Hyvä ystäväni ja vaimonsa aavekaupungissa: Berlin, Nevada.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Pari viikonloppua sitten olin erään vanhan ystäväni häissä Helsingissä. Nousin halpayhtiön kaksikerroksiseen bussiin syksyisessä Oulussa perjantain ja lauantain välisenä yönä. Bussimatkan muutama ensimmäinen tunti meni erään freelancetoimittajan kanssa jutellen ja valkoviiniä juoden. Olin perillä aurinkoisessa ja kesäisessä Helsingissä lauantaiaamuna puoli kymmenen aikaan. Käytin hyväkseni Forumin miestenhuonetta siistiytymiseen, ja saman keskuksen ruoka- ja alkoholiliikkeitä eväsvarastojeni täydennykseen ja menin metrolla Kallioon ystäväni T:n luo.
Vaihdettuamme kuulumiset (ja nautittuamme hieman brunssijuomia, missä vierähti muutama tunti) oli aika alkaa laittautua häitä varten. Kritisoimme toistemme asukokonaisuuksia niin kauan että pääsimme yhteisymmärrykseen. Tampereelta autoilleet toiset ystävämme ottivat meidät kyytiin Kalliosta ja autoilimme Itä-Helsinkiin merellisen hääpaikan läheisyyteen, missä treffasimme lisää vanhoja yhteisiä ystäviämme. Hienoissa tunnelmissa siirryimme pienen kävelymatkan päähän itse hääpaikalle, jossa ohjelma alkoikin melkein heti ruokailulla ja jatkui myöhemmin vapaalla seurustelulla ja vanhassa venevajassa järjestetyillä tansseilla. Jossain vaiheessa hukkasin ja löysin laukkuni. Jossain vaiheessa otettiin kuvia rantakallioilla. Jossain vaiheessa tanssittiin. Hääpari oli (on!) ihastuttava ja häissä oli muutenkin todella hieno ja rakkaudentäyteinen meininki. Seurueemme kulkeutui taksilla läheiselle leirintäalueelle, josta olimme varanneet mökin etukäteen. Aamulla ihmettelimme kun seurueen naisihmiset, jotka olivat tulleet mökille ennen meitä, kertoivat meidänkin tulleen ja laittaneen nukkumaan jo puolenyön aikoihin. Hieno päivä ilmeisesti vaati veronsa kaikilta. Olisin voinut vannoa että kello oli enemmän.
Kuten asiaan kuuluu mökin avaimet piti luovuttaa puoleenpäivään mennessä. Tamperelaiset lähtivät ajamaan kotiaan kohti, seurueen ainoa kokkolalainen oli lähtenyt jo aiemmin aamulla lentokentälle. Minä ja T suunnittelimme viettävämme leppoisan sunnuntai-iltapäivän hänen luonaan, sillä minun täytyi lähteä takaisin pohjoiseen vasta maanantaina. Leppoisaan iltapäiväämme kuului kummankin ikisuosikki The Big Lebowski, muutama drinkki ja pientä purtavaa.
Olin jo aiemmin sopinut tapaavani ystäväni Elefanttinaisen, joten iltapäivällä muutaman viestin vaihdettuamme tapasimme Sävelessä, johon saapui myös erittäin hyvä vanha ystäväni (toinen) T. Syötyämme ja muutaman (shotti)kierroksen otettuamme Elefanttinainen ehdotti illan jatkamista karaokella, ja meillä ei ollut mitään sitä vastaan. Ilta jatkuikin paikallisessa karaokebaarissa hyvin pitkään ja kosteasti, lauloimme paljon ja hyvin, olemmehan kauniita ja osaavia nuoria menestyjiä. Myös T (se aiempi) liittyi seuraamme, kuten myös pari muuta vanhaa Kemi-Tornio -aikojen tuttua. Ilta oli vähintään yhtä hauska kuin edellinen.
Aamulla heräsin suunnitellusti T:n (sen aiemman) sohvalta. Elefanttinainen valitteli tekstarin välityksellä outoa oloaan töistään käsin ja toivotti voimia kotimatkalle. Vääntäydyin hikoillen aurinkoiseen ulkoilmaan, matkaeväsostosten kautta Kamppiin ja sieltä taas bussiin, joka tuntui vielä täydemmältä ja ahtaammalta kuin tulomatkalla. Kahdeksan (!) tunnin bussimatka meni torkkuessa ja eväsleipiä (ja -viiniä) näriessä, jossain vaiheessa matkaa – kun bussi ei ollut enää niin täysi, thank god – huomasin katsovani Youtubesta Neil Patrick Harris -videoita ja pyyhkiväni kyyneleitä silmäkulmistani. Kotona oli oudon hiljaista. Kiitos Helsinki, otetaan uusiksi taas muutaman vuoden päästä.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Open up the heart of a grown-up and you find the heavier scars; the knots of failures taken in instead of being laughed off, the loves that never happened and the ones that did, but ended badly, and the ones that just hung there, suspended, life on pause, just leading us to dream in ways that can only hurt. You dig deep and find the regrets, from the cruelty you passed along in childhood because that was all you knew how to do to the things you’ve said to people who have loved and needed and wanted you to the unforgivable crimes, at least as you reckon them, done out of anger, or jealousy, or indifference.
Joe Belknap Wall, Joy [in spite of/because of] everything
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Robin Williams on kuollut. Ensimmäisen kerran olin laivaristeilyllä luultavasti vuonna 1992, menimme Wasa Queenillä (Wasa Kingin, myöhemmin Estonian, sisaralus) Vaasasta Sundsvalliin ja takaisin. Laivan elokuvateatterissa kävin katsomassa elokuvan Hook – Kapteeni Koukku, jossa Williams näytteli keski-ikäistä Peter Pania. Se saattoi olla ensimmäisiä kertoja kun kävin elokuvateatterissa. Olin yhdeksän.
Yllä oleva juliste on elokuvasta The Big White. Yllätyin että se on saanut vain 6,5 tähteä IMDB:ssä. Olen katsonut sen monta kertaa. Loistavia näyttelijöitä ja rooleja, hyvää musiikkia (Eels, Jamesin Getting Away With It (All Messed Up)), hyvä stoori.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kesä. Olen käynyt savusaunassa ja syönyt maailman parhaita muikkuja. Olen nukkunut teltassa. Olen istunut ja hikoillut kuumassa autossa. Olen pelannut krokettia puistossa ja maannut selälläni nurmikossa seuraten lepakoita. Olen nähnyt rotan, riikinkukon, siilin, pieniä kaloja, poroja, joutsenperheen ja erilaisia muita lintuja. Olen valvonut aamukymmeneen asti ja nukkunut iltakuuteen, eri kertoina. Olen maannut sängyssä tuulettimen edessä ja juonut kylmää valkoviiniä. Olen pelannut puistojalkapalloa ja laulanut karaokea ja istunut terassilla. Olen kääntänyt vuorokausirytmini. Loma on vasta puolessa välissä.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Seducing Ingrid Bergmanin ensimmäinen sivu, lisää Amazonista. Kertojana dramatisoitu Robert Capa matkalla alas lentokoneesta Saksan yllä vuonna 1945, sen jälkeen kun liittoutuneet olivat vapauttaneet Ranskan. Capa oli mukana kuvaajana Normandian maihinnousussa. Pidän erityisesti toisesta ja kolmannesta kappaleesta.
Olen aikonut kirjoittaa, mutta olen ollut jonkinlaisessa alakulossa. Nukkunut liian vähän. Keskikesän valo tekee tehtävänsä, plus ns. pakolliset viikonloppuriennot, jotka puolittavat yöunen määrän. Viikolla en ole tehnyt mitään muuta kuin käynyt töissä ja tehnyt kotitöitä, syönyt huonosti, koittanut nukkua, kironnut alakerran meluavia teinejä ja yrittänyt olla mahdollisimman positiivisella mielellä. Töitä on vielä tämä ja ensi viikko ennen kuukauden lomaa. Ehkä viimeistään sitten löydän tasapainon. Tänään, kun kävelin hautausmaan läpi sateessa ja tuulessa kotiin töistä, sain sateenvarjoon rapisevista pisaroista hyviä fiiliksiä. Olen taas kadottanut rakkauden itseäni kohtaan. Mutta kyllä tämäkin menee ohi.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Hame on malliltaan
– sanoisimmeko –
kellon muotoinen
Sääret ovat kellon kieli –
Koko viime viikon tämä runonpätkä pyöri mielessäni, mutta en millään muistanut mistä kirjasta se oli. Lauantaina aamupäivällä hyvä ystäväni oli lähdössä luotani, ja annoin hänelle juna-/lomalukemiseksi muutaman kaksoiskappaleen kokoelmastani, toinen niistä oli Stephen Kingin Kauhun vuodenajat II (aiemmin). Aukaisin kirjan umpimähkään keskeltä, juuri tälle sivulle. Katkelma on pienoisromaanista Hengitystekniikka (engl. The Breathing Method).
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Sunnuntaina iltapäivällä kävelen kotiin. Kaupunkiluonto vihertää. Tuntuu kuin olisin ollut matkalla pidempään kuin reilun vuorokauden. Eilen kävin divarikierroksella, tapaamassa lähisukulaisiani, bussiaseman baarissa syömässä kahden euron kahden nakin hot dogin (sis. sinappi ja ketsuppi), istumassa terassilla. Juuri ennen sulkemisaikaa ehdin kirjakauppaan ostamaan tusseja (ikisuosikkini Mitsubishi Pencil Company Uni-Ball Micro Deluxe UB-155) ja Austerin Report from the Interiorin ja alehyllystä Chris Greenhalghin Seducing Ingrid Bergmanin. Sen jälkeen istuin puistossa meren rannalla juoden lämmintä ja väljähtynyttä rommikolaa. Illalla koin itselleni uutta kerrostaloidyllin yhteisöllisyyttä grillikutsujen muodossa Tuirassa. Jatkoilta matka yöpaikkaan oli vain kolme kerrosta. Vedän perässäni Siivouspäivästä mukaan tarttunutta kevyttä matkalaukkua. Kotona pihan pensaat ovat alkaneet kukkia poissaoloni aikana ja kerrokseni käytävällä välkkyy eri lamppu kuin lähtiessäni.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
