kommentoi | linkki kirjoitukseen
Dear Future Me,
Remember that dream from so long ago? The one that made the claim that you would die today? Go make your life worth it. Just in case. Go prove that you did live. Go wrap everything up. Go tell all of your secrets and all of your stories, because there's a chance that no one will ever hear them again. If you survive today? Then keep telling secrets. Just in case.
FutureMe.org
Kirjoitettu 9. syyskuuta vuonna 2010.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Huuda Huuda -kustantamo julkaisi viime viikonloppuna hyvän ystäväni Lauri Mäkimurron (1,2) esikoisalbumin Keittokirja. Albumin voit ostaa esim. Huuda Huudan nettikaupasta, tai hyvinvarustetuista eteläsuomalaisista kirjakaupoista (lista kustantamon sivuilla).
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kirjasta:
Unessani seison bensakatokseni katolla, ja ohjaan sitä valkoisen pilvimeren läpi vanhanaikaisella laivan ruorilla. Pilvet kulkevat kohti minua ja ohitseni, on täysin hiljaista ja minä vain seison siinä, kädet ruorilla, päälläni tummansininen kapteenin takki ja valkoinen hattu. Puhallan suustani ilmaa, se muuttuu höyryksi ja katoaa ilmavirran mukana. Sinä näet tämän kaiken.
Minä näen vain kaukana siintävät vuoret, kun yhtäkkiä laivani menee reunan yli, kaatuu eteenpäin, ja kaikki katoaa valkoiseen sumuun. Ruori katoaa. Olen vapaassa pudotuksessa. Herään. Nousen istumaan sängyssä ja ikkunan ulkopuolelta ikkunalaudalta nousee lintu räpytellen siivilleen ja lentää tien varressa olevan puhelinpylvään nokkaan. Kokeilen rutiinilla ikkunan alla olevan patterin lämpötilaa (muutaman kerran talvessa öljylämmitys on piiputtanut ja olen herännyt kylmässä). Patteri on lämmin mutta huonosti eristetystä ikkunasta vetää. Lintu istuu tai seisoo edelleen pylvään nokassa ja katselee mitä katselee. Talvet eivät ole enää niin kylmiä kuin aiemmin. Ulkona tuulee. Tuuli pyörittää irtonaista lunta. Taivas on täysin valkoinen.
Olen yksin koko päivän. Ohi ajaa vain muutama auto. Kuuntelen musiikkia hiljaisella. Katselen ulkoa tulevaa valoa. Siivoan, poltan vähän pilveä. Katselen ulos. Käyn pihalla (polttamassa pilveä) alkuillasta. Palaan takaisin, istun lattialla, nojaan seinään ja luen kunnes tulee pimeä. Katselen ulko-oveni ikkunasta takapihalle. Siellä ei ole mitään. Käärin jointin vessanpöntöllä istuen. Otan takin ja jointin ja menen alas pihalle. Seison ja nojaan seinään ja poltan jointin. Kaupunkiin päin menee yksi auto, matala amerikanrauta joka on täynnä ihmisiä. Vähän samantyylinen kuin Iralla. He eivät näe minua.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Jo pitkän aikaa minun on pitänyt korjauttaa vanha rannekelloni jonka sain kaksitoistavuotiaana eli vuonna 1995. En ole pitänyt rannekelloa ainakaan kymmeneen vuoteen, mutta lauantaiaamuisen aktiivisuuden puuskan myötä kävin kellosepällä, joka kertoi itsekin käyttäneensä 90-luvulla samanlaista (hänen sanojensa mukaan kohtuullisen harvinaista) kelloa! How about that.
Ja koska tämä on internet, tästä kellosta (joka on siis siksi erikoinen/harvinainen että siinä on [mm. puhelinmuistion lisäksi] normaali viisarikello digitaalisen näytön "alla", eli että digitaalinen sisältö ilmestyy normaalin kellotaulun "päälle") on tietysti olemassa esittelyvideo Youtubessa.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Olen seurannut parin viikon ajan työmatkani varrella olevan helvetin korkean nosturin toimia. Nosturifirman kotisivuilla on paljon (ärsyttävän pienikokoista) kuvamateriaalia vielä eeppisemmistä toimenpiteistä, kuten esimerkiksi vanhan sukellusveneen nostamisesta ja kuljettamisesta, monista psykedeelisen massiivisista tuulivoimalaprojekteista ja kymmenistä muista projekteista.
(Otsikko = Isot asiat mitkä liikkuu = edesmenneen MoonTV-kaapelikanavan ohjelma, joka nimensä mukaisesti esitteli isoja asioita jotka liikkuvat.)
kommentoi | linkki kirjoitukseen
David Llewellynin Eleven, Saul Bellowin Yhä useamman sydän pettää ja Zadie Smithin Nimikirjoitusmies (EDIT 19.11.2013: kts. 20/10). Lukematta ovat myös Philip Rothin Väärin ymmärretty mies ja Don Delillon Putoava mies. Työn alla on tällä hetkellä Kurt Vonnegutin ensimmäinen, Player Piano, Elevenin luin nopeana välipalana eilen.
parts I, II, II revisited & III
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
