;)
everything1s via molly23
Big Brother is Bashful
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Ira ja G.R. miettivät rakkautta ja onnellisuutta. Jatkoa tälle.
"Ajatteletko koskaan oletko tyytyväisempi elämääsi nykyään, tarkoitan tyytyväisempi kuin aiemmin? Eli onko elämäsi parempi nykyään kuin joskus aiemmin?", kysyn Iralta. Ajan päämäärättömästi eteenpäin.
Ira avaa hansikaslokeron ja ottaa sieltä viinipullon. Hän avaa sen, ottaa huikan ja tarjoaa minullekin. Kostutan suutani. En halua ajaa humalassa, vaikka täällä ei juuri poliiseja olekaan.
"Pakko kai niin on ajatella?" Ira sanoo. "Olisi hirvittävää miettiä että on ollut joskus parempi ihminen paremmassa tilanteessa kuin nyt. Tai siis tottakai tilanteet vaihtelevat, mutta eikö elämän tarkoitus ole oppia omista virheistään, tulla paremmaksi ihmiseksi, tuntea itsensä paremmin ja oppia olemaan tyytyväinen niissä huonoissakin tilanteissa?"
"Toisaalta vanheneminen tarkoittaa myös sitä, että oppii päästämään irti. Mikään ei ole ikuista."
"Totta, pitää pystyä päästämään irti ideoista ja periaatteista, jotka eivät enää palvele sinua", Ira sanoo.
"Tietysti olen ollut joskus onnellisempi kuin juuri nyt tällä hetkellä, mutta ne hetket olivatkin aika – miten sen sanoisi – spesiaaleja. Tarkoitan siis rakkautta ja muita suuria tunteita---"
"Mutta ovatko nekään sama asia kuin onnellisuus? Olet ollut rakastunut ja saanut vastarakkautta, mutta se on pelkkää aivokemiaa. Niin vahvaa kemiaa, että se on jättänyt muistijäljen. Ja jos se oli vielä ensimmäisiä kertoja kun tunsit niin, jo sen fiiliksen uutuus on tehnyt siitä mieleenpainuvan kokemuksen. Minä sanoisin että et voi yhdistää niitä muistoja onnellisuuteen. Voihan olla että olet ollut onneton, mutta aivokemiat ovat saaneet olosi tuntumaan hyvältä."
"Mutta eikö rakkaus ole juuri sitä? Läheisyyden ja avoimuuden, toisen ihmisen läsnäolon, kaikkien näiden asioiden aiheuttamia kemiallisia muutoksia aivoissamme?" sanon. Aamupäivän tihkusade on väistynyt. Käännän auton levähdyspaikalle meren rantaan.
"Emmekö me puhu onnellisuudesta eikä rakkaudesta? Rakkaudella ei ole mitään tekemistä subjektiivisen onnellisuuden kanssa, usein päin vastoin. Minä ainakin olen ollut monesti samaan aikaan sekä rakastunut että hyvin onneton. Rakkaus on todella väärin mainostettu ja tyhjä käsite, sillä ei useinkaan ole mitään tekemistä hyvinvoinnin kanssa." Ira avaa ikkunan raolleen, pitää viinipulloa pystyssä jalkojensa välissä ja sytyttää savukkeen. "Kai oikea rakkaus on aina riippuvainen toisesta ihmisestä. Et voi rakastaa ainakaan mitenkään terveellä tavalla ketään olematonta. Onnellisuus taas ei välttämättä vaadi mitään sinun ulkopuoleltasti, ymmärrätkö mitä tarkoitan? Voit olla maailman yksinäisin mies mutta silti onnellinen, jos sinulle riittää oma itsesi ja lähiympäristösi."
"Tuolla ajattelutavalla itse saavutettu onnellisuus on siis jotenkin korkeampi olemisen tila kuin jostain itsesi ulkoa johtuvasta ihmisestä tai asiasta tuleva onnellisuus. Ulkoapäin tuleva onnellisuus voi kadota, jos sen aiheuttaja katoaa. Sisältäpäin tuleva onnellisuus ei voi kadota koskaan. Jos siis uskoo teoriaasi." sanon.
Ira nostaa aurinkolasit silmiltään ja katsoo silmiään siristellen minua, sitten ulos ikkunasta merelle päin. "Niin, eikö zen liity juuri tuohon asiaan?" Hän avaa ikkunaa vähän enemmän ja nakkaa tupakantumpin soralle auton viereen. "Vai?"
"Niin käsittääkseni", sanon. Otan Iran viinipullosta pitkän hörpyn. Yhtäkkiä minua ei huvittaisi yhtään olla auton ratissa. Istumme hiljaa. Mietin kuinka hullua se on että lapsena luulee, että aikuiset tietävät kaiken, että aikuisena ei varmasti joudu enää ihmettelemään ja miettimään kaikkia niitä asioita mitkä mietityttävät lapsena ja nuorena. Todellisuus on tietysti aivan päinvastainen: jos pysyt elossa, joudut kohtaamaan koko ajan uusia asioita ja miettimään paikkaasi maailmassa täysin samalla tavalla kuin lapsena. Ja jos luulet joskus tietäväsi mitä elämä on, se muuttuu, eikä entiseen ole enää mahdollisuutta palata. Joskus muutokseen riittää ihan muutama sana, joskus siihen ei tarvita sanoja ollenkaan. Käsittämätön ajatus. Mikään ei ole pysyvää ja joskus jopa vahvimmat muistijäljet unohtuvat.
Käynnistän auton. Ajamme takaisin Iran ja Malkin asunnolle. Pysähdymme matkalla ostamassa lisää viiniä. Malki on jo virkeämpi. Ira ei riisu aurinkolasejaan sisälläkään. Istumme keittiön pöydän ääressä kolmestaan, juomme viiniä ja juttelemme hiljakseen koko päivän.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Olen ollut kipeänä viikon. Samassa syysflunssassa, kuumeessa, kurkkukivussa ja yskässä missä osa ystävistänikin, muutamat heistä jo pitkälle toista viikkoa. Joten en ole tehnyt juuri mitään muuta kuin tuijottanut Netflixiä peiton alta, lukenut blogeja ja sitä edelleen kesken olevaa Alice Munroa. Viikonloppuna kuume ja sitä myöten väsymys hellitti, joten kävin lauantaina pyörähtämässä ystäväni luona, teki hyvää päästä pois neljän seinän sisältä edes muutamaksi tunniksi. Sunnuntaina koin oloni sen verran hyväksi että kävin brunssilla samojen ystävien kanssa, mutta maanantain vastaisena yönä nousi taas kuume. Aamuseitsemän aikaan laitoin töihin tekstarin ja jatkoin kuumeisia ja katkonaisia uniani.
Huomenna olisi kuitenkin (taas..) vahva aikomus mennä töihin. Muitakin asioita pitäisi hoitaa, viedä postipaketteja, käydä ostoksilla. Liikkumattomuus tuntuu jäykkinä jäseninä, en ole kävellyt normaalia seitsemää kilometriäni per päivä nyt viikkoon, enkä ole kuumeilultani jaksanut venytelläkään. Se tuntuu myös mielessä – liikkumattomuus – jonkinlaisena sumeutena, hitautena ja ärsytysherkkyytenä, vaikka saattaahan se johtua pelkästään tästä kipeänä olostakin.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Open up the heart of a grown-up and you find the heavier scars; the knots of failures taken in instead of being laughed off, the loves that never happened and the ones that did, but ended badly, and the ones that just hung there, suspended, life on pause, just leading us to dream in ways that can only hurt. You dig deep and find the regrets, from the cruelty you passed along in childhood because that was all you knew how to do to the things you’ve said to people who have loved and needed and wanted you to the unforgivable crimes, at least as you reckon them, done out of anger, or jealousy, or indifference.
Joe Belknap Wall, Joy [in spite of/because of] everything
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Olen palannut arkirutiineihin: en kulje lähikauppaa kauemmaksi, olen yksin kotona, laitan aikaisin nukkumaan. Olen lukenut Hemingwayn Across the River and into the Treesiä ja Alice Munron novellikokoelmaa Lying Under the Apple Tree. Tuuletin seisoo sängyn vieressä käyttämättömänä, se pitäisi varastoida takaisin vaatehuoneeseen odottamaan ensi kesän helteitä. Töitä on tämän viikon jälkeen vielä kuusi viikkoa. Valmistaudun kirjoitusurakkaan etsimällä uutta työpöytää ja -tuolia. Käyn läpi vanhoja ja tämän kesän aikana kirjoittamiani muistiinpanoja, kirjoitan ylös ajatuksia, jotka toivottavasti tukevat kirjan teemaa ja rakennetta. Olen saanut paljon kannustavaa palautetta. Ihmiset pitävät tarinan ideaa mielenkiintoisena tai ehkä he ovat vain kohteliaita.
Odotan jatkuvasti seuraavaa viikonloppua. Odotan kylmempiä päiviä koska haluan pitää ostamaani hienoa pikkutakkia, joka on vielä liian lämmin näille ilmoille. Odotan erästä ihmistä. Ehkä turhaan, en tiedä, ehkä käy niin että odotan liian pitkään, hiljaisuudessa, ja unohdan kaiken (tai hän unohtaa minut). Ja unohdan unohtaneeni. En tiedä olisiko se hyvä vai huono asia.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Robin Williams on kuollut. Ensimmäisen kerran olin laivaristeilyllä luultavasti vuonna 1992, menimme Wasa Queenillä (Wasa Kingin, myöhemmin Estonian, sisaralus) Vaasasta Sundsvalliin ja takaisin. Laivan elokuvateatterissa kävin katsomassa elokuvan Hook – Kapteeni Koukku, jossa Williams näytteli keski-ikäistä Peter Pania. Se saattoi olla ensimmäisiä kertoja kun kävin elokuvateatterissa. Olin yhdeksän.
Yllä oleva juliste on elokuvasta The Big White. Yllätyin että se on saanut vain 6,5 tähteä IMDB:ssä. Olen katsonut sen monta kertaa. Loistavia näyttelijöitä ja rooleja, hyvää musiikkia (Eels, Jamesin Getting Away With It (All Messed Up)), hyvä stoori.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
The New Yorker: Nixon’s Nightmare—and Ours—Forty Years Ago.
Lisää Nixonia: 1,2,3,4,5, 6 & 7.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kesä. Olen käynyt savusaunassa ja syönyt maailman parhaita muikkuja. Olen nukkunut teltassa. Olen istunut ja hikoillut kuumassa autossa. Olen pelannut krokettia puistossa ja maannut selälläni nurmikossa seuraten lepakoita. Olen nähnyt rotan, riikinkukon, siilin, pieniä kaloja, poroja, joutsenperheen ja erilaisia muita lintuja. Olen valvonut aamukymmeneen asti ja nukkunut iltakuuteen, eri kertoina. Olen maannut sängyssä tuulettimen edessä ja juonut kylmää valkoviiniä. Olen pelannut puistojalkapalloa ja laulanut karaokea ja istunut terassilla. Olen kääntänyt vuorokausirytmini. Loma on vasta puolessa välissä.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
