Kävellä, vaikka se onkin hitaampaa 
Kävelen toimistolta viereiseen liikekeskukseen (kauppakeskus se ei ole, vielä vähemmän ostoskeskus), kello on puoli viisi, hirvittävän kuuma kesäiltapäivä, hiljainen tiistai, tuulee vähän mutta sekin on lämmintä ja jotenkin pehmeää. Liikekeskus on jotenkin surullisen näköinen paikka, viimeisen päälle epäviihtyisä, kahden pubin terassit vierekkäin, ne ovat ainoat elämänmakuiset paikat tässä maisemassa. Etsin katseellani apteekkia, sen löydettyäni päätän olla menemättä sisään, jatkan matkaani liikekeskuksen käytävää pitkin, tulen risteykseen, käännyn kaupunkia kohti.

Sitten kävelen erittäin viihtyisän asuinalueen poikki, värikkäitä puutaloja, pihoja, puistoalueita, vihreitä puita ja niin kirkasta että asfalttikaan ei ole tummanharmaata. Vain yksi tie, jolla sekä jalankulkijat että autot kulkevat. Kuumuus tuntuu otsassa ja nenänvarressa silmäkuoppien reunoilla, selässä. Koulun kohdalla sähkö- tai puhelinlangoista roikkuu kahdet kengät, kesän merkki sekin.

Kommentit 

Lisää kommentti





Muotoile tekstiä: