Huomaan ajelehtivani vain kaikissa huonoissa hetkissä. En tiedä miksi. Silloin ajattelen, kuinka hyviä hetkiä on kuitenkin moninkertaisesti enemmän. Todella paljon enemmän. Ainakin hetkellisesti se auttaa.

Joskus reaalitodellisuus unohtuu, kaikki se hyvä ja hieno mitä on tai oli jää muutaman vähemmän miellyttävän hetken alle. Mutta jos miettii vaikka pelkästään vietettyä aikaa, niiden huonojen hetkien suhde hyviin on ehkä 1/100. Joten miksi ne huonot ovat kuitenkin päällimmäisenä mielessä?

Se saattaa johtua siitä, että opimme epäonnistumisiemme kautta: kipeimmät asiat ovat niitä joita meidän pitää miettiä kasvaaksemme paremmiksi ihmisiksi. Ray Loriga, Tokio ei välitä meistä enää:

Muisto on typeristä typerin koira, sille heittää kepin ja se tuo takaisin ihan mitä muuta tahansa.

part I | part II

---

Lisää kommentti

Nimi:

Email: (näkyy vain blogin ylläpitäjälle)

Muotoile tekstiä:
-- [strong]xxx[/strong][b]xxx[/b][em]xxx[/em][i]xxx[/i]

Kommentti:


Kirjoita oikealla näkyvät numerosarja alla olevaan kenttään 251125

---