kommentoi | linkki kirjoitukseen
Odottelen toimistolla sateen loppumista. Ystäväni soitti päivällä, hän on lähdössä huomenna Portugaliin ja halusi tavata ennen lähtöään (älkää innostuko, hän on erittäin kauniin tytön kanssa kihloissa oleva miespuolinen leijonakuningas) joten odottelen toimistolla sateen loppumista, näin internetin sadetutkasta että se loppuu noin viidentoista minuutin päästä, sen jälkeen ajan polkupyöräni ja itseni keskustaan ja kerholle.
Sanokaa mitä sanotte työmotivaatiostani ja muusta mutta tänään aivan oikeasti unohdin hammaslääkärikäynnin (suuhygienistikäynnin?) siksi että tein niin keskittyneenä töitä. Toivottavasti he eivät rankaise minua. Sähköpostilla sain selvitettyä että uusi aika pitää sopia puhelimen välityksellä. No, yritin sentään.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Tämä domain on rekisteröity 27.9.2006. Jotenkin tuntuu että siitä on kauemmin kuin neljä ja puoli vuotta. Erilaisia virityksiä oli toki sitä ennenkin, ihan tuolta vuodesta 1998 saakka, mutta omaa domainia ei aiemmin, lähinnä muka rahanpuutteen takia vaikka tämähän on halpaa kuin saippua. Ehkä se ei ollut silloin, en muista. Oma nurkka internetiä. Pieni pala. Henkilökohtainen pala, vaikka niin helposti kaikkien löydettävissä.
Täynnä kaikkea vuosia vanhaa, mutta onneksi jotain uudempaakin, koska kaikki muuttuu, yhtäkkiä onkin mennyt aikaa ja vanhat jutut, vaikkakin niitä vielä itse rakastaakin, vaikuttavat juuri niiltä. Vanhoilta jutuilta. Jotain olisin tehnyt eri lailla, mietin nykyään kun niitä selailen. Joistain paistaa läpi niin suuri, no, sanotaanko nyt vaikka että teennäisyys, tai yritys olla jotain muuta vaikka rahkeet eivät mitenkään vielä riitä. Dokumentteina toki toimivat, mutta onko oman romukopan esittely mitenkään järkevää, jos mietitään sitä minkälaisen kuvan ihmiset saavat? Kysymyksiä, kysymyksiä taas vain. Vanha kama mitä serveri on pullollaan onkin siellä enemmän omaksi ilokseni. Eipä niitä tule esiteltyä. Kunhan ovat, vanhat, siellä. Rauhassa.
Nämä asiat siis tulivat mieleeni kun päivitin domainin etusivun tekstiä kuvaavammaksi, ajankohtaisemmaksi, todemmaksi(?). Poistin personointia, titteleitä, kuvailevia sanoja. Mitäpä sitä kuvailemaan, kaikki on tässä, joka linkki on tässä, tervetuloa. Blogikin alkoi aikoinaan jonkinlaisella ajatuksella siitä, että voisin jakaa ajatuksiani internetistä ja peilata sitä jotenkin työhön, jota teen. Sekin on jäänyt, mikä on toisaalta hyvä. Miksi minun pitäisi itseäni täällä mainostaa, kun en ole enää 15 kuukauteen etsinyt töitäkään? Ei miksikään, sanotte, ja oikeassa olette. Työhön liittyvät jutut ovat saaneet väistyä henkilökohtaisen pohdinnan ja lyhyiden fiktiotekstien tieltä.
Se tuntuu hyvältä. Kirjoittaminen, oli se sitten faktaa tai fiktiota, tai kuten eräs hyvä ystäväni sanoi, "siitä proosasta saa paljon paremman kuvan siitä minkälainen sä olet ihmisenä". Itseäni en ole täällä mitenkään erityisesti esiin tuomassa hän bloggaa, mutta väistämättähän niin käy, ymmärrätte tietysti sen, luettehan blogia. Moni kirjoittaa anonyyminä, toiset eivät, olen monta kertaa miettinyt miksi? Anonyyminä on väitetysti helpompaa, mutta en pidä itseäni niin tärkeänä että nimeni ketään kiinnostaisi, onpahan vain nimi muiden joukossa. Kyllä tutut tietäisivät että bloggaisin vaikka tekisinkin sitä anonyyminä. Ja tällä tavalla ei tarvitse ainakaan pelätä että joku saa selville, käräyttää, tai jotain muuta käsittämätöntä. Saa selville mitä? Että tykkään lukea ja kirjoittaa? Vittu, kunnon skandaali. Nimeäni googlaamalla löytyy kyllä kuvani ja paljon muutakin mutta mitä sitten? Mitä kukaan tuntematon tekee sillä tiedolla että blogia kirjoittaa tummahiuksinen normaalivartaloinen joka on töissä siellä ja siellä, koska nämä ovat asioita jotka tuttuni tietävät, eikä heistä kukaan ole vielä henkeäni uhannut (vakavastiotettavasti). Tämä blogi on (päätetysti) täysin erillään päivätöistäni, varsinkin nykyään, henkilökohtainen harrastukseni, monin verroin montaa asiaa tärkeämpi. Oma.
Netissä minua on aina (jo ennen www:tä) kiehtonut sen monipuolisuus. Mahdollisuudet. Visuaalisuuden ja sisällön synteesi. Siksi kai maryque.com onkin täynnä montaa monituista mediaa, ja blogikin. 2000-luvun alkupuolella pyrin olemaan kuvantekijä, ja sitä olinkin, ja olen tavallani edelleen mutta en enää niin paljoa. Tarkoitukseni olisi nyt keskittyä ensimmäisenä ajattelemiseen, toisena kirjoittamiseen ja kolmantena visuaalisuuteen. Vähemmän pelkkiä linkkiposteja, vähemmän upotettuja youtube-musavideoita. Enemmän tekstiä. Enemmän fiktiota. Siis väistämättä enemmän myös totta.
Nyt kun oikoluen tätä uudelleen, tulee mieleeni että vaikutanko siltä että puolustelen, pyytelen anteeksi, selittelen? Miksi? Siksi että kerron suoraan mitä mietin, miltä tuntuu, miksi teen tätä? Kenelle sitä pitäisi perustella, aikuisen ihmisen? Ehkä jostain teini-iästä on vielä jäänyt joku alemmuuskompleksi joka välillä nostaa päätään. Tiedä häntä. Nyt aion laittaa läppärin kannen kiinni, ottaa laukkuni ja takkini, poistua rakennuksesta ja laittaa matkalla hälytykset päälle. Pumpata pyörään ilmaa, ajaa sen kotiin. Tarina jatkuu, eteenpäin.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Yle on selkeyttänyt etusivuaan. Mutta miksi, miksi huomiovärien pitää olla tuollaista hiekka-vauvanpaska-sinappi-osastoa? Ja mitä vikaa oli entisissä tyylikkäissä suurissa taustakuvissa? Näitä kysymyksiä voi pohtia myös Facebookissa.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
"...the liberal arts cliché about teaching you how to think is actually shorthand for a much deeper, more serious idea: learning how to think really means learning how to exercise some control over how and what you think. It means being conscious and aware enough to choose what you pay attention to and to choose how you construct meaning from experience. Because if you cannot exercise this kind of choice in adult life, you will be totally hosed. Think of the old cliché about 'the mind being an excellent servant but a terrible master.'"
-David Foster Wallace
Näin on. Miten pääsisi siihen tilanteeseen että osaisi päättää mitä haluaa ajatella? Pahoittelen blogin hiljaiseloa lomani yli, viikonloppuna oli kahden päivän juhlat jonka jälkeen sunnuntai ja maanantai nukkumista, siivoilua ja lukemista. Tänään töissä iskivät päälle kaikki muutaman päivän aikana tulleet kiireiset jutut, ja istuinkin toimistolla toista tuntia ylitöissä. Nyt ruokaa ja Philip Rothin Käänteiselämää ennen aikaista nukkumaanmenoa.
7 kommenttia | linkki kirjoitukseen
210 entries using 47,716 words stored in 184,601 bytes.
177 comments using 9,493 words stored in 52,852 bytes.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Alright, aika laittaa luureihin hyvää musiikkia (esim. Arlo Guthrien "Alice's Restaurant", pitkä biisi) ja kirjoittaa (ja sinun lukea) perinteinen vuodenvaihteen blogiposti. Tiedätte varmaankin miten tämä toimii; käyn läpi vuottani nostaen samalla esiin joitain hyviä tai mielenkiintoisia kirjoituksia. Ajankohtaista: Elvis Presley 75v. Kirjoitin viime tammikuussa siitä kuinka Elvis tapasi Nixonin. Kaikkea hyvää Kuninkaan maalle! (Sinne grilliravintolaan..)
Vuosi alkoi yllättäen uudessa duunissa, joka jatkuu edelleen. Lähitulevaisuus pitää sisällään kuitenkin jonkinlaisen muutoksen tähän, ei niin että työni loppuisi, vaan että se jatkuu suuremman talon katon alla. Duuni on ollut kokonaisuudessaan palkitsevaa, rankkaa ja äärimmäisen opettavaa. Ja vuosi on mennyt helvetin nopeasti.
Keväällä mietin kulttuuria ja identiteettiä sekä muistelin internetin alkuaikoja ja osallistuin Finnegans Wake -maratooniin. Toukokuussa löysin American Elfin ja kerroin tarinoita Kemin Sarjakuvapäiviltä.
Ajankohtainen puheenaihe on tietysti edelleen muotiblogit ja niiden lietsoma kulutushysteria. Flaming Lips tuli nähtyä Helsingissä. Pari hyvää ilmaista levyä tuli bongattua: Experimental Dental Schoolin Forest Field ja Sub Pop -levymerkin Cybersex-kokoelma. Nämä kummatkin toimivat kesän soundtrackina, monen muun ohessa.
Niin ja se kesä. Hetki ennen loman alkua mietin joutilaisuutta ja tein lomasuunnitelmia sekä kirjoitin eräästä vanhasta ihastuksesta. Siitä mentiin entistä henkilökohtaisempaan suuntaan kun olin paskana juhlien jälkeen. Elsan kehoituksesta listasin hyviä paikkoja Oulussa. Heinäkuun lopussa kävin vähän reissaamassa, mm. Facesissa (postiin linkitetty muutakin Faces 2009 -materiaalia ympäri nettiä). Elokuun lopulla sekoitin pakan.
Uudella vapaudellani muistelin kahdeksan vuoden takaista lievästi sanottuna tapatumarikasta bussimatkaa, ja kävin kuuntelemassa kun Jyrki Mäki haastatteli Tuomari Nurmiota. Kävin myös läpi asioita sekä katsoin Heartworn Highways -musiikkidokumentin. Ja sitten jo mietin mitä talven tullessa. Huh.
Mutta mitä kaiken tämän kirjoittaminen tarkoittaa? Mitä jäi käteen? Vuosi oli alkuvuodesta ehdottomasti paras tähän mennessä, työnteko + oikean palkan saaminen vaikutti mielenterveyteen ja yleiseen fiilikseen hyvin positiivisesti. Loppukesästä iski ahdistus (plus muutaman kipeän asian tajuaminen), jonka johdosta lopetin kahdeksan vuoden suhteen. Sen jälkeen elämä on ollut aivan toimivaa, vaikkakin välillä masentavan surullista. Mutta niinhän sitä sanotaan että jättäjä ei saa valittaa. Poikamieselämä ei ole ollut mitenkään erityisen railakasta. Olen entisen tyttöystäväni kanssa edelleen hyvissä väleissä. Työt jatkuvat, tarjoten uusia jännittäviä asioita, muutto uuteen asuntoon tapahtuu huomenna; eli muutoksia, muutoksia. Itsetutkiskelua on tullut harrastettua, ehkä jopa jonkinlaista kasvun alkua on havaittavissa (tuskin, sanotte, tutut), paino putoaa melko tasaisesti (tai siis läskit lähtevät, en omista vaakaa), on pudonnut erosta lähtien vaikka en ole tehnyt juuri mitään sen edistämiseksi. Jos ei keittoruokien kokkaamista ja syömistä lasketa.
Mitä tästä eteenpäin? Uusi asunto on hieman keskustan ulkopuolella, toimisto muuttaa myös. Blogi olisi tarkoitus mahdollisimman lähiaikoina uudistaa täysin. Kirjoittaminen jatkuu. Kävijämäärät ovat vuoden viimeisellä neljänneksellä olleet melko tasaisessa kasvussa, joten toivottavasti pysytte mukana edelleen ja voin tarjota teille kiinnostavia posteja. Ylempänä linkittämäni vanhat postit ovat vain osa tämänkin vuoden mielenkiintoisesta sadosta, lisää löytyy oikean palstan "Satunnaista luettavaa"-otsikon alta sekä arkistosta.
Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta, yritän tehdä tästä vuodesta vielä paremman. Sekä itselleni että muille (sisältäen sinut, lukijani. Jos pidät tästä blogista kannattaa pysyä mukana, suunnitelmia nimittäin riittää. Kerro mistä pidät, kirjoitan lisää sitä.) Ja kiitos myös tietenkin kommentoijille ja kanssabloggaajille!
3 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
