4 kommenttia | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Tälläkin alalla moni aloitteleva työntekijä joutuu kohtaamaan melko kirjavia käytäntöjä (joista olen puhunut aiemminkin). Siksi on hienoa että Vasemmistonuoret nostavat asian esiin provosoivasti nimetyllä Ilmianna pomosi -kampanjalla.
Itse en ole joutunut ikinä suuresti kusetetuksi, mutta monet media- ja taidealalla työskentelevät ystäväni ovat. Jos koet olosi epävarmaksi siitä, kustaanko sinua silmään (ja usein, jos tunnet olosi epävarmaksi, kaikki ei ole ok), ota yhteyttä liittoosi. Jos et kuulu liittoon, liity.
4 kommenttia | linkki kirjoitukseen
;)
"The ocean breathes salty, won't you carry it in?
In your head, in your mouth, in your soul."
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Olette varmaankin huomanneet että joskus Googlen logo on erilainen, variaatiot tutusta sinipunakeltavihreästä? Niin myös tänään, ja linkki vie joko "crop circles"-hakuun tai suomeksi hakuun "viljapeltokuviot".
Näitä logovariaatioita on ollut vuosien saatossa kymmeniä. Lisätietoa eri logojen taustoista ja teemoista täältä.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Yksi henkisesti vaikein juttu tässä erossa on ollut vanhemmilleni kertominen, se on jostain syystä pelottanut todella paljon. Miksi? Ehkä en haluaisi myöntää epäonnistuneeni, ehkä en jaksaisi niitä kysymyksiä, ehkä pelkään sitä että minulla ei ole vastauksia. Tänään kerroin äidilleni. Vaikeaa se oli, mutta hyvä että tein niin. Se laittoi alulleen muutamia ajatuspolkuja. Niitä nyt yritän selvitellä.
Parisuhteessa on ehkä helppo unohtaa se, että loppujen lopuksi olemme jokainen yksin, eikä toisen ihmisen kautta eläminen ole mahdollista. Meillä on vain oma elämämme, tämä ainut. Mitään muuta ei ole. Kaikki muu on pelkkää illuusiota ja rakennettuja, keksittyjä käsitteitä.
Oletko miettinyt koskaan, kun katsot jotain ihmistä silmiin, että se toinen on täysin samanlainen kuin sinä, yhtä hukassa pyöritellessään samoja kysymyksiä kuin sinäkin? Ja että myös sillä on samanlainen yksinäisyys sisällään. Me emme ikinä voi tietää mitään muuta varmasti, kuin sen mitä omassa päässämme liikkuu. Ei ole mahdollista tuntea toisen tunteita. Vain ja ainoastaan ja pelkästään omat. Jos jokin tuntuu hyvältä, tuntuu se hyvältä. Ja oikealta. Jos ei, ei ole mitään muuta mittaria, se on siinä. Jos tuntuu että pitää tehdä jotain, pitää tehdä jotain. Mitään muuta tapaa arvottaa ei yksinkertaisesti ole olemassa. Jos tuntuu siltä että pitää kirjoittaa, jos se kiinnostaa ja kiehtoo, on pakko tehdä niin. Vaikka siitä ei olisi mitään konkreettista hyötyä. Jos tuntuu siltä että pitää tehdä muutoksia, pitää tehdä muutoksia. Ymmärrätte varmaankin pointin.
Uskon että maailma olisi helpompi paikka jos romanttisen rakkauden käsitystä ei olisi olemassa. Tai jos siitä puhuttaisiin realistisemmin, oikeilla nimillä, käsitteillä kuten "luottamus" ja "läheisyys". Rakastanko? Mistä minä tiedän? Mitä se tarkoittaa? Ikävä on oikea tunne, ihastumista se että ei voi ajatella muuta kuin yhtä henkilöä, pulssi nousee, mutta rakkaus? Meihin on lapsesta asti iskostettu jokin suuren rakkauden kaipuu, vaikka se on pelkkä keksitty sana jollekkin yhdistelmälle odotuksia, tunteita, realiteetteja ja pettymyksiä. Pettymyksiä juuri siksi, kun huomaa "rakkauden" olevan käytännössä täysin erilaista kuin tarinoissa. Rakastinko? Nautin olostani, kyllä. En kärsinyt. Kaikki oli hyvin. Rakkaudesta puhuminen on turhaa. Puhutaan jostain muusta. Puhutaan jostain helpommista tunteista. Kaikki on hyvin, en vihaa, en ole surullinen, mutta en tiedä mitä tarkoitat rakkaudella. Olet mielenkiintoinen ihminen. Eikö se riitä? Romantiikkaa, pah, anna minulle käytännön asioita. Vähän öljyä arjen rattaisiin.
Onnellisuus? Toinen suuri sana. Miten sitä mitataan? Oletko onnellinen? Onko hyvä fiilis? Miltä susta tuntuu? Se on ainut mittari. Onnellisuuspisteet vittuun. Kyllä sä tiedät. Jos ei tunnu hyvältä, mieti mitä voit tehdä asian hyväksi. Älä odota. Tai jonain päivänä huomaat odottaneesi kymmenen vuotta, eikä mikään tunnu enää miltään. Elä omaa elämääsi. Kaikki muu on ylimääräistä. Millään muulla ei ole mitään väliä. Et voi elää toisen vuoksi. Et, vaikka se kuinka tuntuisi romanttiselta ajatukselta. Et vaikka olisit luvannut. Ikivanhat lupaukset voit heittää helvettiin jos niillä ei ole suotuisaa vaikutusta nykyiseen elämääsi.
Tiedän, mikään ei ole vialla, kaikki on helppoa ja tuttua ja turvallista. Samaa samaa samaa. Mikäs siinä. Elä sitä jos haluat. Muista vain se, että panokset kovenevat koko ajan, aivan koko ajan. Mikä tuntuu vaikealta nyt ei tule itsestään helpottumaan tulevaisuudessa. Luultavasti päinvastoin.
Itsekästä ajattelua? Mutta kun ei ole mitään muuta kuin itse. Kuka väittää muuta, valehtelee. Joka ikinen hetki elämäsi loppuun saakka olet itse. Se ei tule muuttumaan mihinkään, ei hetkeksikään.
1 kommentti | linkki kirjoitukseen
;)
Klikkaa suuremmaksi. http://gunshowcomic.com/
4 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Kuten lupasin, tässä huonolaatuista videomateriaalia viime lauantailta täältä Oulusta. Radiopuhelimista tuttu J. Mäki haastattelee Tuomari Nurmiota. Ensimmäiset kymmenen minuuttia (alla lisää). Kuvattu pienellä ja paskalla pokkarilla, kuten tärinästä ja äänenlaadusta huomaa.
Puheenaiheina suunnilleen järjestyksessä esim. 30-vuotisjuhlavuosi, konserttisalit vs. kapakat, tässä syksyllä ilmestynevä kuuden levyn boksi, Valo yössä ratkaisevana biisinä tuotannon alkuaikoina, yritys saada jalkaa oven rakoon tekemällä muille biisejä, Valo yössä alkuperäisenä runona, Dusty Ramblers, tietyt virret, isoäiti, biisin omakohtaisuus, mikä siellä taksin katolla vilkkuu?, runoja ennen biisejä.
Tässä lisää:
Englanti vs. Suomi kielenä, mummolla soi puhelin, tekstin minämuoto vs. kolmas persoona, Rannanjärvi elää, puhelin soi taas, Dumarin hauskuus, Maailmanpyörä palaa, Rion satamassa -lyriikat, allekirjoittaneen nauru, mitä tarkoittaa Huda Huda?, tyydytys tekstin valmistuttua, Suomen Talvisota.
4 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
