Sunnuntai part II 
21.11.2010 klo 15.48 - internet, oma pää
Makaan sängyssä ja luen vieressäni makaavalle tytölle Tuula-Liina Variksen Kilpikonna ja olkimarsalkka-muistelmia (Pentti Saarikoskesta). Harvinainen aurinko paistaa suoraan sisälle makuuhuoneeseeni vajaan tunnin ajan. Kiireettömyyden jälkeen aktivoidumme, hän käy nopeasti saunassa, saamme kyydin ystäväni luo. Siellä eräät nälkäiset ihmiset pelaavat jotain minulle tuntemattomaksi jäävää korttipeliä. Suunnittelemme ruuan tilaamista, mutta päädymmekin soittamaan ravintolaan ja ottamaan taksin. Pysähdymme ravintolan kohdalla, muut poistuvat autosta, minä jään jututtamaan taksikuskia. Hän kertoo laihduttaneensa vuoden aikana 20 kiloa: muuten saa syödä normaalisti mutta kotona pelkkää salaattia. Toimii, kuulemma. Eikä vitutakaan. Kuskimme on hieno ihminen, hän sanoo meidän olevan parhaita taksiasiakkaita pitkään aikaan ja toivottaa meille kaikkea hyvää.

Ruokamme ja ruokajuomamme (24 olutta) saapuu, jatkamme matkaa. Perillä ruokittuamme kissan ruokimme itsemme. Osa porukasta huomaa saaneensa väärää safkaa mutta sekään ei pilaa tunnelmaamme kuin hetkeksi. Soitamme silti ravintolaan ja mainitsemme asiasta, vaikka oikeasti puhelun tarkoitus on selvittää eräiden annosten laktoosipitoisuus. Sekä väärät (kylmäsavuporopasta) että oikeat (hieman omituinen lohi-äyriäiskastike riisillä, maksaa + pekoniperunamuusia. Pekoniperunamuusia.) ruuat ajavat asiansa.

Tämä kaikki tapahtui eilen. Taas on ilmoilla ihmissuhdestatuksien päivitystä. Omani ei ole vielä muuttunut, vaikka jotkut muuta eilen väittivätkin. Sunnuntain huippukohtiin kuuluu kahvin ja teen (vihreä Clipper, aloe vera + sitruuna) juominen seisaaltaan keittiössä, suutelu ja klassikkolevyjen kuuntelu. Multitasking. Sitten hän taas lähtee, minä jään miettimään internetiä, kirjoittamaan, kaipaamaan, mutta myös nauttimaan yksinolosta ja elämän yleisestä hienoudesta. Suunnittelemaan tulevaisuutta, joka tällä hetkellä vaikuttaa erittäin jännittävältä ja niin hienolta että sitä ei voi ajatella kuin pienissä pätkissä.
lukija, en ymmärrä miksi 
22.11.2010 klo 15.38
http://maryque.com/blog/index.php?entry ... 425-161708

Tässä kirjoituksessahan on samaa utuisen viipyilevää teennäisyyttä mitä tuossa linkin tunnelmapalassakin on. Tapahtuuko sulle koskaan mitään oikeasti jännää, mitä ei tarvitsisi korulausein venyttää tunnelmoinniksi?
joonasn 
22.11.2010 klo 16.03
Kiitos kommentistasi. Kuten olet nyt huomannut mä tykkään harrastaa ihan arkistenkin juttujen kanssa tunnelmointia, useinhan se ihan peruselämä ei tunnu niin säihkyvältä, mutta normaaleista asioista kauneuden löytäminen on ihan oikeasti tosi hyödyllinen taito. Suosittelen opettelemaan, jos tolta tosi tyylikkäältä teinikyynisyydeltäs ehdit?

Jos "utuisen viipyilevä teennäisyys" (eli tajunnanvirta) ei nappaa, voi tietysti lukea jotain muuta (sivupalkista löytyy muita kirjoituksia ja muita blogejakin). Ja eiköhän siellä sun blogilistassakin pysty poistamaan blogeja omista suosikeistaan, jos oikein alkaa vituttaa?
elefanttinainen 
22.11.2010 klo 22.02
Joonas, kadehdin olotilaasi. Ollappa suutelontäyteinen päivä.

Sen sijaan alan epäillä, että tämä vittuileva kommenttien jättäjä on joku loukattu tuttusi (tai yhteinen tuttumme). Jaksaa sen verran tiheään anonyyminä heittää paskaa.


joonasn 
22.11.2010 klo 22.15
Hmm hmm, kyllä mullakin kävi sama mielessä. Kävijätiedoista päätellen ei oo, mut eivätpä ne kaikkea kerrokaan.

Kommentit 

Lisää kommentti





Muotoile tekstiä: