kommentoi | linkki kirjoitukseen
Random-ajatuksia kirjan settingistä: kaiken taustalla ja ympärillä on sellainen valkoinen, kirkas ajaton fiilis, irroittautuminen arjesta, sumua, pitkiä täysin kiireettömiä aamupäiviä jotka päättyvät vasta hämärän tullessa. Uusia ihmisiä, pienen piirin jakamia kokemuksia, yhteenkuuluvuuden tunnetta. Päihtyneitä keskusteluja ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa. Me vs ne. Ei vastuuta.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Ainoa huono puoli yli tuhatsivuisessa kirjassa on se, että sitä ei halua kantaa mukanaan. Tämän takia Infinite Jestin lukeminen on kestänyt. Olen tällä hetkellä varmaan melko tasan puolessa välissä, mikä on toki ihan hyvin, ottaen huomioon että kirja on pahamaineisen monimutkainen, ja sen kieli (siis englanti) on kohtuullisen vaikeaa ja välillä on (ainakin) kymmeniä sivuja ilman minkäänlaista kappalejakoa, mutta silti tuntuu että se pitäisi olla jo luettuna, aloitinhan tämän projektin jo huhtikuussa.
Ja haluaisin kirjoittaa siitä, etsiä lähdemateriaalia ja linkkejä ympäri nettiä, mutta en uskalla vielä; en halua spoilata itselleni mitään suuria tapahtumia (joita luulen että tarinassa alkaa kohta tulla vastaan), joten voi olla että odotan siihen saakka kun saan sen luettua.
Täytyy myöntää että olen saanut paljon (ehkä vähän kunnioittavia) ja outoja katseita N:ltä, hän luultavasti pitää minua täysin hulluna (rehellisesti sanottuna siitä ei ole varmasti epäilystäkään sen jälkeen kun roudasin tämän tiiliskiven ja muutaman muun kirjan mukaani vajaan viikon mittaiselle Helsingin kesälomallemme), yritin selittää hänelle miksi luen kirjaa pitkän aikaa puolesta välistä (missä itse tarina on menossa), jonka jälkeen käännän esiin suunnilleen viimeiset kaksi tai kolme senttiä, ja luen sieltä jonkin aikaa. Se johtuu siitä, että Wallace oli tunnetusti alaviitteiden ystävä, ja monet näistä (sadoista ja sadoista) alaviitteistä (jotka on siis kerätty kirjan loppuun) ovat monen sivun mittaisia, yleensä dialogeja.
Mutta joo, jos siis olette kiinnostuneet tästä nimenomaisesta kirjasta, en voi valitettavasti auttaa teitä linkkien muodossa, mutta tässä muutamia avainsanoja/teemoja: addiktiot, tennis (ja sen usein aika erikoinen opetus ja opiskelu), fiktiiviset elokuvat (kuten mm. romaanin nimen jakava tuhoisa lyhytfilmi, jonka nähneet ihmiset vaipuvat katatoniseen tilaan), kuolema, moderni mainosteollisuus (vuosilukuja ei enää ole, vaan vuosi on aina jonkun sponsorin, tyyliin Year Of The Dependable Adult Undergarment, eli vapaasti suomennettuna Aikuisvaipan Vuosi), ydinsota, Pohjois-Amerikka, väkivalta, huumeriippuvuus, usein kirjailijan käsittääkseni itse keksimä muka-kanadanranskan kieli, yöradio, vammaisuus, elämä sisäoppilaitoksessa, hypersensitiivisyys erilaisille asioille, politiikka lainausmerkeissä tarkoittaen siis eräänlaista mustaa satiiria, perhesuhteet (varsinkin lievästi sanottuna huonot), lähiöt.
Lisää kirjoituksia kirjasta ja kirjailijasta löytyy DFW-tägin alta.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kirjoitettu alun perin 5.6.2009, tuli mieleeni aamulla pyöräillessä. Tänään taisi olla ensimmäinen pakkasaamu. Eli on aika laittaa pyörä talviteloille ja päivittää mp3-soittimen sisältö ja oppia lähtemään töihin puolta tuntia aiemmin.
Breath rolls from you in short frosted puffs. The Jeep lies cocked sideways in the snowbank like an empty turtle shell. You think of firelight and saunas and warm food and wine. You look again at the map. It's maybe five or six miles more to that penciled square. You run that far every day before breakfast. You'll just put on your skis. No problem.
Ääh, linkki ei toimi enää. Tässä uusi.
via kottke.org
kommentoi | linkki kirjoitukseen
(Jos ette ole vielä huomanneet, diggaan Seinfeldiä. Syyttäkää isoveljeäni, joka tutustutti minut sarjaan 90-luvun lopulla. Espanjankieliset tekstit courtesy of Megavideo.)
kommentoi | linkki kirjoitukseen
(Joka sunnuntain kohokohta, ja oikeastaan ainoa kerta viikossa jolloin haluan katsoa televisiota.)
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Bill Pullman ja Bridget Fonda taas yhdessä, lauantaina telkkarista tulleessa Lake Placidissa, joka oli täydellinen leffa nautittavaksi liian suuren määrän giniä kanssa. Edellinen oli tietysti Singles, siis elokuva missä he kumpikin olivat.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Olen jotenkin odottavalla kannalla. Ei minulla ole mitään syksyä vastaan, mutta olen huomannut odottavani kuitenkin talvea; sitä jatkuvaa pimeyttä ja kylmyyttä, se on niin rauhallista. Vielä nyt poljen pyörälläni kesän muisto mielessä, varoen vain märkiä liukkaita lehtikeskittymiä alle sadanneljänkymmenen asteen mutkissa, muuten annan mennä niin lujaa kuin pääsen; otan kaiken irti paljaasta asfaltista ennen kuin kävelysesonki alkaa taas. Lujaa pyöräily on muutenkin nyt helpompaa, lehdistä paljaat pusikot ja pensasaidat eivät anna niin paljoa turvaa yllättävästi eteen tulevalle risteävälle liikenteelle.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
