Joshua Hoffinen uskomattomia kauhuvalokuvia 
Joshua Hoffine näyttää blogissaan miten hänen mahtavat kauhuvalokuvansa syntyvät. En voisi kuvitella parempaa ilmettä Babysitterin mielisairaalasta karanneelle potilaalle!

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Marraskuu, maanantai, miten muuten? 
Lauantaina vedimme muistaakseni ensimmäisen ns. headliner-keikkamme oululaisessa Nuclear Nightclubissa. Hommat etenevät muutenkin, tällä viikolla pitäisi ehtiä vääntää kannet kuntoon ja pistää cd-paino pyörimään laulajamme 20m2 yksiössä. Keikan jälkeen yöllä jäinen tihkusade oli jäädyttänyt kaikki paljaat pinnat Oulun keskustasta, ja kaaduinhan itsekin keskelle katua, lyöden samalla polveni. Polvikipu yhdistettynä keikkapäivän jälkeiseen yleiseen raajojen kipuun ja jumiin on värittänyt marraskuuni alkua vielä tänäänkin. Olisi melkein pitänyt ihan vittuillessaan käydä vähän (sananmukaisesti) pyörimässä kaupungilla, uskon että yleinen äärimmäinen liukkaus on saanut aikaan monia hysteerisen hauskoja vaaratilanteita humalaisen pyhäinpäivää (vai pelkkää lauantainta?) juhlistavan kaupunkikansan keskuudessa.

Perjantaina kävimme ystäväni R:n kanssa aiheuttamassa pahennusta leffateatterissa punaviinipänikän kanssa, ja tulihan siinä sivussa katsottua myös uusi Michael Jackson -elokuva This is it. Suosittelen. Eipä Jacksonilla tuon perusteella ainakaan ikä/väitetty huumekoukku painanut.

(Pahoittelen myös taannoista kommenttien poisto -sekoiluani. Spämmirobotit ovat kräkänneet ultraturvallisen captcha-suojaukseni ja laittelevat silloin tällöin kommentteihin mm. lenkkari- ja käsilaukkumainoksia. Näitä kun poistaa, poistaa ultrakätevä blogialustani automaattisesti myös muut postin kommentit. Oman turvallisuuteni takia? No, mutta, olen palauttanut kommentit ultratoimivalla copy+paste-menetelmällä sähköpostilaatikkoni roskakorin syövereistä, pahoittelen häiriötä. Jos tämän vuoden puolella saisi päivitettyä tämän alustan johonkin järkevämpään.)

4 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Maailma on kaunis 
Maailma on kaunis
tänään
kun tiedän
että olet jossakin
ja ehkä minua
ajattelet


-Maria Ahlstedt

(Nyt-liitteessä oli Anna Laineen hyvä "Mitä kuulin tänään". Siinä puhuttiin uuden suunnan ottamisesta, rohkeudesta, yhdestä J. Karjalaisen biisistä ja eräästä Eeva Kilven runosta. Tiedättehän, se yksi tosi hyvä joka alkaa "Sano heti jos minä häiritsen"? Varmasti tiedätte. Jos ette tiedä, ottakaa selvää.)

1 kommentti  |  linkki kirjoitukseen
Jaettavaa 
Mitä kaikkea jaetaan muutossa? CD-levyt (Talking Headsin levyistä emme muista mikä on kenenkin), LP-levyt (95% lähtee, lupasin soittimenkin), kirjat (Vonnegut-kokoelma pienenee, onpa tekosyy kiertää divareita, New York -trilogiakin pitää ostaa), vuodevaatteet (90% lähtee), pyyhkeet (mulle riittää pari omaa vanhaa + ne muutamat mitä ihmiset ovat jättäneet), astiat (90% lähtee), huonekalut (sohvapöytä, nojatuoli + kaksi jakkaraa sekä kirjahylly jää), matot (taljoja lattialle, kuten eräs ehdotti?). Mitä muuta? Ei ehkä muuta.

Mitä jää? Kaikki muu + kaikki se rompe mikä on kiertänyt jo monta muuttoa varastosta toiseen. Pari laatikollista VHS-kasetteja, laatikollinen vanhoja kouluaikaisia kuvistöitä ja papereita. Ostin uuden sängyn tuttavaltani joka muutti Wieniin. Parin viikon sisällä ilmoitus lehteen, uutta asuntoa etsimään. Onneksi ei tarvitse irtisanoa etukäteen. Vietän jonkun viikonloppuaamun vastaillen puheluihin. Kerron sitten.

2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
"Tänään 'masentavin työpäivä'" 
Uusi Suomi uutisoi brittilehti Telegraphin uutisoiman tutkimustuloksen, joka.. ei. Kanariansaarten turismikeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan tänään on "vähiten tuottoisa" duunipäivä, johtuen lähinnä normaaliaikaan palaamisesta, joka tuo jokapäiväisen pimeyden elämäämme tuntia aiemmin kuin, no, aiemmin.

Tästä seuraa motivaation puutetta, masennusta, ärtyneisyyttä, väsymystä ja kaikkea muuta meille päivätöitä tekeville tuttuja tunteita? (Se oli vitsi, pomo.) Ei minua ole vielä masentanut, mutta se johtuukin luultavasti siitä että tulin töihin vasta klo 11. Kello on nyt 12:19. Töissä pitäisi luultavasti pysyä noin iltaseitsemään. Eiköhän tässä vielä kerkeä.

(DISCLAIMER: Pidän duunistani.)

Pari linkkiä:
Webworkerdaily.com: 5 Ways to Rescue an Unproductive Day
Pickthebrain.com: How to Turn Around an Unproductive Day

ja kiitos, elefanttinainen!

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Kuvitusta pitkästä aikaa 
Eräs tuttu freelance-toimittaja teki minusta jo helmikuussa haastattelun MaMaryn NonSordino-lehteen otsikolla "Nettimainonnan rautainen ammattilainen". Juttu on eräänlainen kuvaus siitä, miten hyvin tai huonosti työllistyin valmistumiseni jälkeen. Lehti ilmestyy tässä parin viikon sisällä, tein siihen yhden kuvituksen jonka ajattelin jakaa kanssanne.

Tässä ensin skannattu kuulakärkikynäpiirros (klikkaa suuremmaksi):


Ja tässä sama piirustus valmiina fotarikäsittelyn jälkeen:


2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Asioita lokakuun loppupuolelta 
Fraktaalikaali, Jarvis Cockerin versio Leonard Cohenin I Can't Forgetista, töitä töiden perään, vihreää teetä, muistoja, ylihintaisia naamiaisasuja, jotka silti ajavat asiansa, loppuillan sekavia tapahtumia, Ystäviä, ikävää, demobiisejä, uusi takki jossa takataskut, facebook-keskusteluita, suihkun lattiakaivo tukossa, HS Digilehti, suosikkilähikänkkylä (Pizza Hot Chili & Kebab) sulki ovensa, uusia kirjoja alennusmyynnistä, Bob Dylanin "The Man In Me" Big Lebowskin alkuteksteissä, siitä muistot toissakesälle Helsinkiin, vitutusta kun ihmiset eivät päivitä blogejaan, vitutusta kun en itsekään.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Kämmenselkään kirjoitettua 
Minulla on tapana kirjoittaa muistiinpanoja vasemman käteni kämmenselkään. Eilen keskustelin ystäväni kanssa Facebookin chatissa siitä, mitä tekstiä tatuoisin käteeni. Ensin se lähti ideasta tatuoida pelkät viivat, joille voisi kirjoittaa, mutta päädyimme yhteisymmärryksessä siihen, että on aina parempi kirjoittaa vapaasti viivojen ulkopuolelle.

Mutta mitä voisin tatuoida kämmenselkääni, pitkäaikaismuistiin? Sen pitäisi olla jotain mahdollisimman laveaa, mutta totta. Ehkä jonkinlainen kehotus, elämänohje? Ensimmäinen ehdotukseni oli "älä jää kiinni. eteenpäin." (jotkut lukijani saattavat tietää taipuvaisuuteni nostalgiaan). Toinen ehdotus oli positiivisempi (vaikkakin pitää sisällään myös mahdollisen negatiivisen puolen): "rakasta vaikka siitä tulisi vain vaikeuksia."

Ja mitä kämmenselässäni nyt lukee? Edelleen pari päivää vanha muistiinpano:
"Mitkä asiat palaavat talven tullen?
- hämäräsokeus
- staattiset sähköiskut"

Näen huonosti hämärässä. Toinen kohta viittaa siihen, että huomasin ilmojen kylmetessä taas saavani sähköiskuja työkannettavastani. Kesällä tätä ei tapahtunut, eli jotain on muuttunut. Johtopäätös: sähköiskut johtuvat pitkistä kalsareistani, jotka kehittävät sähkövarauksen kun kävelen pöytäni äärestä esim. keittiöön hakemaan teetä, ja varaus purkautuu kun käteni koskettaa kannettavan metallipintaa. Pitänee ostaa puuvillaisia kalsareita.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

|◄  69 70 71 72 73 74 75 76 77 78  ►|