Oli aika hienoa.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Tänään matkustan.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Like most North Americans of his generation, Hal tends to know way less about why he feels certain ways about the objects and pursuits he's devoted to than he does about the objects and pursuits themselves. It's hard to say for sure whether this is even exceptionally bad, this tendency.
David Foster Wallace, Infinite Jest, sivu 54.
En hämmästyisi jos tämä joskus suomennettaisiinkin. Kirjailija on kuollut, keskustelu jatkuu, monessa mielessä vasta alkaa. Keskustelua aiheesta (Wallacen suomentamisesta) on käyty esim. tässä Tommi Melenderin blogin vanhassa kommenttiketjussa. En tiedä onko mitään tapahtunut? Anyone?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
via Things Organized Neatly
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Haluaisin olla tuntemattomalla lentokentällä. Lennon lähtöön neljä tuntia. Kävellä pitkiä käytäviä suurinumeroisten lähtöaulojen ohi, etsiä sen hiljaisen portin, jonka nahkaisilla penkkiriveillä torkkua ja miettiä. Käydä hiljaisessa ravintolassa, istua mahdollisimman syrjään. Juoda drinkki tai kaksi, syödä jotain pientä ja liian kallista. Olla täysin irrallaan kaikesta, mutta palata kuitenkin normaalielämään pian, viettää seuraava yö ja aamu kotona.
Tällaiset sunnuntai-illat tuntuvat jotenkin samalta. Olen eristäytynyt, puolinukuksissa vaikka ylhäällä, sama vanha klassikkolevy repeatilla, niin aikaisin nukkumaan että ajatuskin siitä tuntuu luksukselta.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
lisää kathleenien flickristä
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Tee tätä (goblet squat) jos haluat kävellä seuraavan päivän kuin joku idiootti koska reitesi ovat niin kipeät. (Vahvistaa myös keskivartaloa.)
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Haluaisin kirjoittaa maailmasta, jossa vuodelevossa vihanneksena makaavia vanhuksia pidetään väkisin hengissä vuosikausia, tai kuten tässä tapauksessa yli kymmenen vuotta, ja siitä miksi näin on: kenen rahaa ja vaivaa siihen kulutetaan ja miksi, mutta en taida tehdä sitä vielä. Ehkä tämän verran: en näe mitään järkevää syytä keinotekoisesti pitkittää ihmisen elämää (jos vuodeosastolla kymmenen vuotta käytännössä vihanneksena makaamista voi elämäksi sanoa? Biologisessa mielessä kyllä, kaikessa muussa mielessä ei.)
Minua häiritsevät usein vahvasti kaikenlaisiin (puoli)uskonnollisiin opetuksiin, perinteisiin ja ideoihin pohjautuvat käytännön ratkaisut, jotka liittyvät usein asioihin, joista on muutenkin vaikea keskustella. Käytännön asioissa tämä tapahtuu luultavasti lähinnä siksi, että niiden taustalla on niin pitkä perinne (ajatelkaa viiden päivän työviikkoa, tai klo 8-16 työpäivää), eivätkä valtaapitävät tahot (tai muutkaan?) perinteisesti innostu muutoksesta. Muissa asioissa voi olla kyse siitä että koko asia on tabu, ja täten siitä ei muka voida keskustella julkisesti. Jos saisin valita, edellyttäisin kaikilta mahdollisimman järkipohjaista ajattelua. En ymmärrä miten joku asia voi olla keskustelun ulkopuolella, varsinkin kun se koskettaa lukemattomien ihmisten reaalitodellisuutta joka päivä.
Ruotsi hyväksyi vuosi sitten eutanasian, sen jälkeen asiaa ei ole käsitelty Suomen medioissa. Ehkä pitäisi?
kommentoi | linkki kirjoitukseen