Sunnuntai part I 
19.9.2010 klo 12.25 - internet, oma pää, universumi
Mietin joskus pitäisikö ottaa yhteyttä, tunnustaa että on miettinyt, kertoa kaikki se mitä tietenkään ei pitäisi kertoa. Sitten muistan miettineeni usein myös toista vaihtoehtoa, unohdusta, odotusta, aikaa, elämää sillä välin. Mitä toteutan koko ajan. Olisi hyvä jos voisi päättää mitä ajattelee.

Kaikki jakavat spotifylistojaan joten tässä teille yksi ihan toimiva syksylista.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Statuspäivitys 
17.9.2010 klo 18.24 - oma pää, universumi
Koko viikon olen viettänyt hiljaiseloa, katsellut leffoja ja nukkunut tarpeeksi, pienimuotoinen syksyn rauhallisuus päällä. Mutta onneksi on perjantai. Tavallinen säätö jatkuu viimeistään viikonlopun jälkeen, joten hyviä niitä.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Kahvia ja tupakkaa 
12.9.2010 klo 20.02 - oma pää, universumi
Vaikka en polta tupakkaa, parvekkeen tuhkakuppi on täynnä ja vaikka en juo kahvia, löytyy asunnosta ainakin yksi puolikas jäähtynyt kahvi. Ajan kanssa luultavasti useampia; sohvan alta, nurkasta nojatuolin vierestä, keittiöstä. Kävi vieraita. Tai päinvastoin melkein täysin epävieraita ihmisiä. Epävieraita? Tuttuja? Mikä on sanan vieras vastakohta?

2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
FutureMe 
9.9.2010 klo 18.25 - internet, universumi, alleviivattua
Dear Future Me,

Remember that dream from so long ago? The one that made the claim that you would die today? Go make your life worth it. Just in case. Go prove that you did live. Go wrap everything up. Go tell all of your secrets and all of your stories, because there's a chance that no one will ever hear them again. If you survive today? Then keep telling secrets. Just in case.

FutureMe.org

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Facebookin kasvojentunnistuksesta 
9.9.2010 klo 10.10 - kuvat, internet, pelit ja pensselit, universumi


Tämä tapahtui itse asiassa jo kuukausi sitten. Tiedättehän kuinka Facebook on jatkuvasti livetestailuympäristönä Facebookin insinööreille ja koodareille? Mikä tarkoittaa sitä, että usein Facebookissa testaillaan uusia toimintoja, ominaisuuksia ja juttuja, jotka saattavat päätyä käyttöön (ehkä vasta kuukausien päästä) tai sitten eivät. Yksi tällainen ominaisuus on ilmeisesti automaattinen kasvojentunnistus käyttäjän omista kuvakansioista, josta Facebookin product manager, Sam Odio, bloggasi jo heinäkuun alussa.

Ruudunkaappauksessa yksityiskohta eräästä maalauksestani. (Mikäli kiinnostaa, täällä maalaus kokonaisuudessaan (4500 x 2933px).)

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Lisää syyskokemuksia part II 
6.9.2010 klo 15.24 - oma pää, universumi
Yöllä istun pihakeinussa eräällä hylätyllä tontilla kerrostalojen ja meren rannan välissä. Puutarha on rehevöitynyt, kasvanut yli, piharakennus näyttää ränsistyneeltä. Muuta valoa ei ole kuin pihan toiselta reunalta kadulta tuleva keltainen katuvalo. Ulkona on yllättävän lämmin, tuntuu melkein loppukesältä vaikka on syksy. Pari tuntia sitten istuin kesäteatterin katsomossa katsomassa Du levande -elokuvan ulkoilmanäytöstä. Kesken elokuvan takaamme kaupungin keskustan suunnalta kantautuu ilotulituksen jyskettä; värit ja valot välähtelevät puiden latvoissa valkokankaan takana mutta korkea katsomo estää suorat näköhavainnot. Istun epämukavalla penkillä filtin alla, juon punaviiniä ja rommia vuorotellen, polttelen sikaria. Kelan vaihdon aikaan käyn kusella metsikössä teatterin vieressä. Mietin kuinka hienoa on että tällaisia tapahtumia järjestetään. Vielä ehtii, vielä voi vastustaa pimeneviä iltoja ja kylmeneviä öitä ja nauttia ulkoilmasta. Vielä ainakin hetken.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Dannyn käärmeet 
2.9.2010 klo 15.10 - universumi
En muista mistä lehdestä luin lääkärin vastaanotolla Dannyn haastattelun, mutta siitä jäi mieleen kohta missä mies puhuu legendaarisen Danny Shown käärmeistä. Kuulemma kesäkuumalla muurahaiset kiusasivat käärmeitä, menivät suomujen alle puremaan ja pysyivät siellä. Käärmeet arvattavasti vittuuntuivat tästä.

Niin, ei oikeastaan muuta.

2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Lisää syyskokemuksia 
31.8.2010 klo 16.55 - oma pää, pelit ja pensselit, universumi
Kävelen tuulisen keskustan läpi työterveyshuoltoon, ilmassa kieppuu keltaisia lehtiä, mutta kun katson ylös, näen puissa pelkkää vihreää. Nyt se alkaa. Kohta asfaltti ei ole enää mustaa vaan keltaista. Kohta ylhäällä ei ole muuta kuin keltaista, sitten vain mustaa ja harmaata ja valkoista. Mutta onneksi ei vielä. Nyt vielä pystymme tuntemaan iloa elävistä kasveista ja auringonvalosta.

Odotushuoneessa (käytävällä) luen vanhoja lehtiä, kaikki ne ovat menneeltä kesältä. Tuntuu hullulta ajatella nyt, että joskus oli juhannusviikko, lehdissä puhuttiin kesän alusta ja kesäsuunnitelmista; pakollisen jatkotarinan ensimmäinen osa ilmestyi. Lukeminen tuntuu turhalta, kaikki se on jo eletty, jotenkin naurattaa se intoilu vaikka kesä olikin tähän astisista paras ja kaunein. Missä muualla luetaan pari kuukautta vanhoja aikakauslehtiä kuin odottaessa että päästään röntgeniin kuvauttamaan poskionteloita? Mutta niiden lukeminen auttoi jotenkin päästämään irti kesä-ajatuksista ja keskittyä lämpimiin syksy-ajatuksiin.

Käteni ovat niin kylmät että ensimmäisestä sormenpäähän tehdystä reiästä ei tule tarpeeksi verta täyttämään pientä näytetikkua. Lasken lavuaarista kuumaa vettä kädelleni, toisella kerralla hoitaja onnistuu. Kuljen taas työterveysaseman kerroksista toiseen hissillä, hississä flunssaista oloaan valittelee eräs tuttu ovimies.

Kävellessäni pienessä kuumeessa apteekista kotiin sataa vettä, kastun oikein kunnolla mutta silti hymyilyttää ja naurattaa koko ajan. Olen löytänyt uusia ystäviä ja syventänyt suhdettani vanhojen kanssa; siitä saa todella paljon energiaa. Tunnen pärjääväni nyt paremmin kun elämäni on normalisoitunut viime syksystä. Tulevaisuudessa on paljon odotettavaa, moni asia niistä sellaisia jotka hymyilyttävät kun niitä ajattelee. Toivottavasti teilläkin?

2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen

|◄ ◄ 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 ► ►|