kommentoi | linkki kirjoitukseen
En muista mistä lehdestä luin lääkärin vastaanotolla Dannyn haastattelun, mutta siitä jäi mieleen kohta missä mies puhuu legendaarisen Danny Shown käärmeistä. Kuulemma kesäkuumalla muurahaiset kiusasivat käärmeitä, menivät suomujen alle puremaan ja pysyivät siellä. Käärmeet arvattavasti vittuuntuivat tästä.
Niin, ei oikeastaan muuta.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Kävelen tuulisen keskustan läpi työterveyshuoltoon, ilmassa kieppuu keltaisia lehtiä, mutta kun katson ylös, näen puissa pelkkää vihreää. Nyt se alkaa. Kohta asfaltti ei ole enää mustaa vaan keltaista. Kohta ylhäällä ei ole muuta kuin keltaista, sitten vain mustaa ja harmaata ja valkoista. Mutta onneksi ei vielä. Nyt vielä pystymme tuntemaan iloa elävistä kasveista ja auringonvalosta.
Odotushuoneessa (käytävällä) luen vanhoja lehtiä, kaikki ne ovat menneeltä kesältä. Tuntuu hullulta ajatella nyt, että joskus oli juhannusviikko, lehdissä puhuttiin kesän alusta ja kesäsuunnitelmista; pakollisen jatkotarinan ensimmäinen osa ilmestyi. Lukeminen tuntuu turhalta, kaikki se on jo eletty, jotenkin naurattaa se intoilu vaikka kesä olikin tähän astisista paras ja kaunein. Missä muualla luetaan pari kuukautta vanhoja aikakauslehtiä kuin odottaessa että päästään röntgeniin kuvauttamaan poskionteloita? Mutta niiden lukeminen auttoi jotenkin päästämään irti kesä-ajatuksista ja keskittyä lämpimiin syksy-ajatuksiin.
Käteni ovat niin kylmät että ensimmäisestä sormenpäähän tehdystä reiästä ei tule tarpeeksi verta täyttämään pientä näytetikkua. Lasken lavuaarista kuumaa vettä kädelleni, toisella kerralla hoitaja onnistuu. Kuljen taas työterveysaseman kerroksista toiseen hissillä, hississä flunssaista oloaan valittelee eräs tuttu ovimies.
Kävellessäni pienessä kuumeessa apteekista kotiin sataa vettä, kastun oikein kunnolla mutta silti hymyilyttää ja naurattaa koko ajan. Olen löytänyt uusia ystäviä ja syventänyt suhdettani vanhojen kanssa; siitä saa todella paljon energiaa. Tunnen pärjääväni nyt paremmin kun elämäni on normalisoitunut viime syksystä. Tulevaisuudessa on paljon odotettavaa, moni asia niistä sellaisia jotka hymyilyttävät kun niitä ajattelee. Toivottavasti teilläkin?
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Kirjoitin tähän jotain Taiteiden Yöstä ja hyvästä juhlaseurasta mutta bittiavaruus söi kaiken. Olen väsynyt ja flunssainen, enkä voi tehdä mitään muuta kuin kuunnella Ariel Pink's Haunted Graffitin uusinta ja juoda teetä joten olkoon arkisto ystävänne. Palaan suuremmalla energialla lähipäivinä, siihen asti: näkemiin. (Jos haluatte lukea jostain tietystä aiheesta, ehdotuksenne saatetaan ottaa huomioon jos jätätte sen kommentteihin. Ette uskalla ehdottaa!)
kommentoi | linkki kirjoitukseen
On olemassa yksi elokuva, josta minulla ei ole juuri minkäänlaista käsitystä; näin siitä (arviolta) neljäkymmentäviisi minuuttia Sodankylän Filmifestivaaleilla, nuokuin epämukavassa muovituolissa rommipullo nahkatakin hihassa, en pysynyt hereillä; suuri sirkusteltta oli pimeä ja täynnä ihmisiä. Olin kulkeutunut paikalle ystävieni mukana, positiivisin mielin vaikka kello oli yksitoista illalla ja olin ollut enenevässä määrin humalassa jo kaksitoista tuntia. Ystäväni olisivat tietysti voineet mainita minulle humalatilastani, tai ehkä en vaikuttanut niin humalaiselta (toiveajattelua), ja luullakseni en edes ollut alun perin menossa katsomaan elokuvaa, pidin vain seuralaisilleni seuraa heidän jonottaessaan elokuvateltan ulkopuolella.
Elokuvasta en muista mitään muuta kuin jonkun hämärän keittiökohtauksen (hampurilaisia?) ja punaisen värin. Jossain vaiheessa heräsin, olin vaarallisesti kenossa vieressäni istuvaa vanhaa rouvaa kohti. Päätin poistua. Kuiskasin anteeksi, ja keskityin jalkatyöskentelyyni edetessäni kylki edellä kohti tuolirivin päätyä (joka ei onneksi ollut kovin kaukana). En nähnyt mitään, teltassa oli oikeasti pimeää. Päästyäni pois tuoli- ja ihmismerestä en tiennyt yhtään mistä olin tullut sisään. Silmäni eivät rekisteröineet uloskäyntiä teltan liepeiden pimeydestä. Kävelin ensin vahingossa puista lavaa, joka nosti taaimmaisia penkkirivejä, ylöspäin. Tajusin olevani väärällä suunnalla; palasin takaisin. Jotenkin löysin ulos teltasta, yritin kävellä mahdollisimman normaalisti.
Olin teltan vieressä jonkinlaisella suurella kentällä ja tajusin olevani todella soosissa. Teltassa ottamani nokoset olivat sumentaneet lähimuistini, en tiennyt yhtään paljonko kello oli. Ulkona oli valoisaa, mutta se ei tietenkään kerro paljoa. Hetken ajatuksiani kasailtuani tunnistin ilmansuunnat ja lähdin kävelemään kohti katua, jonka varrella arvelin matkailu-automme olevan.
Elokuva oli (näin minulle kerrottiin myöhemmin) Francis Ford Coppolan Tetro, ja se tuli mieleeni siksi, koska uudessa Imagessa on juttu elokuvan päähenkilöstä Vincent Gallosta. Jota en siis tunnistanut. Luulin myös näytöksen olleen joskus iltapäivästä "..but of course, I'm afraid that I was very, very drunk."
kommentoi | linkki kirjoitukseen
All Delighted People EP @ Bandcamp.com & levy-yhtiön tiedote.
via katosblog
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Rauhallisia aamuja ja iltoja, kosteassa ja koleassa kävelyä töihin ja töistä kotiin, teekuppeja, pimeitä öitä ja iltoja, Juhlateltta, Time Tunnel, Taiteiden yö, OMVF. Kaulahuivi, kynttilät, tapahtumien tuomia uusia ja vanhoja ihmisiä, erilaista kuin kesällä. Enemmän painoa viikonlopuilla, tutulla tavalla, ei sitä kerennyt unohtaa kesäloman aikana. Tapahtumia, suunnitelmia, tapaamisia, elämää.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Outoa kuinka paljon hyvää voi tehdä uudelleen sisustaminen. Tai tarkemmin vain siivoaminen ja huonekalujen paikan vaihto; kaksioni suurempi huone, eräänlainen tupakeittiö, on tuntunut liian avaralta. Vasta eilen tajusin kääntää sohvan ikään kuin erottamaan olohuonetta ja keittiötä toisistaan; koko päivän olen ollut todella hyvällä mielellä (ei se paljoa vaadi, näköjään; jotain uutta, konkreettista). Ajattelin ripustaa katosta kankaan tai pari erottamaan tilaa vielä enemmän. Siivoaminen ja kodinhoito on jäänyt muutenkin liian vähälle; ensin kesäloman, sitten sen loppumisen takia.
Vielä kirjoittamisesta: törmäsin selkeään tietopakettiin, josta voi olla hyötyä usealle bloggaajallekin (myös tuon edellisen sanan kirjoitusasua olen miettinyt, enkä ole onneksi ainoa, kannattaa lukea myös kommentit, joissa selitetään tämä aika hyvin): Suomen virtuaalikielikeskuksen Kirjoittajan ABC. Kielenhuolto-osiosta voi tarkistaa esimerkiksi yhdyssanojen kirjoitusasun ja saada apua myös muihin oikeinkirjoitusongelmiin. Jos siis on sellaisesta kiinnostunut, pakollistahan se ei tietenkään ole, emme ole enää lukiossa (paitsi jotkut teistä lienevät, tai opiskelevat muuten vaan, toisella asteella, vai onko se jo kolmas, mutta siellä ei taida olla enää ainekirjoitusta, vai?)
Lisää luettavaa ja opiskeltavaa löytyy mm. Jukka Korpelan kirjoitusoppaista.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
