N herättää minut suunnilleen puolen päivän aikoihin. Muutaman minuutin kuluttua pyöräilen hänen kanssaan lähikahvilaan joen rannalle, aamupalaani siellä kuuluu sämpylä ja jääkylmä lonkero. On rauhallista, ihmiset ottavat aurinkoa kahvilan ympärillä. En tiedä mikä päivä on, enkä välitä.

Kotona käyn kylmässä suihkussa, teen itselleni vodkatonicin ja istun tuoliini lukemaan Nicholson Bakerin Voxia. Koko kirja on kahden toisilleen vieraan ihmisen jonkinlainen senssilinjakeskustelu. Why not? Olen lukenut hullumpaakin. Bakerin The Mezzaninea on ylistetty, mutta se ei ole tullut vielä vastaan. Soundträkkinä tälle kaikelle vaikka tämä.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

|◄ ◄ 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 ► ►|