Tunnustan 
Okei, ymmärrän olleeni viime aikoina välillä jokseenkin allapäin ja vittuuntunut ja ahdistunut ja hiljainen. Syytän kuumuutta. Olen juonut ehkä ihan vähän liikaa alkoholia (mutta kuka hullu ei pidä jääkylmästä rommista kuumana hiljaisena iltapäivänä?), enkä ole harrastanut juurikaan liikuntaa. Olen nukkunut pitkälle iltapäivään ja viettänyt öitä roikkuen internetissä ("ei mutta kun mun pitää vielä lukea lisää näistä Pendolino-junista, tiesitkö sä että ne menee siks nopeempaa tavallisella radalla kun ne kallistuu mutkissa? Oho, täällä on gif-animaatioita!") ja kuunnellen samaa paskaa spotify-soittolistaa. Olen tehnyt kaiken helpoimman kaavan mukaan, ja ehkä juuri siksi olen näin vitun flegmaattinen ja huonoa seuraa.

Seuraa kirjoituksen self-improvement-osuus: muistutan itselleni, että on myös asioita, joista nautin: oma rauha, unet silloin kun nukkuu liian pitkään, skarpit kengät, kirjat kirjat kirjat, tonnikalavoileivät, vesi+sitruunamehutiiviste, kissa kun se makaa kippurassa lempipaikallaan tai pitkällään keskellä lattiaa, se fiilis kun lähtee kaupungille ja tietää että on sen verran rahaa että voi tehdä melkein mitä vaan, tyttöjen kanssa vaihdetut hymyt, luottamukselliset keskustelut ystävän kanssa, sekavat randomit tumblrit, vessassa lukeminen.

En tiedä, ehkä kesäloman mukanaan tuoma vapaus vaikuttaa negatiivisesti aivokemiatasapainoon tai ehkä vain olen yksinkertaisesti elänyt kohtuutonta ja epätasapainoista elämää. En ole oikeastaan tehnyt yhtään mitään; saavuttanut Suuria Asioita Joita Voi Vain Kesälomalla Saavuttaa; toisaalta olen melko varmasti liian kriittinen itseäni kohtaan. Mitä väliä? Lomailet nyt jumalauta ihan niin kuin itse suinkin haluat, kerkeää sitä sitten murehtia rutiiniasioista kun palaa oravanpyörään parin viikon päästä. Olet fiksu ja komea työssäkäyvä tyyppi, sinulla on seuraa mutta osaat olla myös yksin, et ole pahasti ylipainoinen etkä luultavasti maailman huonokuntoisinkaan ihminen, kaikilla yhteiskunnan mittareilla (no, melkein kaikilla) siis ihan kelpo ihminen. Unohda itsellesi asettamat oudot maalit, vaatimukset ja fantasiat hetkeksi ja keskity nauttimaan tästä hetkestä, kiteytettynä: lopeta se helvetin ajattelu hetkeksi. Miten olisi?

2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen

|◄  55 56 57 58 59 60 61 62 63 64  ►|