Tänä iltana (ja tulevana yönä) aion olla onnellinen. En löytänyt kirpputorilta kravattia, olen hukannut ainoani. Pitkästä aikaa lunta ja pakkasta. Piti laittaa talvikengät, mitkä ovat huonot; kantapään alla liian vähän vaimennusta. Kompensoin tilannetta villasukilla.
Mielessä pyörii muutama kesällä tapahtunut juttu, ihminen, tilanne, paikka, aika, matka, lähtö, paluu, vierailu, katu, talo, lampi, juna, metsä, mökki, kirkko, sauna. Muun muassa.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
En ole varma oliko saitti koskaan alhaallakaan, mutta jos kiinnostaa, Asthmatic Kitty -levy-yhtiö on aukaissut perinteisen joulusivustonsa, josta bloggasin vuosi sittenkin. Edelleen musiikki toimii.
Mitä muuta olen kuunnellut? Tässä last.fm-lista, kuunnelluimmat biisit viimeisen viikon aikana:
Tämän lisäksi kotona on soinut mm. Scott Walkerin Scott 4 sekä Jimi Tenorin Intervision.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Kun kävelin maanantai-iltana loskasateessa läpimärkänä ympäri Oulun keskustan lähialueita (Raksila, Intiö, Heinäpää) mietin erilaisia asuntoja ja kuinka muistot niistä ovat vahvasti muistoja erilaisista elämäntilanteista. Myös lähimpien ystävien asuintilat ovat vahvasti muistissa.
Ex-tyttöystävän parin tytön kimppakämpässä Matkahuoltoa vastapäätä pitämät kasaribileet, joissa vanha ystäväni oksensi ympäri keittiötä, ja joiden jatkoilla (seuraavana aamuna) join lahja-pina-colada-pullon ja punaviinipullon (joka osoittautui vajaan kolmenkymmenen euron viiniksi). Oulu-Tornio-välin ramppausta. Tapaamisille asetettuja paineita ja pettymyksiä. Ja McGyver-juomapelin pelaamista + lauantai-aamuisin Aikahyppy.
Saman henkilön kimppakämppä Tornion länsirannalla, sunnuntaiset krapulakävelyt tuulista rantaa pitkin markettiin ostamaan täytteitä kotitekoiseen pitsaan. Ja sienisalaattia + vissyä.
Saarenpäänkadulla lasitetulla parvekkeella parkkipaikan yläpuolella pienellä sähkögrillillä grillattuja herkkusieniä, pestoa. Kesä. Myllyojalla vanhan talon yläkerrassa asunto, pihalla muutama jänis, alakerrassa satavuotias mummo, tupakan haju tulee lattiasta läpi.
Teen tänään vuokrasopimuksen uuteen asuntoon. Myös mätkyt voi kuulemma hoitaa käytännössä sitten kun jaksaa, muistutuksia tulee kuulemma parin kuukauden välein. Myös muuttopäivämäärän mukaan määräytyy tämän kuun vuokra. Joten ihan hyvin. Nyt. Suuri lasitettu parveke ja riippumattosuunnitelma odottaa. Radiosta calypso-musiikkia.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Lauantai alkoi mennä ihan mukavasti jo iltapäivästä. Ystäväni ja bändikaverini T & A tulivat pyörähtämään ennen Johnny Cash -coverbändinsä treenejä. A oli käynyt paikallisessa Radio Megassa haastattelusessiossa uuden EP:mme tiimoilta. Noin tunnin taukoamattoman paskanjauhantasession jälkeen pojat jatkoivat matkaansa, itse jäin kotiini siemailemaan rommikolaa ja lukemaan (taas kerran) Rita Hayworth & Shawshank Redemptionia Akateemisesta mukaani tarttuneesta (melko turhasta) Stephen King goes to the movies -kokoelmasta. Käytännössä kokoelmassa on kourallinen Kingin novelleja/pienoisromaaneja, jotka on filmatisoitu, sekä jokaista ennen sivun parin muistelot, joista ei niistäkään Kingiin perehtynyt saanut oikeastaan mitään uutta irti.
Iltapäivä kääntyi alkuillaksi saunomalla. Alkuilta kääntyi illaksi hyvässä seurassa, limenpalasten tarttuessa matosta jalkapohjiin, punaviinin läikkyessä uusille (rumille) lakanoille, olutpullojen kaatuillessa lattialle. Musiikki oli lujalla (kuten pienessä asunnossa pitääkin), ihmiset päihtyivät joviaalissa ilmapiirissä, kaikki nauttivat olostaan. Polaroidkuvia otettiin, kitaroita soitettiin ja laulettiin. Ystäväni oli saanut tutulta kondiittorilta erilaisia leivoksia, joita ihmisille syötettiin. Erivärisiä leivospapereita löytyy vieläkin asuntoni nurkista. Jossain vaiheessa siirryimme tuttua taktiikkaa hyödyntäen lähikapakoihin, mukanamme jonkinlainen pähkinäkermavaahtokakku(?) jota syötimme mm. Lentävän Lautasen nuorelle portsarille. Lentävä (lonkeroa) -> Paskis (krusoviceä ja minttuviinaa) -> Neveri (sherwood-siideriä) -> koti (samarinia). Eilispäivä meni puolimakuulla vastaillen vuokra-asunnontarjoajien puheluihin ja viesteihin. Pitäisi siivota ja viedä pulloja.
(Mitä muuta? Tänään muutama asuntoesittely eri puolilla kaupunkia. Niistä lisää myöhemmin. Hyvää alkavaa viikkoa.)
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Miltä kuulostaa tietokonepeli, jossa ajetaan bussilla Tucsonista Las Vegasiin maksimissaan seitsemääkymppiä, matka kestää kahdeksan tuntia ja peliä ei saa pauselle?
Tiellä ei ole muita kulkijoita, eikä bussissakaan ole muita matkustajia. Bussin ohjaus viertää (viertää?) oikealle, joten ohjausta on koko ajan vähän korjattava, joten pelin ääressä pitää todella olla koko ajan. Jos ajat bussin tien sivuun, se hinataan takaisin Tucsoniin (myös reaaliajassa) ja matka alkaa alusta. Kun (jos?) pääset Las Vegasiin saat yhden pisteen ja voit valita ajatko bussin takaisin. Jos päätät ajaa takaisin, saat Tucsonissa toisen pisteen. Ad infinitum.
Peli on Desert Bus, vuonna 1995 julkaisematta jääneen Penn & Teller's Smoke and Mirrors -pelin sisältämä minipeli. Kanadalainen komediaryhmä LoadingReadyRun on jo muutamana vuonna järjestänyt tempauksen nimeltään Desert Bus for Hope, jossa he käytännössä keräävät rahaa Child's Play -nimiselle hyväntekeväisyysjärjestölle pelaamalla peliä niin pitkään kuin ihmiset lahjoittavat rahaa. Tätä kirjoittaessani he ovat pelanneet reilut viisi päivää ja onnistuneet keräämään vajaat 120000 dollaria.
Nettisivuillaan on tsätti ja videofeed huoneeseen jossa pelataan (juuri äsken siellä lauloi sekavan näköinen porukka A-han Take on Metä ja nätti tyttö Nekomimi-korvissa pelasi) ja "Bus Cam". Kaikkeen tähän liittyy vielä paljon muuta kivaa, kuten julkkisvieraat ja kaikki ihmeelliset tempaukset joihin lahjoittajat peliporukkaa yllyttävät (nyt näköjään taas lauletaan porukalla They Might Be Giantsin Birdhouse in Your Soulia). Luulin bloganneeni tästä jo viime vuonna, kun seurasin samaa tempausta, mutta en ilmeisesti ollutkaan tehnyt niin.
Ja nyt ne laulavat Robin Hood: Sankarit sukkahousuissa -leffasta tuttua tunnussävelmää. Asiaankuuluvan koreografian kera. Tsekatkaa!
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Pitkään aikaan ei ole oikeastaan vituttanut. Jos on ahdistanut, on ahdistanut, tai masentanut. Tänään vituttaa.
Aiemmassa postissa tänään mainitsin tulevaisuudessa (toivottavasti mahdollisimman kaukana) siintävän muuttoni. Päivällä vuokraisäntäni yritti soittaa, en vastannut. Hän laittoi viestin. Jossa kyseli tämän kuun vuokran perään. Vuokran jonka luulin olleeni maksanut. Tarkistin asian verkkopankista. En ollut maksanut. Käytännössä olen nyt siis 670€ miinuksella siitä rahatilanteesta, millä olen suunnitellut asuvani tässä kämpässä ehkä muutaman kuukauden sekä maksavani suunnilleen samankokoiset mätkyt.
Mikä tarkoittaa sitä, että muuttoa pitää aikaistaa. Ja verotoimistossa pitää käydä, jospa suostuisivat jonkinlaiseen venytettyyn maksusuunnitelmaan. Suunnitelma: ilmoitus sunnuntain Kalevaan, mahdollisimman äkkiä (ehkä jo ensi viikolla?) uuteen (huomattavasti halvempaan) asuntoon (max. n. 500€) keskustaan, Heinäpäähän tai johonkin lähialueille. Ei mielellään korkealle kerrostaloon (jää muuten mahdollinen parveke käyttämättä korkean paikan kammon takia). Ideaalitilanne: kolmikerroksesta vanhasta kerrostalosta Heinäpäästä viihtyisä ja rauhallinen kaksio astianpesukoneella.
Tämä asunto on melkoinen unelma: 1870-luvulla rakennettu kolmekerroksinen kivitalo, jonka ainoassa rapussa on vain kolme asuntoa (joista yksi on myynnissä ja toisen asukas on välillä viikkoja poissa). Korkeat huoneet ja ikkunat, astianpesukone ja ihan näppärän näköinen baarikeittiö. Parkettilattia ja oma sauna. Todella keskeisellä paikalla. Kaunis ja rauhallinen talo. Olisinpa rikas, tai vaihtoehtoisesti en näin tyhmä.
On muuten helvetin tyhmää tehdä itselleen ongelmia täysin triviaaleista tulevista asioista. Kuten nyt esimerkiksi vuodevaatteiden tai kattolampun ostamisesta. Sitä vaan jotenkin rakentaa itselleen hirveän henkisen kynnyksen tehdä mitään. Varsinkin tähän vuodenaikaan.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
En ole pitkään aikaan saanut kirjoitettua mitään kokonaista, ja tämäkään posti ei valitettavasti ole poikkeus. Viime aikoina olen kuunnellut Kings Of Conveniencen Riot on an empty streetiä, lukenut muutaman kirjan (mm. Mark Haddonin A Spot of Bother, Barney Hoskynsin Hotel California: Singer-songwriters and Cocaine Cowboys in the L.A. Canyons 1967-1976),
Mielessä joululoma mutta ei joulu, uudenvuoden reissu Kainuun metsiin, viikonloppu, levykaupasta tilatut mutta eivät vielä tulleet Joose Keskitalo & Kolmas Maailmanpalo -levyt, päiväunet, edessä jossain kaukana vielä siintävä muutto (ihmisen ei pitäisi joutua miettimään muuttamista tähän aikaan vuodesta; voi olla että tuhlaan säästöni nykyiseen helvetin kalliiseen vuokraan ja jätän muuton tammi-helmikuun vaihteeseen ihan vaan laiskuuttani).
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kirjoittaisin kirjan. Tekisin animaation tai pari. Oppisin silkkipainamaan t-paitoja. Perustaisin bändin. Ottaisin tatuoinnin. Tekisin podcastin. Piirtäisin sarjakuvaa. Pitäisin polaroid-näyttelyn.
Mitä sinä tekisit jos tietäisit että et voi epäonnistua?
kiits wil wheaton
3 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
