kommentoi | linkki kirjoitukseen
Eräs todella hyvä ystäväni on saanut jostain käsiinsä Kingin Sen (josta kaikki muistavat ainakin sen klovnin) toisen osan ensimmäisen painoksen, ja tietäen taipumukseni kirjailijan tuotantoon, hän on luvannut antaa sen minulle. Valitettavasti kirja on ilmeisesti ilman kansipapereita, sillä varsinkin ensimmäiset painokset ovat kohtuullisen arvokkaita kansineen, mutta toisaalta olen jo pitkän aikaa halunnut lukea teoksen uudelleen, ensimmäinen kerta tapahtui muistaakseni lukiossa, joten ilmainen kirja on tässä tapauksessa aina ilmainen kirja, hifistely ja keräilyvietti unohtukoon hetkeksi. "Antaa" on itse asiassa väärä verbi tähän tilanteeseen, asiasta käymämme toisen keskustelun aikana sovimme vaihtokaupoista ja lupasin katsoa hänelle tänään jonkun kirjan vaihdossa, ja mietinkin saisiko hän isänä irti enemmän kuin minä Cormac McCarthyn Tiestä?
Ja heti kun pääsin mainitsemasta että en viitsi kantaa yli tuhatsivuista Infinite Jestiä mukanani, tuli kirjassa niin mielenkiintoiset ja mukaansatempaavat kohdat, että en ole pystynyt pitämään sitä vain kotonani, vaan olen urheasti kantanut sitä mukanani mm. töihin ja uhmannut outoja katseita ruokalassa (tai sitten vain kuvittelen, mutta voin rehellisesti sanoa, että en ole ikinä nähnyt kenenkään lukevan yhtä suurta kirjaa julkisella paikalla.)
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Aaron Hobson tekee vähän samaa kuin aiemmin bloggaamani Jon Rafman.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Asioita, joita huomaan tällä katselukerralla: kornin musan käytön, kornit dialogit ja Norman, kuvassa. Menossa suunnilleen toisen kauden puolessa välissä. Tässä vaiheessa 50% seurueesta kärsii pelkotiloista ja unettomuudesta, ja miettii miten tätä voi olla jäljellä vielä 12 jaksoa?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Again with the Desert Bus, why not?
EDIT: Again with the forgetting to link to the thing you're writing about?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
(Tämän piti olla nimeltään vain Sunnuntai, mutta niitä on näköjään jo kaksi. Oh well.)
Kävin kirjakaupassa (Akateeminen, siellä on hyvät valikoimat halpoja englanninkielisiä pokkareita) vuoden idioottimaisimpana päivänä, lauantaina ennen isänpäivää, mutta kun makasin sunnuntaiaamuna sängyssä N:n isossa valoisassa makuuhuoneessa, luin uusinta Paul Austeria ja kuuntelin kuinka olohuoneesta kuului (suljettujen ovien läpi, olin vielä "nukkumassa") kuinka N lauloi Nancy Sinatraa, olin onnellinen siitä, että jaksoin odottaa kuinka kaksi ärsyttävän hidasta (kuinka muutenkaan?) myyjätärtä paketoivat viime tingassa isänpäivän tajunneiden itsestäänselviä ostoksia. Kirja (siis tämä) on mielenkiintoinen, ei vähiten siksi, että (PAUL AUSTER!!) siinä on kirjoitettu uskottavasti parikymppisten ongelmista. Olen ehkä puolessa välissä menossa, joten on vaikea kertoa vielä lisää. Harvoin olen Austeriin kuitenkaan pettynyt.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Random-ajatuksia kirjan settingistä: kaiken taustalla ja ympärillä on sellainen valkoinen, kirkas ajaton fiilis, irroittautuminen arjesta, sumua, pitkiä täysin kiireettömiä aamupäiviä jotka päättyvät vasta hämärän tullessa. Uusia ihmisiä, pienen piirin jakamia kokemuksia, yhteenkuuluvuuden tunnetta. Päihtyneitä keskusteluja ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa. Me vs ne. Ei vastuuta.
kommentoi | linkki kirjoitukseen