Huomenna on viimeinen työpäiväni ennen kesäloman alkua. Välillä tuntuu siltä, että viime aikoina on ollut liian hetktistä, työpäivät, pari kertaa viikossa bänditreenit, muut harrastukset, viikonloppureissut ja -dokailut. Viimeistä edellinen viikonloppu meni Helsingissä (FLAMING LIPS!), sitä edellinen juhannusreissulla saaristossa, viime viikolla meni muutama ilta studiossakin äänittämässä. Tällä viikolla treenataan ensi viikon tiistain J. Karjalainen -covervetoa sekä roudataan ja soitetaan jotain kavereiden järjestämällä pikkufestareilla tuolla reilun sadan kilsan päässä. Ei ainakaan omia biisejä, laulaja on juhlimassa useamman sadan kilometrin päässä. Ehkä jotain vanhoja covereita ('Coming into Los Angeles', 'Tennessee stud'). Saa nähdä.

Mutta onneksi alkaa loma. Kuukausi aikaa kääntää unirytmi, lukea kaikkea turhaa, kuunnella samoja levyjä kyllästymiseen asti, tulla kotiin bileistä aamuyöllä ja valvoa vielä tuntikausia valkoviinin ja yöradion seurassa. Kuunnella musiikkia jota kuunteli kesällä 1998. Kuukausi aikaa muka tehdä kaikkea mitä on suunnitellut tekevänsä kesällä. Kuukausi aikaa aloittaa ja lopettaa projekteja (niinpä niin). Lukea kaikkea tärkeää. Pelata jatsia Lotan kanssa. Tai sitten vain tehdä sitä samaa mitä aina haluaisi tehdä mutta ei pysty (eli lähinnä tehdä oman päänsä mukaan eikä "alistua" muiden "tarpeisiin", vittumainen mies). Blogikirjoitusaiheitakin on listattuna useita, niitä voisi miettiä vain kun olisi pari tuntia hiljaista yksinäistä aikaa.

Vaikka tekemisen puute ja joutilaisuus on pidemmän päälle elämän laatua heikentävä olotila, on sitä tavallaan myös töissä oleminen. Varsinkin jos ystäväpiiristä suurin osa ei elä säännöllistä kahdeksasta neljään töissä -elämää. Mutta töissä oleminen auttaa pitämään yllä yleistä vireystilaa, ja harrastusten parissa on mukava pitää itseään kiireisenä, varsinkin kun muistaa ajan jolloin ei tehnyt juuri mitään, jos ei opintojen viimeisten vaiheiden säätämistä, lopputyön tekemistä ja vanhojen vhs-kasettien katsomista lasketa. Vietin päiviä käymättä muualla pienestä asunnostani kuin 60 metrin päässä olevassa lähikaupassa. Koukutin itseni yhdistelmään ruispalat ja Pirkan lohi-pinaatti-pasta-pakaste-eines. En ollut hyvää seuraa silloin kuin olisi pitänyt. Meinasin kusta ihmissuhteeni.

Aika kuluu nopeammin kun tekee. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Ainakaan en ehdi kyllästyä. Töissä huomenna saatan päätökseen tähänastisen urani (tuntuu oudolta kirjoittaa urani) ehkä suurimman projektin. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Töiden jälkeen voisin käydä kaupan kautta jotain mukavaa, kuten esim. soijanakkeja ja pullon viiniä. Haluan viettää muutaman aamun nukkuen niin pitkään kuin pystyn ja juoda aamupalaksi rommikolaa. Ensi viikolla ei ole muistaakseni sen keikan jälkeen olla velvollisuuksia. Jos laittaisi puhelimen kiinni, viettäisi pari päivää maaten olohuoneen sohvalla, kasa cd- ja dvd-levyjä ja kirjoja vieressä, läppäri käden ulottuvilla.

Tai tekisi mitä tahansa mikä sitten huvittaa. Katsotaan. Kerron sen sitten teillekin.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

|◄ ◄ 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 ► ►|