;)
via aina mahtava hevosburger
(Olen ollut väsynyt ja työntäyteinen ja rakastunut ja laiska ja katsellut leffoja ja kuunnellut Miles Davisia ja kävellyt ulkona ja kironnut pimeyttä ja käynyt saunassa ja puhunut puhelimessa ja lukenut enkä ole kirjoittanut yhtään mitään koko viikolla.)
kommentoi | linkki kirjoitukseen
;)
http://en.wikipedia.org/wiki/Pine_Gap
kommentoi | linkki kirjoitukseen
;)
2006. Aiemmin.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Luen taas James Kochalkan American Elfin arkistoja. Enää menneisyyden miettiminen ei tuo automaattisesti mukanaan eksistentialistista kriisiä ja surullisuutta. Eteenpäin elävän mieli?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Makaan sängyssä ja luen vieressäni makaavalle tytölle Tuula-Liina Variksen Kilpikonna ja olkimarsalkka-muistelmia (Pentti Saarikoskesta). Harvinainen aurinko paistaa suoraan sisälle makuuhuoneeseeni vajaan tunnin ajan. Kiireettömyyden jälkeen aktivoidumme, hän käy nopeasti saunassa, saamme kyydin ystäväni luo. Siellä eräät nälkäiset ihmiset pelaavat jotain minulle tuntemattomaksi jäävää korttipeliä. Suunnittelemme ruuan tilaamista, mutta päädymmekin soittamaan ravintolaan ja ottamaan taksin. Pysähdymme ravintolan kohdalla, muut poistuvat autosta, minä jään jututtamaan taksikuskia. Hän kertoo laihduttaneensa vuoden aikana 20 kiloa: muuten saa syödä normaalisti mutta kotona pelkkää salaattia. Toimii, kuulemma. Eikä vitutakaan. Kuskimme on hieno ihminen, hän sanoo meidän olevan parhaita taksiasiakkaita pitkään aikaan ja toivottaa meille kaikkea hyvää.
Ruokamme ja ruokajuomamme (24 olutta) saapuu, jatkamme matkaa. Perillä ruokittuamme kissan ruokimme itsemme. Osa porukasta huomaa saaneensa väärää safkaa mutta sekään ei pilaa tunnelmaamme kuin hetkeksi. Soitamme silti ravintolaan ja mainitsemme asiasta, vaikka oikeasti puhelun tarkoitus on selvittää eräiden annosten laktoosipitoisuus. Sekä väärät (kylmäsavuporopasta) että oikeat (hieman omituinen lohi-äyriäiskastike riisillä, maksaa + pekoniperunamuusia. Pekoniperunamuusia.) ruuat ajavat asiansa.
Tämä kaikki tapahtui eilen. Taas on ilmoilla ihmissuhdestatuksien päivitystä. Omani ei ole vielä muuttunut, vaikka jotkut muuta eilen väittivätkin. Sunnuntain huippukohtiin kuuluu kahvin ja teen (vihreä Clipper, aloe vera + sitruuna) juominen seisaaltaan keittiössä, suutelu ja klassikkolevyjen kuuntelu. Multitasking. Sitten hän taas lähtee, minä jään miettimään internetiä, kirjoittamaan, kaipaamaan, mutta myös nauttimaan yksinolosta ja elämän yleisestä hienoudesta. Suunnittelemaan tulevaisuutta, joka tällä hetkellä vaikuttaa erittäin jännittävältä ja niin hienolta että sitä ei voi ajatella kuin pienissä pätkissä.
4 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Onko mikään parempaa kuin kuulla ikävöimäsi ihmisen kertovan kahden aikaan yöllä puhelimessa tulevansa vielä saman vuorokauden puolella luoksesi? (Miten helvetissä tuo lause on noin vaikeaselkoinen, lukekaapa se vielä kerran, ajatuksella. Onko siinä jotain? Kielenhuolto, kielenhuolto. Kielen huolto. Grrrrr.)
Ja hei, jos missasitte viime vuoden Desert Bus for Hope -tempauksen, tämänvuotinen hässäkkä alkaa ensi yönä muistaakseni neljän aikaan. Virallisilta sivuilta lisää infoa. Kiteytettynä: porukka pelaa maailman huonointa tietokonepeliä yhtäjaksoisesti niin kauan kuin porukka lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, ja viihdyttää samalla lahjoittajia/katsojia tekemällä kaikkea viihdyttävää (usein yleisön toiveiden mukaan). Kaikki tämä näytetään internetissä suorana lähetyksenä. Viimeksi taisi mennä vajaat kuusi vuorokautta?
Minkään pidemmän kirjoittaminen on tuntunut viime viikkoina vaikealta, mutta se taitaa johtua vain vuodenajasta. Tuntuu siltä että aikaa ei yksinkertaisesti ole. Neljältä iltapäivällä on pimeää ja valon puutteesta kärsivät aivoni haluavat lepotilaan, taistelevat esimerkiksi kaupassa käymistä ja normaaleja arkirutiineja vastaan, puhumattakaan toisten töiden tekemisestä. Tai kirjoittamisesta. Mutta yritettävä on, sana kerrallaan, iloisesti maneerista toiseen.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Niin tulee olemaan vuoden loppuun saakka. Uudella vapaa-ajallani aion nukkua ja kirjoittaa. Miettiä vahingoniloisia ajatuksia työpäiväänsä viettävistä. Käydä keskellä päivää kaupungilla, tehdä asioita jotka muuten juuri sinä viikonpäivänä siihen aikaan olisivat normaalisti mahdottomia.
3 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Aamupäivällä nähdyt unet ovat aina elävimpiä. Herään postiluukun kolisteluun ja ovien väliin tippuvan postin ääneen. Kuitenkin unohdan sen saman tien, jatkan uniani (tikapuut tarvitsivat korjausta). Parin tunnin kuluttua muistan hakea ne; pölypusseja eksoottisen merkkiseen imuriini, joka on luultavasti ostettu ruotsalaisesta halpakaupasta jota ei ole enää olemassa, puhelinlasku, uusi jäsenkortti + kalenteri liitosta ja eräs huuto.net-ostos. Omistan sen kirjan jo, mutta kuten tiedätte, en voi olla ostamatta kirjaa jos hinta on kohdallaan. Ja nyt se oli.
Puhelinlasku ei ole vielä se paljon odotettu suurin-lasku-ikinä. Olen lyönyt sen toisen kanssa vetoa laskun suuruudesta: häviäjä ostaa toiselle viinipullon. En osaa yhtään arvioida puhelujen kestoja; puolentoista tunnin puhelu tuntuu kahdeltakymmeneltä minuutilta. Samoin pitkäkin viikonloppu tuntuu päivältä tai parilta. Joten on hyvin mahdollista että häviän. Haittaako se? Ei.
3 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
