Huomenna olisi kuitenkin (taas..) vahva aikomus mennä töihin. Muitakin asioita pitäisi hoitaa, viedä postipaketteja, käydä ostoksilla. Liikkumattomuus tuntuu jäykkinä jäseninä, en ole kävellyt normaalia seitsemää kilometriäni per päivä nyt viikkoon, enkä ole kuumeilultani jaksanut venytelläkään. Se tuntuu myös mielessä – liikkumattomuus – jonkinlaisena sumeutena, hitautena ja ärsytysherkkyytenä, vaikka saattaahan se johtua pelkästään tästä kipeänä olostakin.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Open up the heart of a grown-up and you find the heavier scars; the knots of failures taken in instead of being laughed off, the loves that never happened and the ones that did, but ended badly, and the ones that just hung there, suspended, life on pause, just leading us to dream in ways that can only hurt. You dig deep and find the regrets, from the cruelty you passed along in childhood because that was all you knew how to do to the things you’ve said to people who have loved and needed and wanted you to the unforgivable crimes, at least as you reckon them, done out of anger, or jealousy, or indifference.
Joe Belknap Wall, Joy [in spite of/because of] everything
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Olen palannut arkirutiineihin: en kulje lähikauppaa kauemmaksi, olen yksin kotona, laitan aikaisin nukkumaan. Olen lukenut Hemingwayn Across the River and into the Treesiä ja Alice Munron novellikokoelmaa Lying Under the Apple Tree. Tuuletin seisoo sängyn vieressä käyttämättömänä, se pitäisi varastoida takaisin vaatehuoneeseen odottamaan ensi kesän helteitä. Töitä on tämän viikon jälkeen vielä kuusi viikkoa. Valmistaudun kirjoitusurakkaan etsimällä uutta työpöytää ja -tuolia. Käyn läpi vanhoja ja tämän kesän aikana kirjoittamiani muistiinpanoja, kirjoitan ylös ajatuksia, jotka toivottavasti tukevat kirjan teemaa ja rakennetta. Olen saanut paljon kannustavaa palautetta. Ihmiset pitävät tarinan ideaa mielenkiintoisena tai ehkä he ovat vain kohteliaita.
Odotan jatkuvasti seuraavaa viikonloppua. Odotan kylmempiä päiviä koska haluan pitää ostamaani hienoa pikkutakkia, joka on vielä liian lämmin näille ilmoille. Odotan erästä ihmistä. Ehkä turhaan, en tiedä, ehkä käy niin että odotan liian pitkään, hiljaisuudessa, ja unohdan kaiken (tai hän unohtaa minut). Ja unohdan unohtaneeni. En tiedä olisiko se hyvä vai huono asia.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Robin Williams on kuollut. Ensimmäisen kerran olin laivaristeilyllä luultavasti vuonna 1992, menimme Wasa Queenillä (Wasa Kingin, myöhemmin Estonian, sisaralus) Vaasasta Sundsvalliin ja takaisin. Laivan elokuvateatterissa kävin katsomassa elokuvan Hook – Kapteeni Koukku, jossa Williams näytteli keski-ikäistä Peter Pania. Se saattoi olla ensimmäisiä kertoja kun kävin elokuvateatterissa. Olin yhdeksän.
Yllä oleva juliste on elokuvasta The Big White. Yllätyin että se on saanut vain 6,5 tähteä IMDB:ssä. Olen katsonut sen monta kertaa. Loistavia näyttelijöitä ja rooleja, hyvää musiikkia (Eels, Jamesin Getting Away With It (All Messed Up)), hyvä stoori.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
The New Yorker: Nixon’s Nightmare—and Ours—Forty Years Ago.
Lisää Nixonia: 1,2,3,4,5, 6 & 7.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kesä. Olen käynyt savusaunassa ja syönyt maailman parhaita muikkuja. Olen nukkunut teltassa. Olen istunut ja hikoillut kuumassa autossa. Olen pelannut krokettia puistossa ja maannut selälläni nurmikossa seuraten lepakoita. Olen nähnyt rotan, riikinkukon, siilin, pieniä kaloja, poroja, joutsenperheen ja erilaisia muita lintuja. Olen valvonut aamukymmeneen asti ja nukkunut iltakuuteen, eri kertoina. Olen maannut sängyssä tuulettimen edessä ja juonut kylmää valkoviiniä. Olen pelannut puistojalkapalloa ja laulanut karaokea ja istunut terassilla. Olen kääntänyt vuorokausirytmini. Loma on vasta puolessa välissä.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Ehkä se johtuu valosta tai kuumuudesta tai loman odotuksesta, mutta oli jännä huomata blogin arkistoa selatessa kuinka joka vuosi tähän aikaan koen samaa energiattomuutta ja alakuloa (2010, 2011, 2013, 2014). Ehkä olen vain loman tarpeessa.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Seducing Ingrid Bergmanin ensimmäinen sivu, lisää Amazonista. Kertojana dramatisoitu Robert Capa matkalla alas lentokoneesta Saksan yllä vuonna 1945, sen jälkeen kun liittoutuneet olivat vapauttaneet Ranskan. Capa oli mukana kuvaajana Normandian maihinnousussa. Pidän erityisesti toisesta ja kolmannesta kappaleesta.
Olen aikonut kirjoittaa, mutta olen ollut jonkinlaisessa alakulossa. Nukkunut liian vähän. Keskikesän valo tekee tehtävänsä, plus ns. pakolliset viikonloppuriennot, jotka puolittavat yöunen määrän. Viikolla en ole tehnyt mitään muuta kuin käynyt töissä ja tehnyt kotitöitä, syönyt huonosti, koittanut nukkua, kironnut alakerran meluavia teinejä ja yrittänyt olla mahdollisimman positiivisella mielellä. Töitä on vielä tämä ja ensi viikko ennen kuukauden lomaa. Ehkä viimeistään sitten löydän tasapainon. Tänään, kun kävelin hautausmaan läpi sateessa ja tuulessa kotiin töistä, sain sateenvarjoon rapisevista pisaroista hyviä fiiliksiä. Olen taas kadottanut rakkauden itseäni kohtaan. Mutta kyllä tämäkin menee ohi.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
