Kramppeja ja nyrjähdyksiä tosielämässä 
Tämä aika vuodesta on jotenkin skitsofreenistä ainakin näillä leveysasteilla. Yleinen vireystila on mitä on, päivän pituus on (virallisesti!) kolme tuntia 39 minuuttia (!!!), ja näiden yhteensä reilun kahdensadan valoisan minuutin aikana pitäisi jaksaa hoitaa virastoasioita ja muuta ns. pakollista ulkona oloa siksi että näkisi vilauksen auringosta (fat chance).

Onneksi paljon pelastaa myös lukeminen, päivätorkut, teen juominen ja esimerkiksi kirpparilta pilkkahintaan löytyneet sarjakuva-albumit kuten Kramppeja ja Nyrjähdyksiä, jonka albumista numero neljä seuraava siteerauksenpätkä on:
Lapsena meillä on mielikuvitusystäviä. Merkillistä.. miten ne sitten vanhemmiten muuttuvat vihollisiksi.

Kaamoksen alla on helppoa vaipua jos ei nyt masennukseen mutta kuitenkin tietynlaiseen passiivis-negatiiviseen tilaan. Yhtäkkiä duunit joita tekee eivät tunnukaan niin hyviltä, työkaverit muuttuvat omassa mielessä jotenkin vihamielisiksi vaikka reaalimaailmassa mikään ei olekaan muuttunut. Kaverit tuntuvat kärsivän samasta syndroomasta, ovat hiljaisempia. Tämä tietysti ruokkii omaa paranoiaa; tuokin nyt varmasti ajattelee minusta jotain vittumaista kun on noin hiljainen vaikka koitan saada keskustelua aikaan. Kaikki vähäkin, mitä pitäisi tehdä omien neljän seinän ulkopuolella tuntuu erittäin vaikealta. Sitten kun pääsee ulos ja saa asiat hoidettua ei tulekaan sitä tuttua reipasta tsemppaavaa jes-eipä-tämä-ollutkaan-niin-vaikeaa-kuin-pelkäsin-fiilistä, vaan valju olo joka saa vain haluamaan päivätorkkuja vaikka olisi töitäkin tehtävänä.

Wikipedia sez:
* Unihäiriöt: Unentarve kasvaa huomattavasti, ponnistelulta tuntuva herääminen ja nouseminen, syvä uni mutta väsyneisyys herätessä, iltapäivätorkkujen tarve
* Ylensyönti: Hiilihydraattipitoisen ravinnon ylensyönti, painon nouseminen
* Masennus, epätoivo, ahdistus, syyllisyys: Pientenkin tehtävien suorittaminen tuntuu vaikealta
* Sosiaalinen elämä: Erakkomainen vetäytyminen, seksuaalinen taantuminen, empatian näivettyminen, tunteiden katoaminen
* Tokkuraisuus: Liian väsynyt toimiakseen, kaikki toiminta tuntuu suoritukselta
* Fyysiset oireet: Nivelsärky, vatsa- sekä suoliongelmat, alentunut vastustuskyky
* Käytöshäiriöt: Etenkin nuorilla

Boldasin kaamosmasennuksen oirelistasta omalle kohdalleni osuvat. Itse olen kuitenkin asteittain koko ajan parantunut vuosien myötä, tämä vuosi on selkeästi parempi kuin edellinen. Oikeastaan monessa asiassa: mieluisia töitä on enemmän, bändihommat kulkevat paremmin, parisuhde tuntuu mielekkäämmältä, oma pää muutenkin selkeämmältä, tulee jopa käytyä lenkillä kerran pari viikossa. Tietysti joissain asioissa olisi parantamisen varaa (mm. alkoholin käyttö on välillä melko runsasta, yleinen empatian taju välillä heikkoa, epäsosiaalinen käytös yleistä) mutta niin kai pitääkin olla. Eikö olisi tylsää jos kaikki olisi täydellistä?

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

|◄  81 82 83 84 85 86 87 88 89 90  ►|