Ja heti kun pääsin mainitsemasta että en viitsi kantaa yli tuhatsivuista Infinite Jestiä mukanani, tuli kirjassa niin mielenkiintoiset ja mukaansatempaavat kohdat, että en ole pystynyt pitämään sitä vain kotonani, vaan olen urheasti kantanut sitä mukanani mm. töihin ja uhmannut outoja katseita ruokalassa (tai sitten vain kuvittelen, mutta voin rehellisesti sanoa, että en ole ikinä nähnyt kenenkään lukevan yhtä suurta kirjaa julkisella paikalla.)
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Aaron Hobson tekee vähän samaa kuin aiemmin bloggaamani Jon Rafman.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Asioita, joita huomaan tällä katselukerralla: kornin musan käytön, kornit dialogit ja Norman, kuvassa. Menossa suunnilleen toisen kauden puolessa välissä. Tässä vaiheessa 50% seurueesta kärsii pelkotiloista ja unettomuudesta, ja miettii miten tätä voi olla jäljellä vielä 12 jaksoa?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Again with the Desert Bus, why not?
EDIT: Again with the forgetting to link to the thing you're writing about?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
(Tämän piti olla nimeltään vain Sunnuntai, mutta niitä on näköjään jo kaksi. Oh well.)
Kävin kirjakaupassa (Akateeminen, siellä on hyvät valikoimat halpoja englanninkielisiä pokkareita) vuoden idioottimaisimpana päivänä, lauantaina ennen isänpäivää, mutta kun makasin sunnuntaiaamuna sängyssä N:n isossa valoisassa makuuhuoneessa, luin uusinta Paul Austeria ja kuuntelin kuinka olohuoneesta kuului (suljettujen ovien läpi, olin vielä "nukkumassa") kuinka N lauloi Nancy Sinatraa, olin onnellinen siitä, että jaksoin odottaa kuinka kaksi ärsyttävän hidasta (kuinka muutenkaan?) myyjätärtä paketoivat viime tingassa isänpäivän tajunneiden itsestäänselviä ostoksia. Kirja (siis tämä) on mielenkiintoinen, ei vähiten siksi, että (PAUL AUSTER!!) siinä on kirjoitettu uskottavasti parikymppisten ongelmista. Olen ehkä puolessa välissä menossa, joten on vaikea kertoa vielä lisää. Harvoin olen Austeriin kuitenkaan pettynyt.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Random-ajatuksia kirjan settingistä: kaiken taustalla ja ympärillä on sellainen valkoinen, kirkas ajaton fiilis, irroittautuminen arjesta, sumua, pitkiä täysin kiireettömiä aamupäiviä jotka päättyvät vasta hämärän tullessa. Uusia ihmisiä, pienen piirin jakamia kokemuksia, yhteenkuuluvuuden tunnetta. Päihtyneitä keskusteluja ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa. Me vs ne. Ei vastuuta.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Ainoa huono puoli yli tuhatsivuisessa kirjassa on se, että sitä ei halua kantaa mukanaan. Tämän takia Infinite Jestin lukeminen on kestänyt. Olen tällä hetkellä varmaan melko tasan puolessa välissä, mikä on toki ihan hyvin, ottaen huomioon että kirja on pahamaineisen monimutkainen, ja sen kieli (siis englanti) on kohtuullisen vaikeaa ja välillä on (ainakin) kymmeniä sivuja ilman minkäänlaista kappalejakoa, mutta silti tuntuu että se pitäisi olla jo luettuna, aloitinhan tämän projektin jo huhtikuussa.
Ja haluaisin kirjoittaa siitä, etsiä lähdemateriaalia ja linkkejä ympäri nettiä, mutta en uskalla vielä; en halua spoilata itselleni mitään suuria tapahtumia (joita luulen että tarinassa alkaa kohta tulla vastaan), joten voi olla että odotan siihen saakka kun saan sen luettua.
Täytyy myöntää että olen saanut paljon (ehkä vähän kunnioittavia) ja outoja katseita N:ltä, hän luultavasti pitää minua täysin hulluna (rehellisesti sanottuna siitä ei ole varmasti epäilystäkään sen jälkeen kun roudasin tämän tiiliskiven ja muutaman muun kirjan mukaani vajaan viikon mittaiselle Helsingin kesälomallemme), yritin selittää hänelle miksi luen kirjaa pitkän aikaa puolesta välistä (missä itse tarina on menossa), jonka jälkeen käännän esiin suunnilleen viimeiset kaksi tai kolme senttiä, ja luen sieltä jonkin aikaa. Se johtuu siitä, että Wallace oli tunnetusti alaviitteiden ystävä, ja monet näistä (sadoista ja sadoista) alaviitteistä (jotka on siis kerätty kirjan loppuun) ovat monen sivun mittaisia, yleensä dialogeja.
Mutta joo, jos siis olette kiinnostuneet tästä nimenomaisesta kirjasta, en voi valitettavasti auttaa teitä linkkien muodossa, mutta tässä muutamia avainsanoja/teemoja: addiktiot, tennis (ja sen usein aika erikoinen opetus ja opiskelu), fiktiiviset elokuvat (kuten mm. romaanin nimen jakava tuhoisa lyhytfilmi, jonka nähneet ihmiset vaipuvat katatoniseen tilaan), kuolema, moderni mainosteollisuus (vuosilukuja ei enää ole, vaan vuosi on aina jonkun sponsorin, tyyliin Year Of The Dependable Adult Undergarment, eli vapaasti suomennettuna Aikuisvaipan Vuosi), ydinsota, Pohjois-Amerikka, väkivalta, huumeriippuvuus, usein kirjailijan käsittääkseni itse keksimä muka-kanadanranskan kieli, yöradio, vammaisuus, elämä sisäoppilaitoksessa, hypersensitiivisyys erilaisille asioille, politiikka lainausmerkeissä tarkoittaen siis eräänlaista mustaa satiiria, perhesuhteet (varsinkin lievästi sanottuna huonot), lähiöt.
Lisää kirjoituksia kirjasta ja kirjailijasta löytyy DFW-tägin alta.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
