Goethe's final words: "More light." Ever since we crawled out of that primordial slime, that's been our unifying cry, "More light." Sunlight. Torchlight. Candlelight. Neon, incandescent lights that banish the darkness from our caves to illuminate our road, the insides of our refrigerators. Big floods for the night games at Soldier's Field. Little tiny flashlights for those books we read under the covers when we're supposed to be asleep. Light is more than watts and footcandles. Light is metaphor... Thy word is a lamp unto my feet... Rage rage against the dying of the light... Lead, kindly light, amid the circling gloom, lead thou me on; The night is dark, and I am far from home; Lead thou me on. Arise, shine, for thy light has come. ...Light is knowledge, light is life, light is light.
Tämä on omistettu sinulle, joka kaipaat valoa tällä hetkellä. Pimeys on vallannut maailman, mutta kaiken senkin keskellä täytyy silti olla (ja onkin) valoa. Jos ei tänään, huomenna. Mitä voimme tehdä muuta kuin luoda oman valomme, odottaa sitä päivää kun valo viimeinkin tulee pyytämättä, silloin emme enää voi muistaa kuinka pimeää oli.
part I
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Arkistosta: "Voisin lopettaa työni ja ostaa banjon ja asiat olisivat todella hyvin tunnin tai pari.."
Kirjoitettu alun perin 19. lokakuuta 2011. (Samaistun, viime viikolla tilanne oli suunnilleen tuo.)Ratsastaakseni edellisen postin aalloilla, tässä pätkä kyseisestä leffasta. Täytyy tunnustaa, olen rakennellut yllättävän monimutkaisia fantasioita juuri tämän skenaarion (lopetat työsi, linnoittaudut kotiisi) ympärille. Jonain päivänä..
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kirjoitettu alun perin 15. toukokuuta 2011
You can be at certain parties and not really be there. You can hear how certain parties have their own implied ends embedded in the choreography of the party itself. One of the saddest times Joelle van Dyne ever feels anywhere is that invisible pivot where a party ends – even a bad party – that moment of unspoken accord when everyone starts collecting his lighter and date, jacket or greatcoat, his one last beer hanging from the plastic rind's five rings, says certain perfunctory things to the hostess in a way that acknowledges their perfunctoriness without seeming insincere, and leaves, usually shutting the door. When everybody's voice recede down the hall. When the hostess turns back in from the closed door and sees the litter and the expanding white V of utter silence in the party's wake.
sivu 219, Infinite Jest, David Foster Wallace
kommentoi | linkki kirjoitukseen
The New Yorker: Nixon’s Nightmare—and Ours—Forty Years Ago.
Lisää Nixonia: 1,2,3,4,5, 6 & 7.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Ehkä se johtuu valosta tai kuumuudesta tai loman odotuksesta, mutta oli jännä huomata blogin arkistoa selatessa kuinka joka vuosi tähän aikaan koen samaa energiattomuutta ja alakuloa (2010, 2011, 2013, 2014). Ehkä olen vain loman tarpeessa.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kirjoitettu alun perin 14. marraskuuta 2011
kommentoi | linkki kirjoitukseen
;)
historicaltimes
Richard Nixon in the subway. USSR, Moscow. June 1959.
Tricky Dick looking good toisella varapresidenttikaudellaan Moskovassa vuosi ennen presidentinvaaleja, joissa hän hävisi John F. Kennedylle. Lisää Nixonia: 1,2,3,4,5 & 6.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kirjoitettu alun perin 13. joulukuuta 2009
Mä kyllästyin vähän ajan päästä istumaan lavuaarin reunalla ja mä hyppäsin alas ja aloin huvin vuoksi steppaa. Mä kulutin aikaa vaan. Mä en osaa steppaa kunnolla tai mitään, mut kylpyhuoneessa oli kivilattia ja sellasella on hyvä steppaa. Mä rupesin matkimaan yhtä jätkä elokuvissa. Yhdessä sellasessa musicalissa. Elokuvat on musta jotain inhottavaa, mut musta on helvetin hauska matkii niitä. Stradlater kaso mua peilistä kun se ajoi partaa. Mä en tartte muuta kun yleisön. Mä olen varsinainen ekshibitionisti. -Mä olen saatana kuvernöörin poika, mä sanoin. Mä painoin kaasun pohjaan. Mä steppasin vaan ympäri huonetta. -Äijä ei haluu et mä steppaan. Se haluu et mä menisin Oxfordiin. Mut steppaaminen on mulla veressä, jumalauta.
Sieppari ruispellossa, J.D. Salinger, suom. Pentti Saarikoski
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
