Muuta kuin terveet elämäntavat, arvot kohdallaan, rakkaus ulkoilmaan, hyvät geenit, tasaiset hampaat, taipumus pitää liikunnasta, parempi palkka, aktiiviset lomasuunnitelmat, aina täydellistä seksiä, ei ikinä huonoja päiviä, unelmavartalo, auto joka on maksanut enemmän kuin 1000€. Stressinsietokyky? Ja se (tärkeä) osa joka estää heitä sabotoimasta omaa elämäänsä?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Istun töissä, kello on jo yli neljä mutta en jaksa lähteä. On ollut toinen ultrakiireinen päivä peräkkäin, olen väsynyt. Ikkunaan ropisee vesisade ja olen juuri kuullut REMin lopettaneen. Mietin, miksi se vaikuttaa minuun tällä tavalla; ehkä olen liian väsyneessä tilassa ottamaan vastaan tällaisia uutisia yhtyeestä, jonka yksi levy (Up) oli aikoinaan aika tärkeä. Ja on tietysti vieläkin. Täydellistä musiikkia pitkään toimettomaan iltapäivään. Ehkä siksi mielessäni on toimettomuus, että sitä ei tunnu juuri nyt elämässäni olevan? Parempi näin, kuitenkin, toimettomuus on parasta sopivan kokoisina annoksina, kohtuullisen harvoin. Ajatus harhailee. Kotona kaadan itselleni drinkin ja kuuntelen levyn läpi. Vasta sen jälkeen aktivoidun.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Tämä on mahtavaa (eikä pelkästään Pink Floyd –viittauksen takia!). The Timesin etusivu toukokuulta 2009, kun nyt jo eläkkeellä oleva avaruussukkula oli huoltamassa Hubble-avaruusteleskooppia. Lisää aika uskomattomia kuvia ja infoa suoraan kuvaajalta täältä.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Ja tietysti kaiken hyvän keskellä on myös huonoja päiviä, iltoja, öitä. Jätän menemättä juhliin keskellä viikkoa. Istun kotona, kirjoitan, mietin tekstin rytmiä, kuinka se tuntuu taas tärkeältä. Siitä puheen ollen, tässä yhden mestarin taidonnäyte. Vaikka eihän tämä proosaa ole, onpa vain äärettömän vaikuttava ja hienosti rytmitetty pätkä.
Hän vapisi suloisesti,
ja sinä hymyilit.
Sinä talvena tuhannesti
hänet rakkaudeltasi pelastit.
Hän rakasti hirmuisesti,
sinä luokalle jäämistä pelkäsit.
Toki selvisit. Pääsi kesti.
Sen kanssa vanhenit.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Yhdyn kommentteihin, erityisesti tähän: "I wish i could make it liquid and pump it directly to my veins." Hullua.
Kommenteista puheen ollen, tämän blogin kommentoinnissa taitaa olla jotain häikkää. Captcha-koodit eivät muka kelpaa. Olen miettinyt Wordpressin asentamista, jossain netin mutkassa on skripti, jolla vanhat postit voi tuoda automaattisesti uuteen systeemiin. Katsotaan nyt.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
(Vielä siitä Tiestä: olen ehkä hieman pettynyt. Onhan kirja tapahtumiltaan melkein ainutlaatuisen ankea, ja varmaan juuri sen johdosta hahmoihin on lähes mahdoton samaistua, mutta en täysin ymmärrä kirjan kaikkialla saamaa ylistystä. Blood Meridian on selkeästi vaikuttavampi ja siinä, toisin kuin Tiessä, on jotain jännitettävääkin.)
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Tämä on pitänyt lukea jo kauan, ja nyt löysin sen viikonloppuna pidetyiltä antiikki- ja keräilymessuilta. Lukeminen on vielä kesken, joten en uskalla sanoa kirjasta vielä paljoa: ainakin tähän mennessä tunnelma on luvatun kaltainen, ahdistava, nälkäkuolema uhkaa. Kaiken tämän keskellä en voi olla ajattelematta tätä klassikkopätkää:
Tie vain jatkuu jatkumistaan
ovelta mistä alkavan sen näin.
Nyt se on kaukana edessäpäin,
jos voin, sitä joudun seuraamaan
jaloin innokkain vaeltaen
kunnes se taas tien suuremman kohtaa
paikassa johon moni polku johtaa.
Mihin sitten? Tiedä en.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
