James - Getting away with it (all messed up) 


1. eletään
2. tehdään päätöksiä
3. eletään niiden päätösten seurausten kanssa
4. jossain vaiheessa satutaan törmäämään jonkinlaiseen informaatioon kolmesti kirottu sosiaalinen media joka lyö kaiholla
5. yritetään jatkaa elämää töitä kaihosta huolimatta

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
"Jokaisen tv-draaman jokaisen jakson pitää lunastaa katsojan luottamus aina uudelleen." 
(Näin vertailee elokuvia ja tv-sarjoja YLEn yhteistuotantojen päällikkö Erkki Astala.)

Älä Erkki viitsi jauhaa noin lapsellista paskaa! Eli käytännössä Erkki tarkoitat sitä että Salkkarit, Kauniit ja rohkeat ja muut (myönnän, kliseiset esimerkit) laatusarjat pitävät katsojaa otteessaan siksi että jokainen jakso on niin hyvä niin hyvä?

Käsi ylös, kuka tietää sarjan jonka jokaikinen jakso on täydellinen, jonka jokaikinen jakso lunasti luottamuksesi? Ei kukaan, koska suurin osa sarjoista on olemassa vain siksi, että ne ovat olleet olemassa jo jonkin aikaa. Katsojat totutetaan tiettyyn juttuun, jolloin heidän arvostelukykynsä (tai edes arvosteluhalunsa) laskee, kunhan vain joka päivä klo 18:10 tulee suosikkisarjan uusi jakso.

Ööö, tässä muutama uusi käsite Erkille: tottumus, koukutus, katsojien ja käsikirjoittajien laiskuus.

2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Tämän siitä saa kun alkaa vapaaehtoiseksi 
en ole sairas tai sairastumassa, olen vain asettautunut vapaaehtoiseksi erääseen tutkimukseen, josta luultavasti myöhemmin lisää

Joten asetuin lavetille makaamaan, polvitaipeitteni alle laitettiin tyyny, pääni asetettiin eräänlaiseen kehikkoon jonka päälle tuli vielä toinen kehikko, jossa olevan peilisysteemin kautta näin suoraan tarkkaamoon, joka oli siis jalkopääni suunnassa. Pääni tuettiin kummaltakin sivulta liikkumattomaksi jonkinlaisilla pienillä kovilla tyynyillä. Kehikko oli muutaman millin päässä nenästäni. Tunsin kuinka sykkeeni nousi; oikeassa etusormessani oli anturi jonka sisällä tunsin sormeni tykyttävän.

Teknikko meni takaisin tarkkaamoon, ja lavetti liikkui ehkä noin metrin taaksepäin laitteen sisään. Kohta kuulin hänen äänensä ohuena ja vaimeana jostain pääni takaa ja yläpuolelta. Tässä vaiheessa melkein toivoin että olisin vastannut "mikäpä siinä" kun teknikko kysyi haluanko "hätänappulan" käteeni.

-"Kaikki ok?"

-"Joo."

-"Okei, ensin kokeillaan pari kymmenen sekunnin kalibraatiota. Ole ihan liikkumatta. Onko selvä?"

-"Selvä on."

Olin hiljaa ja koitin keskittyä hengittämiseen. Kohta kuului pätkivä piipitys ja sen jälkeen oli hetki hiljaista. Hiljaisuuden rikkoi voimakas suriseva poramainen ääni, joka tuli pienissä noin sekunnin pätkissä.

Mietin millaista tulee olemaan olla vajaa kymmenen minuuttia tämänkaltaisen äänen armoilla, liikkumatta putkessa, jonka seinämien sisällä liikkuvat osat tekevät jotain voimakkaiden magneettikenttien kanssa ja samalla kuvaavat aivojeni sisustaa. Kohta saisin sen tietää, kun alkaisi ensimmäinen kahdesta kahdeksan ja puolen minuutin pätkästä. Kohta kone ei taas pitänyt ääntä (kuvannut aivojeni sisustaa) ja teknikko kysyi onko kaikki ok ja selosti mitä tehdään seuraavaksi.

- "Seuraavaksi laita silmät kiinni ja ole liikkumatta. Tämä kestää kahdeksan ja puoli minuuttia. Koita olla ajattelematta mitään erityistä. Eikä saa nukahtaa."

- "Onko selvä?"

- "Jep."

Suuri kone ympärilläni alkoi pitää taas tasaisen pätkivää poramaista ääntä, jonka korkeus vaihteli hieman (tai sitten vain kuvittelin). Hengittelin kohtuullisen rauhallisesti ja keskityin pitämään itseni paikoillani sekä silmäluomeni rennosti kiinni. Parin minuutin päästä tuntui kuin äänet ja paikallaanolo olisi saanut minut jonkinlaiseen transsiin, ja huomasin että olen melkein vajoamassa uneen. Hengitin pari kertaa syvemmin putkessa selkeästi virtaavaa viileää ilmaa ja keskityin pitämään itseni hereillä. Sen olisi luullut olevan helppoa, niin läpitunkevaa koneen ääni oli, mutta silti huomasin että voisin nukahtaa sillä välin kun kone välitti kuvamateriaalia aivoistani tarkkaamoon.

No, enough with the scary blabber, ei se oikeasti ollut niin hirveätä mitä voisi kuvitella. Internet kertoo että helposti ahtaista paikoista ahdistuvat aikuisetkin saavat putkeen kevyen huumauksen, jos haluavat. Ja joitain kohteita voidaan kuvata ilmeisesti ihan kunnon nukutuksessakin. Odotan jo seuraavaa kertaa, lähinnä siksi että silloin saan magneettikuvat itselleni cd:llä! Mietin jo blogin ulkoasun muuttamista aivokuviani hyväksikäyttäen.. tai ehkä suurikokoisten printtien tekemistä? Rasterbatorilla omat aivot makuuhuoneen seinälle koossa 3m x 3m? Miksi ei?

4 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Kolme kuningasta ja huonoa musiikkia? 


Kun Kolme kuningasta ratsaavat irakilaisten Kuwaitista varastamaa kamaa etsiessään kätkettyä kultaa, stereoissa soi mikä muukaan kun Eddie Murphyn Party all the time. Heh.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Rakkaus on koira helvetistä 
Tästä on pitänyt blogata jo kauan. Yksi rakkaimpia runokirjojani on joskus aikoinaan Tornion kirjaston poistomyynnistä ostamani Charles Bukowskin Rakkaus on koira helvetistä. Tässä siitä suosikkirunoni:

rakkauden syleilystä...

rakkauden syleilystä
uuden rakkauden syleilyyn

ristin kuolemalta minut on pelastanut
nainen joka polttaa pilveä
kirjoittaa lauluja ja tarinoita,
ja on paljon miellyttävämpi kuin edellinen,
paljon paljon miellyttävämpi,
ja seksi on aivan yhtä hyvää jos ei parempaa.

ei ole miellyttävää joutua ristille ja hylätyksi,
on paljon miellyttävämpää unohtaa rakkaus joka ei
toiminut
niinkuin mikään
rakkaus ei
loppujen lopuksi toimi...

on paljon miellyttävämpää rakastella Del Marin rannalla
huoneessa 42 ja jälkeenpäin
istuskella sängyssä
viiniä juoden, jutellen ja kosketellen
poltellen

aaltoja kuunnellen ...

olen kuollut liian monta kertaa
toivoen ja odottaen, odottaen
huoneessa
rähjäistä kattoa tuijotellen
odottaen puhelua, kirjettä, koputusta, ääntä...
sydän hakaten
kun hän tanssi vieraiden kanssa yökerhoissa...

rakkauden syleilystä
uuden rakkauden syleilyyn

ei ole miellyttävää kuolla ristillä,
on paljon miellyttävämpää kuulla nimeään pimeässä kuiskattavan.

Tämä ei ole ajankohtainen tai henkilökohtainen juuri nyt. Bukowskistakin voidaan olla monta mieltä mutta jumalauta että se mies osasi kirjoittaa runoja.

Tämän runon (muutaman muun muassa) luin eräällä OYT:n järjestämällä bussimatkalla Tampereelle pari kevättä sitten. Pummasin teatteriväeltä ilmaiset matkat koska heidän Ylioppilasteatterifestivaalibussinsa oli vajaa. Matka meni todella mukavasti joviaalisti juopotellen, perilläkään en nähnyt ainoatakaan näytöstä (taisivat olla loppuunmyytyjä kaikki) vaan tapasin muutamaa tamperelaista vanhaa ystävääni. Tampere on miellyttävä kaupunki, ainakin keskusta + lähialueet, kauempana en ole oikeastaan ikinä käynytkään.

Mutta, jos et ole lukenut Bukowskia, suosittelen lämpimästi. Proosansa ei ehkä kiinnosta kaikkia (vai ketä ei kiinnosta tarinat ryyppäämisestä ja nussimisesta?), mutta runojansa en voi suositella liikaa. Myös vanhan miehen päiväkirja Lounaalla (jonka muuten on kuvittanut toinen hyvä vanha mies, Robert Crumb) on hyvä.

2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Muuton hyviä puolia 
Uuden asunnon ikkunoista naapuritalojen kattojen yllä näkyvä auringonlasku. Maisemaan kuuluu myös Intiön vanha vesitorni. Ehkä ikuistan auringonlaskun ja sen polaroidiksi jonain iltana.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Vuosi 2009 
Alright, aika laittaa luureihin hyvää musiikkia (esim. Arlo Guthrien "Alice's Restaurant", pitkä biisi) ja kirjoittaa (ja sinun lukea) perinteinen vuodenvaihteen blogiposti. Tiedätte varmaankin miten tämä toimii; käyn läpi vuottani nostaen samalla esiin joitain hyviä tai mielenkiintoisia kirjoituksia. Ajankohtaista: Elvis Presley 75v. Kirjoitin viime tammikuussa siitä kuinka Elvis tapasi Nixonin. Kaikkea hyvää Kuninkaan maalle! (Sinne grilliravintolaan..)

Vuosi alkoi yllättäen uudessa duunissa, joka jatkuu edelleen. Lähitulevaisuus pitää sisällään kuitenkin jonkinlaisen muutoksen tähän, ei niin että työni loppuisi, vaan että se jatkuu suuremman talon katon alla. Duuni on ollut kokonaisuudessaan palkitsevaa, rankkaa ja äärimmäisen opettavaa. Ja vuosi on mennyt helvetin nopeasti.
Keväällä mietin kulttuuria ja identiteettiä sekä muistelin internetin alkuaikoja ja osallistuin Finnegans Wake -maratooniin. Toukokuussa löysin American Elfin ja kerroin tarinoita Kemin Sarjakuvapäiviltä.

Ajankohtainen puheenaihe on tietysti edelleen muotiblogit ja niiden lietsoma kulutushysteria. Flaming Lips tuli nähtyä Helsingissä. Pari hyvää ilmaista levyä tuli bongattua: Experimental Dental Schoolin Forest Field ja Sub Pop -levymerkin Cybersex-kokoelma. Nämä kummatkin toimivat kesän soundtrackina, monen muun ohessa.

Niin ja se kesä. Hetki ennen loman alkua mietin joutilaisuutta ja tein lomasuunnitelmia sekä kirjoitin eräästä vanhasta ihastuksesta. Siitä mentiin entistä henkilökohtaisempaan suuntaan kun olin paskana juhlien jälkeen. Elsan kehoituksesta listasin hyviä paikkoja Oulussa. Heinäkuun lopussa kävin vähän reissaamassa, mm. Facesissa (postiin linkitetty muutakin Faces 2009 -materiaalia ympäri nettiä). Elokuun lopulla sekoitin pakan.

Uudella vapaudellani muistelin kahdeksan vuoden takaista lievästi sanottuna tapatumarikasta bussimatkaa, ja kävin kuuntelemassa kun Jyrki Mäki haastatteli Tuomari Nurmiota. Kävin myös läpi asioita sekä katsoin Heartworn Highways -musiikkidokumentin. Ja sitten jo mietin mitä talven tullessa. Huh.



Mutta mitä kaiken tämän kirjoittaminen tarkoittaa? Mitä jäi käteen? Vuosi oli alkuvuodesta ehdottomasti paras tähän mennessä, työnteko + oikean palkan saaminen vaikutti mielenterveyteen ja yleiseen fiilikseen hyvin positiivisesti. Loppukesästä iski ahdistus (plus muutaman kipeän asian tajuaminen), jonka johdosta lopetin kahdeksan vuoden suhteen. Sen jälkeen elämä on ollut aivan toimivaa, vaikkakin välillä masentavan surullista. Mutta niinhän sitä sanotaan että jättäjä ei saa valittaa. Poikamieselämä ei ole ollut mitenkään erityisen railakasta. Olen entisen tyttöystäväni kanssa edelleen hyvissä väleissä. Työt jatkuvat, tarjoten uusia jännittäviä asioita, muutto uuteen asuntoon tapahtuu huomenna; eli muutoksia, muutoksia. Itsetutkiskelua on tullut harrastettua, ehkä jopa jonkinlaista kasvun alkua on havaittavissa (tuskin, sanotte, tutut), paino putoaa melko tasaisesti (tai siis läskit lähtevät, en omista vaakaa), on pudonnut erosta lähtien vaikka en ole tehnyt juuri mitään sen edistämiseksi. Jos ei keittoruokien kokkaamista ja syömistä lasketa.

Mitä tästä eteenpäin? Uusi asunto on hieman keskustan ulkopuolella, toimisto muuttaa myös. Blogi olisi tarkoitus mahdollisimman lähiaikoina uudistaa täysin. Kirjoittaminen jatkuu. Kävijämäärät ovat vuoden viimeisellä neljänneksellä olleet melko tasaisessa kasvussa, joten toivottavasti pysytte mukana edelleen ja voin tarjota teille kiinnostavia posteja. Ylempänä linkittämäni vanhat postit ovat vain osa tämänkin vuoden mielenkiintoisesta sadosta, lisää löytyy oikean palstan "Satunnaista luettavaa"-otsikon alta sekä arkistosta.

Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta, yritän tehdä tästä vuodesta vielä paremman. Sekä itselleni että muille (sisältäen sinut, lukijani. Jos pidät tästä blogista kannattaa pysyä mukana, suunnitelmia nimittäin riittää. Kerro mistä pidät, kirjoitan lisää sitä.) Ja kiitos myös tietenkin kommentoijille ja kanssabloggaajille!

3 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Arkipyhä FTW 
Viikon hektisimmät päivät ovat takana, eilinen arkipyhä oli täynnä juuri sitä mitä arkipyhän pitääkin näin työn raskaan raatajalle olla: nukkumista, rommin juomista keskellä päivää, lisää nukkumista ja päivän kruunaajana toimivat kello 20 alkaneet yöunet.

Eniten eilen nauratti Regretsy.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

|◄  66 67 68 69 70 71 72 73 74 75  ►|