Itse en ole joutunut ikinä suuresti kusetetuksi, mutta monet media- ja taidealalla työskentelevät ystäväni ovat. Jos koet olosi epävarmaksi siitä, kustaanko sinua silmään (ja usein, jos tunnet olosi epävarmaksi, kaikki ei ole ok), ota yhteyttä liittoosi. Jos et kuulu liittoon, liity.
Kulttuurialahan on mitä veikein aloittelevan työntekijän kannalta. Eka saat tehä ilmaseksi töitä, että saat jalan oven väliin ja sitten kouluista pompsahtavat uudet harkkarit tekemään ilmaiseksi sen, minkä sinä koulutettuna tekisit mielellään - rahaa vastaan. Sitä paitsi kuka ylipäätään haluaa maksaa graafikolle/valokuvaajalle/festivaalituottajalle, sillä sehän on harrastustoimintaa, kuka tahansa osaa piirtää, ottaa valokuvia ja tehdä festareita!
Ainakin tämä oli asenne eräässäkin pikkukaupungissa, missä työskentelin kaupunginalaisessa hankkeessa. Välillä hankkeen ohjausryhmän pöydässä pistettiin tuore kulttuurituottaja itkemään jo pelkästään sanoja käyttämällä. Jos palkan kanssa ei tule ongelmia, työajat eivät ainakaan vastaa lainmukaisuutta eikä ylityökorvauksista ole kuultukaan. Mitkä sunnuntailisät?
Joo, tuttua on. Mut sehän on kato kutsumusammatti, "never for money, always for love" jne. Varsinkin alkuvaiheessa uraa (hirvee sana) monella on tosi vaikeaa, pitää oikeasti tehdä pitkän aikaa töitä aivan haista-paska-palkalla, ja jos käy tuuri, saattaa päästä jonkin varmemman leivän syrjään kiinni. Tai sit ei. Mut, siksi kai sitä on itsekin yrittänyt (ja lopulta vähän onnistunutkin) että oikeasti tykkää siitä mitä tekee, ja haluaa tehdä sitä.
Uusin ilmiö media-alalla on se, että varsinkin ilmaisjakelulehdet kirjoituttavat kohta koko lehden lukijoiden jutuilla. Tosin journalismin objektiivisuus on muutenkin jo veteen piirretty viiva.
Joo, näinhän se on. Myös kulttuurialalla sama ilmiö; ilmaiseksi pitää antaa että saa näkyvyyttä. Ja journalismin objektiivisuudesta voisi kirjoittaa vaikka 200 blogipostia..
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
