Kammottavaa, eikö niin?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Philippe Lhommen installaatio, Michael Rounierin valokuva.
via rocks and chaos.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Your time is limited, so don't waste it living someone else's life. Don't be trapped by dogma - which is living with the results of other people's thinking. Don't let the noise of others' opinions drown out your own inner voice. And most important, have the courage to follow your heart and intuition. They somehow already know what you truly want to become. Everything else is secondary.
Steve Jobs Stanfordista 2005 valmistuville, via wil wheaton
kommentoi | linkki kirjoitukseen
J: Do you ever write a book happy? Can you write a book if you’re happy?
B: Ok, I am happy when I’m writing the book, but that’s not an all day thing, that’s two hours sometimes, three hours, where you’re transported by the work and you’re into it, and the weight of the world is gone – your sorrows, your pains, they kinda disappear because you’re concentrating on the work. I suppose it’s how work is for a lot of people, you just work, you just lose yourself in your work, and kinda everything goes away. But definitely, the novels come from a place of pain and stress, they don’t come from a place of joy and happiness.
Minulla on tämä sama, mutta pienemmässä mittakaavassa. Kirjoittaessa ehkä puoli tuntia kerrallaan, pisimmillään tunti? Ja tunnistan itseni myös tuosta viimeisestä lauseesta: tarve kirjoittaa ei tule valitettavasti mistään rauhallisesta paikasta. Mutta joo, kirjoittaminen auttaa, hetkittäin. Lue koko haastattelu Sabotage Timesin sivuilta.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kanadalaisen taiteilijan Jon Rafmanin uskomaton kokoelma hämmentäviä ja yllättävän kauniita kuvia Googlen Street Viewistä. Lue lisää projektista Rafmanin blogikirjoituksesta Art Fag Cityssä.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
part I, part II, part II revisited
Lauantaina kävelin Frederikinkatua ylöspäin.
Elmore Leonard, Glitz
Roger Moore, My Word is My Bond
Joe Hyams, Bogie: the Biography of Humphrey Bogart
Siri Hustvedt, Summer Without Men
ja mainiosta Good Fellows –liikkeestä Tim Kreiderin (aiemmin: 1, 2, 3, 4) ensimmäinen kokoelma The Pain: When Will It End?
Ja huuto.netistä ovat vielä matkalla Stephen Kingin Kosketus ja (kadonneen kappaleen tilalle) Kaksi vuodenaikaa, Ray Lorigan esikoissuomennos Kirkkaalta taivaalta ja Peter Hainingin toimittama pulp-antologia Kovaksi keitetyt.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Paul Newman (R.I.P.) & Joanne Woodward.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
En tiedä miten, enkä edes sitä onko tämä totta, mutta ystäväni kertoi (ja osoitti empiirisesti) minulle viikonloppuna sen, että vanhan tai väljähtyneen viskin saa "elvytettyä" tipalla vettä. Aika jännää? En ole viskin ystävä, mutta silti on jotain runollista siinä, kuinka liian kauan aukaistuna ollut neste virvoitetaan ja palautetaan voimiinsa tipalla toista nestettä, ja vielä yhdellä niin yleisellä kuin tavallinen vesi. Vai mitä?
Nyt kun pääsimme asiaan, vinkki: Montalto Syrah –punaviini, italialaista luomutuotantoa, litran muovipullo 7,98€.
Ja tässä taas pätkä G.R.:n, Iran ja Malkin seikkailuista:
Ira ajaa autoa, minä istun taas etupenkillä.
“Oletko sinä sitten koskaan, tiedätkö, seurustellut pitempään?” kysyn Iralta vain jotain sanoakseni.
“Yksiavioisuus ei ole Iraa varten”, kuuluu takapenkiltä.
“Ole hiljaa Malki. Puhut naurettavia”, Ira ärähtää. “Yksiavioisuus ei ole minua varten. Olen liian villi. Call of the wild – Erämaan kutsu.”
“Ira, olen tuntenut sinut nyt, mitä, pari vuotta, etkä ole sinä aikana saanut naista kovinkaan montaa kertaa”, vastaan.
“Miksi kuvittelet että kertoisin sinulle jokaisesta kerrasta?”
“En minä, mutta Malki kyllä kertoisi.”
“Se on totta, Ira”, Malki sanoo takapenkiltä.
“Se johtuu vain siitä, että nykyään olen keskittynyt omaan henkiseen kehitykseeni, unohtanut naiset kokonaan.”
“Ah. Sitäkö se viime viikonloppuinen oli? ‘Naisten kokonaan unohtamista’?”
“Viime viikonloppuna henkinen tasapainoni, zen-tilani jos haluatte kutsua sitä siksi, oli hetkellisesti epätasapainossa. Mutta se kaikki johtui vain siitä uudesta kirjasta.”
“Mistä kirjasta?” Malki työntää päänsä istuimien välistä.
“‘Kuinka epätasapainotat zen-tilasi’.”
“Kätevää”, myönnän. “Kerrankin self-help–kirja joka tekee mitä lupaa.” Lasken aurinkolipan varjostamaan silmiäni, sumu on hälvennyt, saavumme kaupunkiin.
“Eikö.”
“Miksi sinä luet niin paljon?” Malki kysyy.
“‘Miksi sinä bla-bla-bla-bluh’” Ira matkii. “Ystäväni Malki, me olemme kuin kaksi erilaista puuta. Minä, tuhatvuotias punapuujättiläinen; sinä, viime vuonna kainalokorkeuden saavuttanut pajupusikko. En tiedä, olen lukenut aina, jotenkin se tuntuu tärkeältä.”
“Mutta kaikenlaista paskaa, kuten nyt se zen-kirja?”
“On tärkeää lukea kaikenlaista. Enhän halua sentään mitään snobin leimaa.”
“Siitä ei ole onneksi pelkoa, herra tuhatvuotinen punapuu”, keskeytän heidän kinastelunsa. Läpsäytän aurinkolipan takaisin ylös. Käännymme pääkadulle. Minä asun kahdeksisen kilometriä kaupungin ulkopuolella, mutta Ira ja Malki asuvat ihan keskustassa.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
