Tie 


Tämä on pitänyt lukea jo kauan, ja nyt löysin sen viikonloppuna pidetyiltä antiikki- ja keräilymessuilta. Lukeminen on vielä kesken, joten en uskalla sanoa kirjasta vielä paljoa: ainakin tähän mennessä tunnelma on luvatun kaltainen, ahdistava, nälkäkuolema uhkaa. Kaiken tämän keskellä en voi olla ajattelematta tätä klassikkopätkää:
Tie vain jatkuu jatkumistaan
ovelta mistä alkavan sen näin.
Nyt se on kaukana edessäpäin,
jos voin, sitä joudun seuraamaan
jaloin innokkain vaeltaen
kunnes se taas tien suuremman kohtaa
paikassa johon moni polku johtaa.
Mihin sitten? Tiedä en.


2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Department Of Eagles - In Ear Park 


Kerrankin levyn kansi kuvaa hyvin sen sisältöä. Syksyyn sopivaa musiikkia. Tässä single No One Does It Like You:



kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
YLE: Voimala 
Satuin television ääreen eilen illalla. YLEn Voimala-ohjelmassa käsiteltiin Zeitgeist-liikettä (jota olen sivunnut kerran aiemmin). Ohjelmassa puhuneet vieraat olivat mielenkiintoisia ja asiallisia, mutta juontajien asiallisuudesta en ole niin varma. Jotkut heidän kysymyksensä olivat tahallisen provosoivia, mutta myötähäpeää herättävällä iltapäivälehtityylillä, mikä ei juurikaan auttanut itse keskustelua, ja sai heidät vaikuttamaan jotenkin siltä, että he pitivät itseään älykkäämpinä kuin haastateltavansa (mikä tietysti sai aikaan päinvastaisen vaikutuksen). En tiedä, jotenkin perseestä.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Kirjoja part II revisited 
Kesällä suunnittelin lukevani kasan kirjoja. Miten kävi?

Invisible, Paul Auster, luettu.
Troubles, J.G. Farrell, luettu, tämä oli yllättävän hyvä!
Fiction of the Absurd: Pratfalls in the Void, A Critical Anthology, avattu.
Demian, Herman Hesse, ei luettu.
Homeboy, Seth Morgan, luettu parikymmentä sivua, muka-shokeeraavaa paskaa. (Mikä ei tietenkään tarkoita, että en lukisi sitä loppuun joskus.)
Black Like Me, John Howard Griffin, mielenkiintoinen mutta kesken, jäänyt muiden jalkoihin.
The Third Time Around, George Burns, lueskeltu, yllättävän tylsä.
Men in Black, Scott Spencer, luettu, hyvä.
If Chins Could Kill, Bruce Campbell, luettu, erinomainen.
A Burnt-Out Case, Graham Greene, ei luettu.
Meidän jengi, Philip Roth, ei luettu.

Lisäksi: Stephen Kingin Tukikohta (joka on siis Kingin suosituimpia teoksia, lyhentämättömässä muodossaan 1300-sivuinen helvetin huonosti suomennettu megaeepos), ainakin yksi James Hadley Chasen (aiemmin) pulp-jännäri, edelleen kesken oleva Infinite Jest, ja luultavasti vielä yksi tai kaksi joita en muista nyt.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Puutuneen sairaspäivän virvokkeet 
Merkillistä on, eikä kukaan oikein tiedä miten tärkeänä tätä tietoa tulisi pitää, että suunnilleen 85 prosentilla Linnunradan tunnetuista planeetoista, olipa niillä sitten primitiivisiä tai pitkälle kehittyneitä kulttuureita, oli keksitty juoma nimeltä gini jatonix tai ginjatnix tai ginjat o nicks, ja tämän saman foneettisen teeman muunnelmia on ainakin tuhat. Juomat eivät ole ollenkaan samanlaisia, ne vaihtelevat silvovialaisesta chinanto/mnigsista, joka on tavallista vettä hiukan huoneenlämpöä lämpimämpänä tarjoiltuna, gagrakackalaiseen tzinjatonyksiin, joka tappaa lehmän sadan askeleen päästä, ja ainoa niille yhteinen tekijä nimien samankaltaisuutta lukuun ottamatta on, että ne kaikki on keksitty ja nimetty ennen kuin kyseiset kulttuurit saivat yhteyden toisiin kulttuureihin.
Mitä tästä voi päätellä? Koko juttu on täysin erillinen kaikesta muusta. Kielitieteessä ei strukturalistien mielestä sellaista olekaan, ja silti niin vain on. Vanhat strukturalistit suuttuva kun nuoret strukturalistit puhuvat siitä. Nuoret strukturalistit innostuvat siitä kovasti ja valvovat myöhään vakuuttuneina siitä, että ovat jonkin erityisen syvällisen ja tärkeän totuuden lähteellä, ja lopulta heistä tulee vanhoja strukturalisteja ennen aikojaan ja he suuttuvat nuorille strukturalisteille. Strukturalismi on onneton ja katkeran eripurainen tieteenhaara, ja suuri määrä sen harjoittajia kuluttaa turhan monta yötä siihen, että hukuttavat ongelmiaan uiski zodaan.

Maailmanlopun ravintola, Douglas Adams, suom. Jukka Saarikivi

Asunto on valoisa keskellä päivää, olen flunssassa kotona, teen asioita kuten luen pitkiä pätkiä, siivoan työpöytää, mietin onko liian aikaista juoda gin and tonic. Käyn jääkaapilla ja huomaan, että flunssan runtelemien aivojeni himoava juoma ei olekaan perinteinen ginitonic, vaan gin and bitter lemon (giniä lemon tonicin kanssa, suosittelen lämpimästi). H2G2 sez:
Making the Perfect GBL
The method is almost identical to making a good gin and tonic. If you follow the maxim 'if anything is worth doing then it's worth doing properly' you'll be rewarded fittingly.

- Take your favourite tall glass and half fill it with ice; we want this cold.
- Add a good measure of good quality gin (between 30ml and 50ml depending on all sorts of factors).
- Add a good slice of lemon or lime. (Lime is by far the better with the more sophisticated tonic, but bitter lemo- n can handle the pungency of a good slice of lemon.)
All that remains is to top up your glass with bitter lemon, give it a quick stir and the job, one may say, is a good one.

You may have noticed the omission of a straw. A GBL is better drunk straight from a glass as we want the tangy freshness to swill around and titillate the whole mouth, front and back.


kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Kelly & Brenda, Brenda & Kelly 


via iheartenidcoleslaw.tumblr.com

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
"Tervetuloa hyvinvointivalmennukseen!" 
Vaikka en olekaan maailman epäterveellisimmin elävä ihminen, uskon että voisin tehdä monta asiaa eri tavalla (kuten suunnitella ateriani etukäteen, syödä vähemmän kerralla ja syödä vähemmän prosessoitua ruokaa). Olin lakto-ovo-vegetaristi noin kuusi vuotta, nykyään syön jonkin verran lihaa mutta vältän kaikkein huonolaatuisimpia/prosessoiduimpia lihatuotteita. Haluan ajatella että ruokavalioni on kohtuullisen monipuolinen. Syön joka arkipäivä lounaan ravintolassa, jonka monipuolinen salaattipöytä pitää minut ihan hyvin tuoreiden vihanneksien + pähkinöiden/siementen yms. kanssa terveellisellä linjalla, mutta kuten jo mainitsinkin, voisin syödä terveellisemmin vapaa-ajallani (vaikka olenkin muun muassa vähentänyt leivän syömistä aika rajusti ja kiinnitän nykyään huomiota myös muihin hiilihydraatteihin, mitä en siis tehnyt aiemmin).

Koko projekti hermostuttaa tietysti jonkun verran. Mutta toisaalta olen onnekas että minulle tarjotaan tällainen mahdollisuus; en ole huolestunut omasta hyvinvoinnistani, mutta luulen että tässä vaiheessa elämääni olisi viisasta kiinnittää näihin asioihin enemmän huomiota kuin aiemmin, tiedättehän, ennen kuin aiheutan huonoilla elintavoillani itselleni Oikeita Ongelmia. Ja se, että tämä koko juttu on täysin ilmainen, ei tietenkään haittaa myöskään.

Joten tästä hetkestä lähtien minulla on Henkilökohtainen Hyvinvointivalmentaja (35-vuotias [ex-]urheilija, fysioterapeutti, valmentaja ja kuvansa perusteella minua tuhat kertaa skarpimpi kaveri), jonka on siis tarkoitus potkia minua perseelle pitkälle ensi vuoteen saakka. Muuten tämä homma sisältää ilmeisesti kourallisen luentoja ja jonkinlaisen henkilökohtaisen suunnitelman, jota tulen varmasti vielä usein kiroamaan, luultavasti julkisesti täälläkin.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Mirror, mirror.. 


Vasemmalla on mummini, muut ovat hänen siskojaan. Pidän tässä kuvassa siitä kuinka kummallakin reunimmaisella on miltei samanlainen asento ja ilme.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

|◄  32 33 34 35 36 37 38 39 40 41  ►|