Huomaan ajelehtivani vain kaikissa huonoissa hetkissä. En tiedä miksi. Silloin ajattelen, kuinka hyviä hetkiä on kuitenkin moninkertaisesti enemmän. Todella paljon enemmän. Ainakin hetkellisesti se auttaa.
Joskus reaalitodellisuus unohtuu, kaikki se hyvä ja hieno mitä on tai oli jää muutaman vähemmän miellyttävän hetken alle. Mutta jos miettii vaikka pelkästään vietettyä aikaa, niiden huonojen hetkien suhde hyviin on ehkä 1/100. Joten miksi ne huonot ovat kuitenkin päällimmäisenä mielessä?
Se saattaa johtua siitä, että opimme epäonnistumisiemme kautta: kipeimmät asiat ovat niitä joita meidän pitää miettiä kasvaaksemme paremmiksi ihmisiksi. Ray Loriga, Tokio ei välitä meistä enää:Muisto on typeristä typerin koira, sille heittää kepin ja se tuo takaisin ihan mitä muuta tahansa.
part I | part II
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kirjoitettu alun perin 14.3.2010
TV and movies have fucked us all up, have us all expecting these Big Huge Romances and Significant Connections. Real life ain't like that - connections between people cook up slower and sweeter than anything in movies. People are amazing and fascinating and sure to do whatever they please, no matter what you hope they do. So enjoy their warmth and company and light within them and don't try to douse that light by holding them to a script you've got in mind for them. Be grateful for those you connect with and don't despair at those you don't - no one connects with everyone.
MeFi
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Musiikki alkaa kohdasta 1:25. Viimeaikainen suosikki. Vielä hetki jäljellä viiden viikon loman alkuun.
EDIT: levyversion youtubekommenteista, keulahahmo Justin Vernonin sanomaa: "Emma is not a person. Emma is a place that you get stuck in. Emma is a pain that you cannot erase." Word.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kylmän jakson ja lämpimän jakson jälkeen tulee tietysti taas kylmä jakso. Alkuviikko on mennyt pelkästään töissä ja levätessä. Energiatasot ovat alhaalla. Kaikki tuntuu jotenkin tasapaksulta: olen lukenut kirjoja jotka eivät tempaa mukaansa (Saul Bellown Yhä useamman sydän pettää, Don Delillon Putoava mies, Bret Easton Ellisin Glamorama) ja katsonut Netflixistä tuotantokausikaupalla Mad Meniä joka ei sekään aiheuta suuria tunteita suuntaan eikä toiseen. Kaikki nämä esimerkit pitävät sisällään turhaa ja jatkuvaa ihmissuhdekamppailua, käytännössä pelkkiä huolia. Olen melkein valmis lisäämään Delillon ja Ellisin listaan kirjalijoista, joiden kirjoista en pidä. Nick Hornbyn ja John Updiken seuraan.
Tarvitsen siis divarikierroksen ensi viikolla kun työt loppuvat ja loma alkaa. Kevyempää kesälukemista, mielellään jotain jatkuvasti ilahduttavaa, mutta ei pelkkää saippuaa. Matkalle olisi hyvä löytää joku kohtuullisen paksu pokkari. Neil Stephensonin järkälemäinen Anathem on aluillaan, mutta vielä niin alussa että en osaa sanoa siitä mielipidettäni.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
EDIT: en tiedä mistä keksin tuon heinäkuun 19. päivä, Futuramahan alkaa siis 19.6.
Futuraman viimeinen tuotantokausi alkaa
kommentoi | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Suunnittelin syntymäpäiväkutsun, tämä on sen etupuoli. Juhlimme muutaman viikon päästä samalla kertaa äitini 60-vuotissyntymäpäivää, hänen miehensä 65-vuotispäivää ja minun 30-vuotista taivallustani. Alkuperäinen kuva Wikipedia Commonsista.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Villin Pohjolan Twin Peaks -hetki. Aiemmin: Hulluna Sinuun + Seinfeld.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
