesta, huomasin lauantaina iltapäivästä käveleväni luonnonkauniilla Billnäsin (Pinjainen) ruukkialueella kohti festivaalialuetta.
Jätettyäni reppuni leirintäalueen narikkaan ja ostettuani vähän vajaan neljänkymmenen euron arvoisen rannekkeen kävelin sisään alueelle. Ensimmäisenä kierrellessäni monipuolista festivaalia ympäri minuun iski alueen kauneus. Itse festivaalialue oli todella monipuolinen ilo silmälle, ja tapahtumaa oli joka paikka täynnä.
Ympäriinsä kuljeskelua, vesipullon täyttämistä, nauravia lapsia, hyvää musiikkia; highlightina ehkä sunnuntaina täydessä vesisateessa käsittämättömän rumalla rantalavalla - jonka koristuksena oli valkoisia lakanoita ja yksi vilkkuva vihreä-sininen-punainen valo ja pari valkoista kannua -
Rol Junell & his Hawaiian Novelty Orchestra. Bändi kehui vesisateesta huolimatta paikalla olevaa noin kahdenkymmenen hengen yleisöä "pohjois-Euroopan parhaaksi Hawaii-yleisöksi", ja taisi soittaa ainakin kolme kertaa "den sista låten". Tunnelma oli surrealistinen, kuunnelkaa musiikkia Myspacesta ja kuvitelkaa mutainen ja märkä lavanedusta, jolla
seisoo yksi mies ruskean sateenvarjon alla. Lavalla bändi istuu vaaleanpunaiset leit kaulassaan, tilanne oli kuin Aki Kaurismäen elokuvasta.
Billnäsin ruukkialueen omistaa nykyään Management Events, "vuonna 1994 perustettu ylimmän johdon kutsuvierastilaisuuksiin erikoistunut yritys", joka käsittääkseni viisinkertaisti Facesin vuokran. Festivaali ei pyrkinytkään kuin nollatulokseen, mutta jäi käsittääkseni tappiolle. (En juuri nyt löydä sitä Hesarin artikkelia, mistä näin luin.) Joten luultavaa on, että Faces joutuu etsimään itselleen toisen kodin ensi vuonna.
EDIT 5.8. klo 10:47: Blogilistalta ei voi jostain syystä etsiä blogikirjoitusten sisällöstä, joten jos joku teistä lukijani törmää Faces 2009 -aiheiseen
kirjoitukseen, jättäkää linkki kommentteihin, kiitos!
EDIT 25.8. klo 15:04: Lisää Faces 2009 -materiaalia:
Tanssi-lehden festariraportti
Helsingin yliopiston Limes-ainejärjestön sivuilta löytyy
kuva
Flickr-käyttäjä Georgs perspektivin Faces 2009 -setti
Lisää materiaalia kommenteissa!
EDIT 31.8. klo 18:20:
Rol Junell & his Hawaiian Novelty Orchestran Faces-keikasta puolitoista minuuttia Youtubessa!
EDIT: 17.11. klo 10:11:
Kuvia @ 34d2w.blogspot.com
3 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Nopea kirjoitus ennen kunnon matkaraporttia: eilen (sunnuntaina) otimme auton allemme Karjaalta noin klo 20:45 (mikä oli jälkeenpäin ajateltuna ehkä vähän liian myöhään). Ajoin sitä noin viitisen tuntia, jonka jälkeen vaihdoimme kuskia, ja sainkin nukuttua takapenkillä makuuasennossa (puoliksi sikiöasennossa?) vajaat viisi tuntia. Viimeiseksi 70km etapiksi ennen Oulua päästin kuskin vierestä nukkumaan kolmannen matkustajamme.
Oulussa olin noin 7:55 maanantaiaamuna. Kahdeksalta virallisesti loppui neljä viikkoa kestänyt kesälomani (how's that for time management?). Laitoin pomolle sähköpostia (selittäen tilanteeni), kävin suihkussa, söin vähän ja rojahdin sänkyyni (sanoen samalla moi töihin lähtevälle puolisolleni), nukuin puoli kahteentoista saakka, söin vähän lisää (viimeiset pari päivää mennyt todella vähällä ravinnolla, lauantaina söin pari lusikallista pastaa aamupalaksi ja päivän/illan mittaan kaksi reissumiehen puolikasta, sunnuntaina onneksi sain vähän lämmintäkin ruokaa) ja kävelin auringonpaisteessa toimistolle.
En kadehdi ystäviäni joiden piti ajaa vielä samoilla silmillä puolitoista tuntia Tornioon. Nyt (viiden tunnin työpäivän ja parin tunnin pesäpallon pelaamisen jälkeen) on sen verran väsynyt olo, että oikea raportti kuvineen saa odottaa.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
