The Replacementsin Paul Westerbergin biisi Singles-leffan soundtrackilta vuodelta 1992.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Äitini vanha matto, suuri ja kulunut, on ollut parvekkeellani koko kesän. Kesämatto, päävärinä tumma vihreä. Nyt kun olet minulle velkaa yhden mattojen puistelun, kerään parvekkeen lattialta pikkuroskat, vedän tuolit syrjään ja rullaan maton. Sen alla on laikukas bambumatto peittämässä maalattua betonilattiaa. Teen saman olohuoneessa. En tiedä ketään kenellä olisi pieni eteisen matto olohuoneessa. Minullakaan ei ole enää, koska sinä kävit puistelemassa kesämaton, ja levitimme sen yhdessä olohuoneen lattialle, pöydän (joka sekin on lapsuudenkodistani) ja nojatuolien (joista yksi on tuomittu sinun asuintalosi pihan roskalavalle) alle. Äiti antoi maton minulle juuri parveketta varten. Se on kuulemma niin kulunut. Minua ei haittaa, ja nyt, monta kuukautta sen jälkeen kun sinä kommentoit mattoa parvekkeella, se on olohuoneessa. Ja se toimii siellä, tuo paljon kaivattua väriä ja jotenkin sitoo huoneen yhteen paremmin kuin aiemmat pienet matot.
Kaikki tämä luo onnellisuutta, positiivisuutta, optimistista ajattelua tulevaa talvea kohtaa. Ensimmäisen kerroksen vanha herrasmies ennusti lumen tulevan kahden viikon päästä. Keskustelin hänen kanssaan pihalla noin viikko sitten, joten lähellä ollaan.
4 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Kammottavaa, eikö niin?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Philippe Lhommen installaatio, Michael Rounierin valokuva.
via rocks and chaos.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Your time is limited, so don't waste it living someone else's life. Don't be trapped by dogma - which is living with the results of other people's thinking. Don't let the noise of others' opinions drown out your own inner voice. And most important, have the courage to follow your heart and intuition. They somehow already know what you truly want to become. Everything else is secondary.
Steve Jobs Stanfordista 2005 valmistuville, via wil wheaton
kommentoi | linkki kirjoitukseen
J: Do you ever write a book happy? Can you write a book if you’re happy?
B: Ok, I am happy when I’m writing the book, but that’s not an all day thing, that’s two hours sometimes, three hours, where you’re transported by the work and you’re into it, and the weight of the world is gone – your sorrows, your pains, they kinda disappear because you’re concentrating on the work. I suppose it’s how work is for a lot of people, you just work, you just lose yourself in your work, and kinda everything goes away. But definitely, the novels come from a place of pain and stress, they don’t come from a place of joy and happiness.
Minulla on tämä sama, mutta pienemmässä mittakaavassa. Kirjoittaessa ehkä puoli tuntia kerrallaan, pisimmillään tunti? Ja tunnistan itseni myös tuosta viimeisestä lauseesta: tarve kirjoittaa ei tule valitettavasti mistään rauhallisesta paikasta. Mutta joo, kirjoittaminen auttaa, hetkittäin. Lue koko haastattelu Sabotage Timesin sivuilta.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kanadalaisen taiteilijan Jon Rafmanin uskomaton kokoelma hämmentäviä ja yllättävän kauniita kuvia Googlen Street Viewistä. Lue lisää projektista Rafmanin blogikirjoituksesta Art Fag Cityssä.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
part I, part II, part II revisited
Lauantaina kävelin Frederikinkatua ylöspäin.
Elmore Leonard, Glitz
Roger Moore, My Word is My Bond
Joe Hyams, Bogie: the Biography of Humphrey Bogart
Siri Hustvedt, Summer Without Men
ja mainiosta Good Fellows –liikkeestä Tim Kreiderin (aiemmin: 1, 2, 3, 4) ensimmäinen kokoelma The Pain: When Will It End?
Ja huuto.netistä ovat vielä matkalla Stephen Kingin Kosketus ja (kadonneen kappaleen tilalle) Kaksi vuodenaikaa, Ray Lorigan esikoissuomennos Kirkkaalta taivaalta ja Peter Hainingin toimittama pulp-antologia Kovaksi keitetyt.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
