Yllätys 


En niin.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Discoa perjantaita varten 


Sam Sparro - Black & Gold

Niinsanottu tanssimusiikki ei useastikaan ole sydäntäni lähellä (paitsi jos se on Eddie Murphyn esittämää), mutta tässä eräs parin vuoden takainen helmi, johon tutustuin vasta muutama viikko sitten eräillä jatkoilla.

Ehkä tämänkaltaisella musiikilla saa viikonloppunsa käyntiin myöhemmin, vaikka vielä tällä hetkellä fiilis on lähinnä todella flegmaattinen ja vittuuntunut. Ollut jotenkin raskas viikko. Nyt vielä pohdin iltarientoihin osallistumattomuutta, vaikka luulenkin että kunhan aivoni kunnolla tiedostavat parin tunnin päästä että nyt on edessä kuutisenkymmentä vapaata tuntia olen hetkessä kerholla (joksi ystäväpiirini kutsuu paikallista snookerbaaria jossa on perinteisesti klo 16-19 tuoppi 3€) aloittelemassa, ja kuka tietää (aivoni ehkä tietävät?) vaikka eksyisin Oulun yöelämään.

Jos, ennen kuin itse pääsette irti ja viikonlopun viettoon haluatte lukea hyviä dokausjuttuja, suosittelen teitä kääntymään Paskan Sohvan puoleen. Ja muutenkin. Pirun hyviä levynostoja.

Pahoittelen blogin viimeaikaista apeaa sävyä. Eiköhän se tästä taas muutu, nyt on ollut aika paskat fiilikset jonkin aikaa. Mutta, kuten sanotaan Thank god it's friday, tai kuten John Campbell pukee sen:



kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
James - Getting away with it (all messed up) 


1. eletään
2. tehdään päätöksiä
3. eletään niiden päätösten seurausten kanssa
4. jossain vaiheessa satutaan törmäämään jonkinlaiseen informaatioon kolmesti kirottu sosiaalinen media joka lyö kaiholla
5. yritetään jatkaa elämää töitä kaihosta huolimatta

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
"Jokaisen tv-draaman jokaisen jakson pitää lunastaa katsojan luottamus aina uudelleen." 
(Näin vertailee elokuvia ja tv-sarjoja YLEn yhteistuotantojen päällikkö Erkki Astala.)

Älä Erkki viitsi jauhaa noin lapsellista paskaa! Eli käytännössä Erkki tarkoitat sitä että Salkkarit, Kauniit ja rohkeat ja muut (myönnän, kliseiset esimerkit) laatusarjat pitävät katsojaa otteessaan siksi että jokainen jakso on niin hyvä niin hyvä?

Käsi ylös, kuka tietää sarjan jonka jokaikinen jakso on täydellinen, jonka jokaikinen jakso lunasti luottamuksesi? Ei kukaan, koska suurin osa sarjoista on olemassa vain siksi, että ne ovat olleet olemassa jo jonkin aikaa. Katsojat totutetaan tiettyyn juttuun, jolloin heidän arvostelukykynsä (tai edes arvosteluhalunsa) laskee, kunhan vain joka päivä klo 18:10 tulee suosikkisarjan uusi jakso.

Ööö, tässä muutama uusi käsite Erkille: tottumus, koukutus, katsojien ja käsikirjoittajien laiskuus.

2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Tämän siitä saa kun alkaa vapaaehtoiseksi 
en ole sairas tai sairastumassa, olen vain asettautunut vapaaehtoiseksi erääseen tutkimukseen, josta luultavasti myöhemmin lisää

Joten asetuin lavetille makaamaan, polvitaipeitteni alle laitettiin tyyny, pääni asetettiin eräänlaiseen kehikkoon jonka päälle tuli vielä toinen kehikko, jossa olevan peilisysteemin kautta näin suoraan tarkkaamoon, joka oli siis jalkopääni suunnassa. Pääni tuettiin kummaltakin sivulta liikkumattomaksi jonkinlaisilla pienillä kovilla tyynyillä. Kehikko oli muutaman millin päässä nenästäni. Tunsin kuinka sykkeeni nousi; oikeassa etusormessani oli anturi jonka sisällä tunsin sormeni tykyttävän.

Teknikko meni takaisin tarkkaamoon, ja lavetti liikkui ehkä noin metrin taaksepäin laitteen sisään. Kohta kuulin hänen äänensä ohuena ja vaimeana jostain pääni takaa ja yläpuolelta. Tässä vaiheessa melkein toivoin että olisin vastannut "mikäpä siinä" kun teknikko kysyi haluanko "hätänappulan" käteeni.

-"Kaikki ok?"

-"Joo."

-"Okei, ensin kokeillaan pari kymmenen sekunnin kalibraatiota. Ole ihan liikkumatta. Onko selvä?"

-"Selvä on."

Olin hiljaa ja koitin keskittyä hengittämiseen. Kohta kuului pätkivä piipitys ja sen jälkeen oli hetki hiljaista. Hiljaisuuden rikkoi voimakas suriseva poramainen ääni, joka tuli pienissä noin sekunnin pätkissä.

Mietin millaista tulee olemaan olla vajaa kymmenen minuuttia tämänkaltaisen äänen armoilla, liikkumatta putkessa, jonka seinämien sisällä liikkuvat osat tekevät jotain voimakkaiden magneettikenttien kanssa ja samalla kuvaavat aivojeni sisustaa. Kohta saisin sen tietää, kun alkaisi ensimmäinen kahdesta kahdeksan ja puolen minuutin pätkästä. Kohta kone ei taas pitänyt ääntä (kuvannut aivojeni sisustaa) ja teknikko kysyi onko kaikki ok ja selosti mitä tehdään seuraavaksi.

- "Seuraavaksi laita silmät kiinni ja ole liikkumatta. Tämä kestää kahdeksan ja puoli minuuttia. Koita olla ajattelematta mitään erityistä. Eikä saa nukahtaa."

- "Onko selvä?"

- "Jep."

Suuri kone ympärilläni alkoi pitää taas tasaisen pätkivää poramaista ääntä, jonka korkeus vaihteli hieman (tai sitten vain kuvittelin). Hengittelin kohtuullisen rauhallisesti ja keskityin pitämään itseni paikoillani sekä silmäluomeni rennosti kiinni. Parin minuutin päästä tuntui kuin äänet ja paikallaanolo olisi saanut minut jonkinlaiseen transsiin, ja huomasin että olen melkein vajoamassa uneen. Hengitin pari kertaa syvemmin putkessa selkeästi virtaavaa viileää ilmaa ja keskityin pitämään itseni hereillä. Sen olisi luullut olevan helppoa, niin läpitunkevaa koneen ääni oli, mutta silti huomasin että voisin nukahtaa sillä välin kun kone välitti kuvamateriaalia aivoistani tarkkaamoon.

No, enough with the scary blabber, ei se oikeasti ollut niin hirveätä mitä voisi kuvitella. Internet kertoo että helposti ahtaista paikoista ahdistuvat aikuisetkin saavat putkeen kevyen huumauksen, jos haluavat. Ja joitain kohteita voidaan kuvata ilmeisesti ihan kunnon nukutuksessakin. Odotan jo seuraavaa kertaa, lähinnä siksi että silloin saan magneettikuvat itselleni cd:llä! Mietin jo blogin ulkoasun muuttamista aivokuviani hyväksikäyttäen.. tai ehkä suurikokoisten printtien tekemistä? Rasterbatorilla omat aivot makuuhuoneen seinälle koossa 3m x 3m? Miksi ei?

4 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Kolme kuningasta ja huonoa musiikkia? 


Kun Kolme kuningasta ratsaavat irakilaisten Kuwaitista varastamaa kamaa etsiessään kätkettyä kultaa, stereoissa soi mikä muukaan kun Eddie Murphyn Party all the time. Heh.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Rakkaus on koira helvetistä 
Tästä on pitänyt blogata jo kauan. Yksi rakkaimpia runokirjojani on joskus aikoinaan Tornion kirjaston poistomyynnistä ostamani Charles Bukowskin Rakkaus on koira helvetistä. Tässä siitä suosikkirunoni:

rakkauden syleilystä...

rakkauden syleilystä
uuden rakkauden syleilyyn

ristin kuolemalta minut on pelastanut
nainen joka polttaa pilveä
kirjoittaa lauluja ja tarinoita,
ja on paljon miellyttävämpi kuin edellinen,
paljon paljon miellyttävämpi,
ja seksi on aivan yhtä hyvää jos ei parempaa.

ei ole miellyttävää joutua ristille ja hylätyksi,
on paljon miellyttävämpää unohtaa rakkaus joka ei
toiminut
niinkuin mikään
rakkaus ei
loppujen lopuksi toimi...

on paljon miellyttävämpää rakastella Del Marin rannalla
huoneessa 42 ja jälkeenpäin
istuskella sängyssä
viiniä juoden, jutellen ja kosketellen
poltellen

aaltoja kuunnellen ...

olen kuollut liian monta kertaa
toivoen ja odottaen, odottaen
huoneessa
rähjäistä kattoa tuijotellen
odottaen puhelua, kirjettä, koputusta, ääntä...
sydän hakaten
kun hän tanssi vieraiden kanssa yökerhoissa...

rakkauden syleilystä
uuden rakkauden syleilyyn

ei ole miellyttävää kuolla ristillä,
on paljon miellyttävämpää kuulla nimeään pimeässä kuiskattavan.

Tämä ei ole ajankohtainen tai henkilökohtainen juuri nyt. Bukowskistakin voidaan olla monta mieltä mutta jumalauta että se mies osasi kirjoittaa runoja.

Tämän runon (muutaman muun muassa) luin eräällä OYT:n järjestämällä bussimatkalla Tampereelle pari kevättä sitten. Pummasin teatteriväeltä ilmaiset matkat koska heidän Ylioppilasteatterifestivaalibussinsa oli vajaa. Matka meni todella mukavasti joviaalisti juopotellen, perilläkään en nähnyt ainoatakaan näytöstä (taisivat olla loppuunmyytyjä kaikki) vaan tapasin muutamaa tamperelaista vanhaa ystävääni. Tampere on miellyttävä kaupunki, ainakin keskusta + lähialueet, kauempana en ole oikeastaan ikinä käynytkään.

Mutta, jos et ole lukenut Bukowskia, suosittelen lämpimästi. Proosansa ei ehkä kiinnosta kaikkia (vai ketä ei kiinnosta tarinat ryyppäämisestä ja nussimisesta?), mutta runojansa en voi suositella liikaa. Myös vanhan miehen päiväkirja Lounaalla (jonka muuten on kuvittanut toinen hyvä vanha mies, Robert Crumb) on hyvä.

2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Muuton hyviä puolia 
Uuden asunnon ikkunoista naapuritalojen kattojen yllä näkyvä auringonlasku. Maisemaan kuuluu myös Intiön vanha vesitorni. Ehkä ikuistan auringonlaskun ja sen polaroidiksi jonain iltana.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

|◄  65 66 67 68 69 70 71 72 73 74  ►|