Huomaa kristallikruunu. Paras video. Eli Talking Headsin Crosseyed and Painless vuodelta 1980.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Olen miettinyt ja kohdannut monia ajatuksia, jotka tuntuvat mahdottomalta toteuttaa tai saada niihin selvyys, mutta yksi on ylitse muiden; kuljet kadulla, ja yhtäkkiä haistat jotain mikä tuo mieleesi jonkun triviaalin lapsuuden hetken tai paikan. Mutta! Et osaa sanoa mikä tämä tuoksu on, luultavasti se liittyy johonkin ruokaan, mutta mihin? Todellakin; olet kadulla, tuoksu tulee jostain asunnosta, mutta (ja tämä on se perimmäinen dilemma) sen aiheuttaja jää – taas! – tuntemattomaksi, joten pikkuhiljaa unohdat koko jutun, keksit jotain muuta millä vaivata päätäsi.
Ilmeisesti aivojen tuoksukeskus (kiva keksiä sanoja) sijaitsee samassa kimpussa mantelitumakkeen, aivojen ns. limbisen järjestelmän kahden mantelinmuotoisen osan kanssa, ja koska tämä alue käsittelee tunnereaktioiden muistamista ja prosessointia, ja yleisesti ottaen koko niin sanottu limbinen järjestelmä yhdistää tunnetiloja ja tuntemuksia muistiin (ja on yksi evoluutiossa varhaiten kehittyneitä aivojen alueita) on tuoksu yksi nopeimpia ja selkeimpiä tapoja laukaista joku tietty muisti. Mikä siis tarkoittaa karkeasti ottaen sitä että tuoksut ja niihin liittyvät muistot ovat jostain syystä evoluution kannalta tärkeitä, mikä on täysin järkevää jos sitä ajattelee hetken: liskoaivojemme itsekkäälle selviämistarpeelle on ollut (ja on tietysti edelleen!) tärkeää tunnistaa tuoksun perusteella esim. se, onko jokin asia syötävää/pilaantunutta/myrkkyä.
(Kun kerran olemme pseudotieteilemässä, mieleeni tulee yksi toinen muistiin ja aivoihin liittyvä asia, eli fobiat, ja varsinkin jostain joskus lukemani teoria araknofobian, hämähäkkien pelon, selitykseksi. Mikä oli suunnilleen seuraava; tämä yksi yleisimmistä peloista on jäämiä joltain sellaiselta ajalta, jolloin ihmiskunnan on pitänyt oikeasti taistella/pelätä olemassaolonsa puolesta myrkkyhämähäkkejä vastaan.)
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Eli. Keväällä 2008 Polaroid ilmoitti lopettavansa filmin valmistuksen. Keväällä 2009 The Impossible Project ilmoitti aloittavansa filmin valmistuksen uudestaan, ja nykyään uutta filmiä saa kymmenistä kaupoista ympäri Eurooppaa, ja tietysti myös verkkokaupasta; valikoimasta löytyy 600-sarjan kameroille useita vaihtoehtoja, joukossa jopa musta- tai kultareunaisia filmejä. Juuri tällä hetkellä "normaalia" värifilmiä ei valitettavasti löydy, mutta mustavalkofilmiä löytyy (ja käsittääkseni valikoima muuttuu kohtuullisen nopealla tahdilla). I know what I'm buying myself for X-Mas!
kommentoi | linkki kirjoitukseen
..on tietysti RAWokado.
Ei muuta.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
From my horizontal position on the bedroom floor I could use the TP's remote to do everything but actually remove and insert cartridges into the drive's dock. The room's window was now a translucent clot of snow and steam. InterLace's Spontaneous Disseminations for New New England were all about weather. With our subscription system, E.T.A. got numerous large-market Spontaneous tracks. Each track took a slightly different angle on the weather. Each track had a slightly different focus. Remote reports from Boston's North and South shores, Providence, New Haven, and Hartford-Springfield served to establish a consensus that a terrific amount of snow had fallen and was continuing to fall and blow around and pile up. Cars were shown abandoned at hasty angles, and we got to see the universal white VW-Bug-shape of snow-buried cars. Black-helmeted gangs of adolescents on snowmobiles were shown prowling New Haven's streets, clearly up to no good. Pedestrians were shown bent over and floundering; remote-report journalists were shown trying to flounder over to them to get their thoughts and reflections.
David Foster Wallace, Infinite Jest, sivu ~900, lihavoinnit minun.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Tänään lounastunnilla sain vihdoin luettua loppuun kuvassa näkyvän tiiliskiven. Fiilis: hyvä. Ja kyllä, nuo ovat sormeni, eivät läskipukuni käsineet. (Ne ovat tuolla kaapissa.) Mitä vähemmän käsistäni mitään, sitä parempi; näistä lyhyistä ja päitään kohti ohenevista patukoista, jotka eroavat normaaleista sormista sillä, että normaaleilla ihmisillä kynnet ovat sormen päässä, toisin sanoen heidän sormenpäänsä eivät jatku puolta senttiä kynsien reunojen ulkopuolelle. Näyttää siltä kuin olisin menettänyt sentin pari sormistani jossain kauan sitten tapahtuneessa onnettomuudessa, mutta kaikki nahka on jostain syystä edelleen paikoillaan, rullautuneena erilaisten nivelien ympärille, liikaa nahkaa typistettyihin luihin; ehkä en vain muista jotain lapsuuden traumaattista kohtaamista auton takaluukun kanssa. Tämä kuva tuottaa minulle vahvaa eksistentialistista kauhua. Minulla on epäily siitä, että se jatkuva kynsien pureskelu ensimmäisen vuosikymmeneni aikana ei ollut kovin järkevää.
EDIT: Ja tietysti tällaisille kuville on oma tumblr.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Eräs todella hyvä ystäväni on saanut jostain käsiinsä Kingin Sen (josta kaikki muistavat ainakin sen klovnin) toisen osan ensimmäisen painoksen, ja tietäen taipumukseni kirjailijan tuotantoon, hän on luvannut antaa sen minulle. Valitettavasti kirja on ilmeisesti ilman kansipapereita, sillä varsinkin ensimmäiset painokset ovat kohtuullisen arvokkaita kansineen, mutta toisaalta olen jo pitkän aikaa halunnut lukea teoksen uudelleen, ensimmäinen kerta tapahtui muistaakseni lukiossa, joten ilmainen kirja on tässä tapauksessa aina ilmainen kirja, hifistely ja keräilyvietti unohtukoon hetkeksi. "Antaa" on itse asiassa väärä verbi tähän tilanteeseen, asiasta käymämme toisen keskustelun aikana sovimme vaihtokaupoista ja lupasin katsoa hänelle tänään jonkun kirjan vaihdossa, ja mietinkin saisiko hän isänä irti enemmän kuin minä Cormac McCarthyn Tiestä?
Ja heti kun pääsin mainitsemasta että en viitsi kantaa yli tuhatsivuista Infinite Jestiä mukanani, tuli kirjassa niin mielenkiintoiset ja mukaansatempaavat kohdat, että en ole pystynyt pitämään sitä vain kotonani, vaan olen urheasti kantanut sitä mukanani mm. töihin ja uhmannut outoja katseita ruokalassa (tai sitten vain kuvittelen, mutta voin rehellisesti sanoa, että en ole ikinä nähnyt kenenkään lukevan yhtä suurta kirjaa julkisella paikalla.)
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
