kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kävin katsomassa uuden Harry Potter -leffan. En tiedä kannattiko. Muutaman aiemman sarjasta nähneenä en oikeastaan ollut minkäänlaisilla kärryillä (joten aika järkevä valinta, vai mitä?), mutta eipä leffassa mitään järkeä ollutkaan. Liekö alkuperäisessä muodossaan yhtä tyhjänpäiväinen? Vai vain kärsinyt adaptiosta? Rahastusta? Leffassa oli koko ajan muka jonkinlainen jännitys päällä, mutta mitään ei käytännössä tapahtunut. Potter ystävineen viettää puolisen tuntia leffasta telttaillen, ilmeisesti matkalla jonnekin tai paossa jotain muuta? Jäi epäselväksi. Välillä tapahtuu jotain, mutta kun kohtaus vaihtuu, päädytään taas metsään jossa haahuillaan ja keskustellaan. Soi siinä Nick Cave & The Bad Seeds.
Mistä tulikin mieleeni. Katsokaa tämä 70-minuuttinen kritiikki Star Wars ykkösestä (The Phantom Menace), jos ette ole sitä vielä nähneet. Analyysia voisi soveltaa useampaankin (moderniin) elokuvaan. Tuoko 3D-buumi meille vain lisää aivotonta silmäkarkkia ja täysin höttöisiä juonia? Meneekö kaikki läpi? Minkälaista paskaa saamme esim. Star Wars -saagasta vielä nähdä?
Tapailen tyttöä, joka ei ole nähnyt Star Wars -elokuvia, ja vannoo, ettei tule niitä ikinä katsomaan. Elokuvasarjan katsominen on tietenkin suunnitteilla. Siedätyshoidollahan ne allergiatkin lähtevät?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Välillä jotain ajankohtaista? Kävin viikonloppuna Joulupukin Pajakylässä napapiirillä. Paikka oli juuri sellainen kuin olisi saattanut odottaakin: epäviihtyisä turistirysä, aakealla pihalla soi monotoninen joulumusiikki metallisen kuuloisista kovaäänisistä, sisällä voi shoppailla kymmenessä identtisessä krääsäkaupassa, ravintolassa saa hampurilaisia ja poronkäristystä sekä kuuden euron ginitoniceja. Arvatkaa minkä näistä nautin ja miksi? Ravintola oli hirvittävä, istuimme nurkassa sijaitsevalla sohvalla loisteputkien räikeässä valossa, katselin epäuskoisena rikkinäisestä teeveestä liian tummaa mäkihyppyä. Asiakkaita piristämään pystytetyssä tekokuusessa roikkuvissa koristeissa oli vielä hintalaput tallella. Kesken jäänyttä, rumaa, halpaa, feikkiä. Marimekon liikkeestä jämäpaloja ja seuraavalla bussilla takaisin kaupunkiin.
4 kommenttia | linkki kirjoitukseen
;)
2006. Aiemmin.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Luen taas James Kochalkan American Elfin arkistoja. Enää menneisyyden miettiminen ei tuo automaattisesti mukanaan eksistentialistista kriisiä ja surullisuutta. Eteenpäin elävän mieli?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Makaan sängyssä ja luen vieressäni makaavalle tytölle Tuula-Liina Variksen Kilpikonna ja olkimarsalkka-muistelmia (Pentti Saarikoskesta). Harvinainen aurinko paistaa suoraan sisälle makuuhuoneeseeni vajaan tunnin ajan. Kiireettömyyden jälkeen aktivoidumme, hän käy nopeasti saunassa, saamme kyydin ystäväni luo. Siellä eräät nälkäiset ihmiset pelaavat jotain minulle tuntemattomaksi jäävää korttipeliä. Suunnittelemme ruuan tilaamista, mutta päädymmekin soittamaan ravintolaan ja ottamaan taksin. Pysähdymme ravintolan kohdalla, muut poistuvat autosta, minä jään jututtamaan taksikuskia. Hän kertoo laihduttaneensa vuoden aikana 20 kiloa: muuten saa syödä normaalisti mutta kotona pelkkää salaattia. Toimii, kuulemma. Eikä vitutakaan. Kuskimme on hieno ihminen, hän sanoo meidän olevan parhaita taksiasiakkaita pitkään aikaan ja toivottaa meille kaikkea hyvää.
Ruokamme ja ruokajuomamme (24 olutta) saapuu, jatkamme matkaa. Perillä ruokittuamme kissan ruokimme itsemme. Osa porukasta huomaa saaneensa väärää safkaa mutta sekään ei pilaa tunnelmaamme kuin hetkeksi. Soitamme silti ravintolaan ja mainitsemme asiasta, vaikka oikeasti puhelun tarkoitus on selvittää eräiden annosten laktoosipitoisuus. Sekä väärät (kylmäsavuporopasta) että oikeat (hieman omituinen lohi-äyriäiskastike riisillä, maksaa + pekoniperunamuusia. Pekoniperunamuusia.) ruuat ajavat asiansa.
Tämä kaikki tapahtui eilen. Taas on ilmoilla ihmissuhdestatuksien päivitystä. Omani ei ole vielä muuttunut, vaikka jotkut muuta eilen väittivätkin. Sunnuntain huippukohtiin kuuluu kahvin ja teen (vihreä Clipper, aloe vera + sitruuna) juominen seisaaltaan keittiössä, suutelu ja klassikkolevyjen kuuntelu. Multitasking. Sitten hän taas lähtee, minä jään miettimään internetiä, kirjoittamaan, kaipaamaan, mutta myös nauttimaan yksinolosta ja elämän yleisestä hienoudesta. Suunnittelemaan tulevaisuutta, joka tällä hetkellä vaikuttaa erittäin jännittävältä ja niin hienolta että sitä ei voi ajatella kuin pienissä pätkissä.
4 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Onko mikään parempaa kuin kuulla ikävöimäsi ihmisen kertovan kahden aikaan yöllä puhelimessa tulevansa vielä saman vuorokauden puolella luoksesi? (Miten helvetissä tuo lause on noin vaikeaselkoinen, lukekaapa se vielä kerran, ajatuksella. Onko siinä jotain? Kielenhuolto, kielenhuolto. Kielen huolto. Grrrrr.)
Ja hei, jos missasitte viime vuoden Desert Bus for Hope -tempauksen, tämänvuotinen hässäkkä alkaa ensi yönä muistaakseni neljän aikaan. Virallisilta sivuilta lisää infoa. Kiteytettynä: porukka pelaa maailman huonointa tietokonepeliä yhtäjaksoisesti niin kauan kuin porukka lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, ja viihdyttää samalla lahjoittajia/katsojia tekemällä kaikkea viihdyttävää (usein yleisön toiveiden mukaan). Kaikki tämä näytetään internetissä suorana lähetyksenä. Viimeksi taisi mennä vajaat kuusi vuorokautta?
Minkään pidemmän kirjoittaminen on tuntunut viime viikkoina vaikealta, mutta se taitaa johtua vain vuodenajasta. Tuntuu siltä että aikaa ei yksinkertaisesti ole. Neljältä iltapäivällä on pimeää ja valon puutteesta kärsivät aivoni haluavat lepotilaan, taistelevat esimerkiksi kaupassa käymistä ja normaaleja arkirutiineja vastaan, puhumattakaan toisten töiden tekemisestä. Tai kirjoittamisesta. Mutta yritettävä on, sana kerrallaan, iloisesti maneerista toiseen.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Niin tulee olemaan vuoden loppuun saakka. Uudella vapaa-ajallani aion nukkua ja kirjoittaa. Miettiä vahingoniloisia ajatuksia työpäiväänsä viettävistä. Käydä keskellä päivää kaupungilla, tehdä asioita jotka muuten juuri sinä viikonpäivänä siihen aikaan olisivat normaalisti mahdottomia.
3 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
