Jäivätkö taidehistoriaopinnot väliin? Ei hätää, Smarthistory auttaa, jos englanti taittuu.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Good news everybody! Eli soitan levyjä Nelivitosessa
DJ-urani (aaaahhahahahaha!) alkoi Torniossa vuonna 2004. Paikkakunnan baarien musiikkitarjonta oli ystävällisesti sanoen yksipuolista ja tästä valitimme tuopin ääressä vielä-silloin-vakiopaikassamme Jetsetissä toisillemme ja kenelle tahansa kuka sattui kuuntelemaan. Eräänä tällaisena iltana mieleeni kohosi sumuinen idea: "jos haluaa muutosta, on oltava itse valmis laittamaan se liikkeelle". Kuinka ylevä idea. Saman tien otin asian puheeksi baarin omistajan kanssa, ja hän (ei voi sanoa että lämpeni idealleni mutta) suostui, ja näin sai alkunsa.. tadaa... Vaihtoehtoilta!
Vaihtoehtoilta oli kohtuullisen suosittu torniolaisten opiskelijoiden keskuudessa (soitin levyjä kahdeksasta kahteen, eli kuusi tuntia putkeen), ja ehdinkin sitä pitää noin parin viikon välein muistaakseni ainakin koko talven. Eräänä iltana työvuorossa ollut nainen ei ilmeisesti innostunut musiikistani, vaan vaati toistuvasti minua soittamaan jotain "iloisempaa". Myöskin hänen umpikänniset urpoystävänsä jotka toistuvasti kommentoivat soittamaani musiikkia halusivat ilmeisesti kuunnella jotain muuta. Samana iltana hän totesi "ei tämä nyt kyllä oikein toimi" ja että "kyllä me taidamme lopettaa tämän homman". No, sanoin että kyllähän se passaa, ja että soitanko illan loppuun? Hän ärtyneenä vastasi "no minä se täällä olen joka määrää, lopeta nyt saman tien vaan". Tein työtä käskettyä, baarissa alkoi soida Rammstein (joka siellä muutenkin aina pyöri), ja yksi baaritiskin alfajunteista alkoi vetämään naisystäväänsä turpaan. Näin rauhallinen vaihtoehtoilta sai baarin henkilökunnan mielestä varmasti oikein piristävän lopun.
Vaihtoehtoilta ei kuitenkaan kuollut, vaan siirtyi parin korttelin päähän Umpitunneliin. Muutaman iltana meillä oli itseni lisäksi myös DJ-vieraita sekä bändejä. Itseäni homma alkoi jossain vaiheessa vähän tympiä (Umpitunneli, kuten Jetsetkään ei ollut oikein sopiva paikka vaihtoehtomusiikille, kuten tulimme huomaamaan.) ja Vaihtoehtoilta näivettyi ja kuoli pois. Sen tilalle järjestimme Kitaraillan uuteen Cult Cinemaan, joka oli ja on edelleen todella viihtyisä ja mukava paikka. Kitarailta oli enemmän keskittynyt puoliakustiseen kitaramusiikkiin, ja niin levyjen soitto julkisesti jäi. Itse Kitarailta jatkaa edelleen elämäänsä Musaillan nimellä. Soitin levyjä muutaman kerran myös Kaupunginhotellilla erilaisissa opiskelijatapahtumissa, mutta tämän jälkeen levyjen soitossa oli muutama vuosi taukoa, kunnes viime vuonna kävin muutaman kerran PSK Kaupunnin open decks -meiningeissä soittamassa.
Joten jos sekalainen vanha ja uusi (lähinnä kitara-)musiikki kiinnostaa, sitä on tarjolla 45 Specialin keskikerroksessa
3 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Desire path on termi, joka tarkoittaa ihmisten tai eläinten kävelyn tuottaman eroosion maahan, esimerkiksi nurmikkoon, tekemää näkyvää polkua. Eli tuttavallisemmin sitä pätkää, joka on yleensä lyhin reitti pisteen A ja B välillä. Mitä kaikki kulkevat vaikka käytettävissä olisi virallisempikin kulkuväylä.
Modern park service planners can utilize desire lines. For instance in Finland, planners are known to visit their parks immediately after first snow, when the existing paths are not visible under the snow, and people will naturally choose desire lines and their footmarks clearly indicate them, so they can be used to guide the routing of paths.sez Wikipedia
Kuvia Desire Paths Flickr-ryhmässä.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
klikkaa kuvaa nähdäksesi suuremman version
Viime maaliskuussa bloggasin Austin Kleonin sanomalehtimustausrunoudesta (tsiis, kai tälle on pakko olla parempi suomenkielinen termi?). Microsoft on käyttänyt samaa ideaa uudessa 150 miljoonan dollarin mainoskampanjassaan (lue lisää kampanjasta täältä). Lue Austin Kleonin ajatuksia aiheesta. Tämä on tapahtunut aiemminkin; ensimmäinen kerta oli Lexus -automainos.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Viime tiistaina yritin televisiottomassa taloudessamme seurata uuden Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaisia, varsinkin puhetta. Yllä näette screenshotin YLEn streamin laadusta mopokoneellani.
Niin, ja Wil Wheaton puhuu LA Weeklyn kolumnissaan myös minua ajoittain vaivaavasta asiasta:
The technology that was supposed to make our lives easier and give us more time to relax also overwhelms us with information, entertainment, and tons of other always-on stimuli. I make my living and spend a lot of my free time in that world, and it can be very difficult to unplug and just breathe.
Esimerkiksi juuri tänään olen ollut jostain syystä todella väsynyt. No, eilinen päivä oli aika raskas (herätys seitsemältä, kahdeksaksi töihin, neljältä töistä duunitapaamiseen, kuudelta tapaamisesta kotiin, nopeasti vähän safkaa naamariin ja Pikisaareen soittamaan erään ystävämme 30v.-yllätysjuhlille, kohtuuaikaisin kotiin) ja se on tuntunut vielä tänäänkin. Miksi en ole juuri nytkin sängyssä lukemassa Orson Scott Cardin taivaisiin kehuttua Ender's Gamea?
Niin; ja onnistuin sunnuntaina ahkeruuden puuskassa tuhoamaan näppäimistöni. Ajattelin puhdistaa sen pitkästä aikaa irroittamalla kaikki näppäimet ja kunnolla putsaamalla antaa itselleni mahdollisuuden tahmattomaan kirjoittamiseen ja rennompaan, bakteerittomampaan elämään. Kaikki sujui hyvin kunnes kytkin lätyskän takaisin kiinni koneen perseeseen. Caps Lock -valo vain vienosti vilautti vihreää valoaan mutta muuten rakkine oli ja pysyi täysin mykkänä. Tätä postia kirjoitan työpaikalta sosialisoimallani vanhemman mallisella Mac-näppäimistöllä. Veikkaan (ja muistan lukeneeni) että uudet Mac-näppikset eivät enää edes toimi Os X Pantherilla. Joten tällä vanhalla mennään ennen kuin raaskin päivittää joko koneeni tai ainakin käyttikseni uudempaan versioon..
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Graafisen suunnittelun ammattilaisjärjestö Grafia on puuttunut alalla vallitsevaan käytäntöön, jossa suunnittelijat tekevät ilmaiseksi töitä pyrkiessään työsuhteeseen. Tätä kutsutaan myös spec-työksi (speculative work):
Spec work is defined as producing a piece for a potential client with no guarantee that your work will be chosen and/or paid for.
When put that way, spec work just doesn’t make sense. I mean, doing the work in the hopes of maybe getting paid for it? Who does that? No one outside of the creative community, that’s for sure. Yet this is becoming a common practice throughout the design industry, and companies are just preying upon the young and inexperienced.
lähde: no-spec.com: Just say NO! to Spec Work (Why Spec is Bad and other stories…)
Itse olen joutunut usean kerran tilanteeseen, jossa mahdollinen tuleva työnantaja on pyytänyt "työnäytteitä". Olen myös usein (heikolla hetkellä, köyhänä, mielessä ruusuinen ja rahantäyteinen graafikon tulevaisuus) tehnyt niitä. Mikä avuksi jos joudut aloittelevana suunnittelijana (tai kuvittajana tms.) tällaiseen tilanteeseen?
1) Selvitä pelisäännöt. Pidä kiinni oikeuksistasi. Lähetä materiaalit pdf:nä, johon on selkeästi kirjoitettu alakulmaan nimesi, työn kuvaus (esim. www-konseptisuunnittelua yritykselle x), ja teksti "Aineisto on luottamuksellista. Aineiston muokkaaminen ja eteenpäin luovuttaminen ilman sopimusta on kielletty. Kaikki oikeudet pidätetään.". Printtimedian ollessa kyseessä, älä lähetä korkearesoluutioisia versioita.
2) Älä käytä liikaa aikaa. Aika on rahaa. Älä luovuta aikaasi ilmaiseksi. Tee työ mahdollisimman ripeästi, koita saada kiteytettyä ajatuksesi tehokkaasti. Neuvottele itsellesi mahdollisimman edullinen koetyö.
3) Mieti, tarvitsetko asiakkaan joka ei kunnioita yleisiä pelisääntöjä. Onko mahdollisesta tulevasta työstä saatava korvaus asiallinen? Pelkäätkö, että joudut tekemään ylimääräistä työtä? Miksi asiakas haluaa toimia näin? Jos asiakas ei ole tietoinen yleisistä pelisäännöistä tai alan palkkasuosituksista, kerro ne hänelle. Tietoa löytyy mm. Grafian sivuilta.
4) Soita perään. Ole aktiivinen. Kysele, mitä he pitivät työstäsi. Tarjoudu tulemaan paikan päälle tapaamiseen. Tarjoudu tulemaan töihin palkkatuella. Tunge jalkaa oven väliin kaikin mahdollisin keinoin. Tässä auttaa, jos mahdollinen tuleva työnantajasi on samalla paikkakunnalla. Jokainen tapaaminen on askel lähemmäksi työllistymistä. Jokaisesta tapaamisesta opit jotain. Jokainen lyhytkin työsuhde lisää työkokemustasi tulevien työnantajien silmissä. Jokainen koetyökin on portfolion täytettä.
5) Silti; muista oma arvosi! Älä masennu, jos sinuun ei otetakaan yhteyttä tai jos kuulet paikan menneen jollekin toiselle. Jos työnantaja ei tunnu kiinnostuneelta, laita "nimi korvan taakse" ja luo katseesi eteenpäin. Opi virheistäsi. Jos olet työtön, älä jää neljän seinän sisään makaamaan. Ole aktiivinen. Etsi työtä. Verkostoidu, kerro uusille tutuille etsiväsi mielenkiintoisia työmahdollisuuksia. Käy tapaamisissa ja yleensäkin tilaisuuksissa, joissa tapaat samanhenkisiä ihmisiä. Suuri sosiaalinen verkosto tekee todennäköisemmäksi sen, että törmäät kiinnostaviin työmahdollisuuksiin. Älä luovuta. Jos olet työttömänä pidemmän aikaa, tee asioita jotka rakentavat sinusta parempaa suunnittelijaa/ihmistä. Opiskele. Hio taitojasi.
6) Ota rennosti. Ehdit kyllä elämässäsi tekemään töitä. Ajattele positiivisesti! Työttömyys(tai opiskelu-)aikasi vapaus on varmasti sellainen asia, jota tulet myöhemmin kaipaamaan.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kasa Amerikanbiisonin kalloja. Kuva 1870-luvulta. Biisonit metsästettiin sukupuuton partaalle 1800-luvulla. "Photograph from the mid-1870s of a pile of American bison skulls waiting to be ground for fertilizer. Courtesy of the Burton Historical Collection, Detroit Public Library."
1 kommentti | linkki kirjoitukseen
Nothing is original. Steal from anywhere that resonates with inspiration or fuels your imagination. Devour old films, new films, music, books, paintings, photographs, poems, dreams, random conversations, architecture, bridges, street signs, trees, clouds, bodies of water, light and shadows. Select only things to steal from that speak directly to your soul. If you do this, your work (and theft) will be authentic. Authenticity is invaluable; originality is nonexistent. And don’t bother concealing your thievery—celebrate it if you feel like it. In any case, always remember what Jean-Luc Godard said: “It’s not where you take things from—it’s where you take them to.”
http://www.moviemaker.com/directing/art ... usch_2972/
kommentoi | linkki kirjoitukseen