tänään
kun tiedän
että olet jossakin
ja ehkä minua
ajattelet
-Maria Ahlstedt
(Nyt-liitteessä oli Anna Laineen hyvä "Mitä kuulin tänään". Siinä puhuttiin uuden suunnan ottamisesta, rohkeudesta, yhdestä J. Karjalaisen biisistä ja eräästä Eeva Kilven runosta. Tiedättehän, se yksi tosi hyvä joka alkaa "Sano heti jos minä häiritsen"? Varmasti tiedätte. Jos ette tiedä, ottakaa selvää.)
1 kommentti | linkki kirjoitukseen
Mitä kaikkea jaetaan muutossa? CD-levyt (Talking Headsin levyistä emme muista mikä on kenenkin), LP-levyt (95% lähtee, lupasin soittimenkin), kirjat (Vonnegut-kokoelma pienenee, onpa tekosyy kiertää divareita, New York -trilogiakin pitää ostaa), vuodevaatteet (90% lähtee), pyyhkeet (mulle riittää pari omaa vanhaa + ne muutamat mitä ihmiset ovat jättäneet), astiat (90% lähtee), huonekalut (sohvapöytä, nojatuoli + kaksi jakkaraa sekä kirjahylly jää), matot (taljoja lattialle, kuten eräs ehdotti?). Mitä muuta? Ei ehkä muuta.
Mitä jää? Kaikki muu + kaikki se rompe mikä on kiertänyt jo monta muuttoa varastosta toiseen. Pari laatikollista VHS-kasetteja, laatikollinen vanhoja kouluaikaisia kuvistöitä ja papereita. Ostin uuden sängyn tuttavaltani joka muutti Wieniin. Parin viikon sisällä ilmoitus lehteen, uutta asuntoa etsimään. Onneksi ei tarvitse irtisanoa etukäteen. Vietän jonkun viikonloppuaamun vastaillen puheluihin. Kerron sitten.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Uusi Suomi uutisoi brittilehti Telegraphin uutisoiman tutkimustuloksen, joka.. ei. Kanariansaarten turismikeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan tänään on "vähiten tuottoisa" duunipäivä, johtuen lähinnä normaaliaikaan palaamisesta, joka tuo jokapäiväisen pimeyden elämäämme tuntia aiemmin kuin, no, aiemmin.
Tästä seuraa motivaation puutetta, masennusta, ärtyneisyyttä, väsymystä ja kaikkea muuta meille päivätöitä tekeville tuttuja tunteita? (Se oli vitsi, pomo.) Ei minua ole vielä masentanut, mutta se johtuukin luultavasti siitä että tulin töihin vasta klo 11. Kello on nyt 12:19. Töissä pitäisi luultavasti pysyä noin iltaseitsemään. Eiköhän tässä vielä kerkeä.
(DISCLAIMER: Pidän duunistani.)
Pari linkkiä:
Webworkerdaily.com: 5 Ways to Rescue an Unproductive Day
Pickthebrain.com: How to Turn Around an Unproductive Day
ja kiitos, elefanttinainen!
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Eräs tuttu freelance-toimittaja teki minusta jo helmikuussa haastattelun MaMaryn NonSordino-lehteen otsikolla "Nettimainonnan rautainen ammattilainen". Juttu on eräänlainen kuvaus siitä, miten hyvin tai huonosti työllistyin valmistumiseni jälkeen. Lehti ilmestyy tässä parin viikon sisällä, tein siihen yhden kuvituksen jonka ajattelin jakaa kanssanne.
Tässä ensin skannattu kuulakärkikynäpiirros (klikkaa suuremmaksi):
Ja tässä sama piirustus valmiina fotarikäsittelyn jälkeen:
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Fraktaalikaali, Jarvis Cockerin versio Leonard Cohenin I Can't Forgetista, töitä töiden perään, vihreää teetä, muistoja, ylihintaisia naamiaisasuja, jotka silti ajavat asiansa, loppuillan sekavia tapahtumia, Ystäviä, ikävää, demobiisejä, uusi takki jossa takataskut, facebook-keskusteluita, suihkun lattiakaivo tukossa, HS Digilehti, suosikkilähikänkkylä (Pizza Hot Chili & Kebab) sulki ovensa, uusia kirjoja alennusmyynnistä, Bob Dylanin "The Man In Me" Big Lebowskin alkuteksteissä, siitä muistot toissakesälle Helsinkiin, vitutusta kun ihmiset eivät päivitä blogejaan, vitutusta kun en itsekään.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Minulla on tapana kirjoittaa muistiinpanoja vasemman käteni kämmenselkään. Eilen keskustelin ystäväni kanssa Facebookin chatissa siitä, mitä tekstiä tatuoisin käteeni. Ensin se lähti ideasta tatuoida pelkät viivat, joille voisi kirjoittaa, mutta päädyimme yhteisymmärryksessä siihen, että on aina parempi kirjoittaa vapaasti viivojen ulkopuolelle.
Mutta mitä voisin tatuoida kämmenselkääni, pitkäaikaismuistiin? Sen pitäisi olla jotain mahdollisimman laveaa, mutta totta. Ehkä jonkinlainen kehotus, elämänohje? Ensimmäinen ehdotukseni oli "älä jää kiinni. eteenpäin." (jotkut lukijani saattavat tietää taipuvaisuuteni nostalgiaan). Toinen ehdotus oli positiivisempi (vaikkakin pitää sisällään myös mahdollisen negatiivisen puolen): "rakasta vaikka siitä tulisi vain vaikeuksia."
Ja mitä kämmenselässäni nyt lukee? Edelleen pari päivää vanha muistiinpano:
"Mitkä asiat palaavat talven tullen?
- hämäräsokeus
- staattiset sähköiskut"
Näen huonosti hämärässä. Toinen kohta viittaa siihen, että huomasin ilmojen kylmetessä taas saavani sähköiskuja työkannettavastani. Kesällä tätä ei tapahtunut, eli jotain on muuttunut. Johtopäätös: sähköiskut johtuvat pitkistä kalsareistani, jotka kehittävät sähkövarauksen kun kävelen pöytäni äärestä esim. keittiöön hakemaan teetä, ja varaus purkautuu kun käteni koskettaa kannettavan metallipintaa. Pitänee ostaa puuvillaisia kalsareita.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Suunnittelua, toteutumattomia tulevaisuuden matkoja, parin päivän varoitusajalla samaan kaupunkiin tulevia ihmisiä, pitkiä baari-iltoja, väsyneitä arki-iltoja, yllättävän pirteitä aamuja, hitaasti meneviä työpäiviä, nopeasti meneviä työpäiviä, vaikeita alkuviikkoja, vapaita viikonloppuja, sydänsuruja, liian vähän aikaa, unohtuneita ostoksia joiden takia improvisoituja ruokia, kohta huomaamatta tammikuu.
Eineksiä lounastunnilla, teetä teetä teetä, liian vähän vaatteita aamupakkasella, yksi välipaita liikaa päivällä, radiota kun spotifylista kyllästyttää, intoilua, facebookstatuksia, webkameroista muiden kaupunkien sään seuraamista.
Toiveita, pelkoja, laskuja + palkkaa, käytännön asioita ja niiden tekemättä jättämisiä, häkkivaraston penkomista, pitkät kalsarit pois jalasta kun tulee sisälle, ei lukuvaloa, liian lyhyt firewire-johto, blogeja, keikkoja, yritys syödä tasaisesti ja säännöllisesti, pitkiä iltapäiviä kerholla, voimistelua ja käsipainoja, vanhojen kirjojen uudelleenlukemista, tunkkaisten talvivaatteiden tuulettamista, pyörällä ajamisen poisjättämistä, kauppareissuja pimeän tullen.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Maanantaina tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Linnunradan Käsikirja Liftareille julkaistiin ensimmäistä kertaa kirjallisessa muodossaan. Maanantaina tapahtuu myös jotain muuta, nimittäin silloin julkaistaan Artemis Fowl -kirjoistaan tutun Eoin Colferin kirjoittama kuudes Linnunrata-kirja nimeltään And Another Thing..!
Mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon kirjassa tai tarinassa yleensä on jämiä DNAlta keskenjääneestä The Salmon Of Doubtista. Tarina oli Adamsin kuolinhetkellä vielä Dirk Gently -tarina (se julkaistiin postuumisti samannimisessä kokoelmassa, josta olen blogannut aiemminkin), mutta Adams kertoi että hänellä on vahva tunne siitä, että tarina sopisi paremmin Käsikirjan maailmaan.
Mistä Colfer on saanut idean jatkaa Käsikirjan tarinaa, sitä en tiedä. Veikkaan kustantajaa: uuden kirjan myötä otetaan myös uudistetut painokset viidestä aiemmasta teoksesta. Toivottavasti tämä nyt kuusiosaiseksi paisuva "trilogia" ei kuitenkaan saa enempää jatkoa (tyyliin Artemis Fowl -sarja). Ymmärrettävästi alkuperäisten kirjojen fanit odottavat uutta tuotosta pelonsekaisella mielenkiinnolla.
kommentoi | linkki kirjoitukseen