Se on romantikkojen halveksima sana. Minä en käsitä sitä armontilaksi tai jumalaiseksi henkäykseksi, vaan sinnikkyyden ja ehdottomuuden voimalla tapahtuvaksi sovinnonteoksi teeman kanssa. Kun sinä haluat kirjoittaa jotain, sinun ja teeman välille syntyy eräänlainen keskinäinen jännite, jolloin sinä yllytät teemaa ja teema sinua. Jossain vaiheessa kaikki esteet romahtavat, kaikki ristiriidat häipyvät ja sinä keksit asioita, joista et ollut uneksinutkaan, ja silloin mikään maailmassa ei tunnu paremmalta kuin kirjoittaminen. Sitä tunnetta minä kutsuisin inspiraatioksi.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Tommi Melenderin Antiaikalainen-blogista bongasin pari viikkoa sitten jo kesällä tulleen uutisen: David Foster Wallacelta julkaistaan syksyllä suomeksi esseekokoelma nimeltään Hauskaa, mutta ei koskaan enää. Nyt se on julkaistu. Hesarin arvostelu. Kustannusosakeyhtiö Siltalan sivut. Lisää juttua Wallacesta DFW-tagin alla.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Olen itsekin saanut samaa palautetta kuin Woody Allen elokuvassa Hollywood Ending.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
The New York Timesin nettisivuilla on hyvä sarja ahdistuksesta:
We worry. Nearly one in five Americans suffer from anxiety. For many, it is not a disorder, but a part of the human condition. This series explores how we navigate the worried mind, through essay, art and memoir.
Tuttujen kirjoittajien joukossa on mm. Tim Kreider.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
David Byrne & St. Vincent - Love This Giant
Dot Allison - Exaltation Of Larks
Raphael Saadiq - Stone Rollin'
Danger Mouse - Rome
Part I
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Parc de la Ciutadella, Barcelona, huhtikuu 2012
kommentoi | linkki kirjoitukseen