From my horizontal position on the bedroom floor I could use the TP's remote to do everything but actually remove and insert cartridges into the drive's dock. The room's window was now a translucent clot of snow and steam. InterLace's Spontaneous Disseminations for New New England were all about weather. With our subscription system, E.T.A. got numerous large-market Spontaneous tracks. Each track took a slightly different angle on the weather. Each track had a slightly different focus. Remote reports from Boston's North and South shores, Providence, New Haven, and Hartford-Springfield served to establish a consensus that a terrific amount of snow had fallen and was continuing to fall and blow around and pile up. Cars were shown abandoned at hasty angles, and we got to see the universal white VW-Bug-shape of snow-buried cars. Black-helmeted gangs of adolescents on snowmobiles were shown prowling New Haven's streets, clearly up to no good. Pedestrians were shown bent over and floundering; remote-report journalists were shown trying to flounder over to them to get their thoughts and reflections.
David Foster Wallace, Infinite Jest, sivu ~900, lihavoinnit minun.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Tänään lounastunnilla sain vihdoin luettua loppuun kuvassa näkyvän tiiliskiven. Fiilis: hyvä. Ja kyllä, nuo ovat sormeni, eivät läskipukuni käsineet. (Ne ovat tuolla kaapissa.) Mitä vähemmän käsistäni mitään, sitä parempi; näistä lyhyistä ja päitään kohti ohenevista patukoista, jotka eroavat normaaleista sormista sillä, että normaaleilla ihmisillä kynnet ovat sormen päässä, toisin sanoen heidän sormenpäänsä eivät jatku puolta senttiä kynsien reunojen ulkopuolelle. Näyttää siltä kuin olisin menettänyt sentin pari sormistani jossain kauan sitten tapahtuneessa onnettomuudessa, mutta kaikki nahka on jostain syystä edelleen paikoillaan, rullautuneena erilaisten nivelien ympärille, liikaa nahkaa typistettyihin luihin; ehkä en vain muista jotain lapsuuden traumaattista kohtaamista auton takaluukun kanssa. Tämä kuva tuottaa minulle vahvaa eksistentialistista kauhua. Minulla on epäily siitä, että se jatkuva kynsien pureskelu ensimmäisen vuosikymmeneni aikana ei ollut kovin järkevää.
EDIT: Ja tietysti tällaisille kuville on oma tumblr.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Eräs todella hyvä ystäväni on saanut jostain käsiinsä Kingin Sen (josta kaikki muistavat ainakin sen klovnin) toisen osan ensimmäisen painoksen, ja tietäen taipumukseni kirjailijan tuotantoon, hän on luvannut antaa sen minulle. Valitettavasti kirja on ilmeisesti ilman kansipapereita, sillä varsinkin ensimmäiset painokset ovat kohtuullisen arvokkaita kansineen, mutta toisaalta olen jo pitkän aikaa halunnut lukea teoksen uudelleen, ensimmäinen kerta tapahtui muistaakseni lukiossa, joten ilmainen kirja on tässä tapauksessa aina ilmainen kirja, hifistely ja keräilyvietti unohtukoon hetkeksi. "Antaa" on itse asiassa väärä verbi tähän tilanteeseen, asiasta käymämme toisen keskustelun aikana sovimme vaihtokaupoista ja lupasin katsoa hänelle tänään jonkun kirjan vaihdossa, ja mietinkin saisiko hän isänä irti enemmän kuin minä Cormac McCarthyn Tiestä?
Ja heti kun pääsin mainitsemasta että en viitsi kantaa yli tuhatsivuista Infinite Jestiä mukanani, tuli kirjassa niin mielenkiintoiset ja mukaansatempaavat kohdat, että en ole pystynyt pitämään sitä vain kotonani, vaan olen urheasti kantanut sitä mukanani mm. töihin ja uhmannut outoja katseita ruokalassa (tai sitten vain kuvittelen, mutta voin rehellisesti sanoa, että en ole ikinä nähnyt kenenkään lukevan yhtä suurta kirjaa julkisella paikalla.)
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Aaron Hobson tekee vähän samaa kuin aiemmin bloggaamani Jon Rafman.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Asioita, joita huomaan tällä katselukerralla: kornin musan käytön, kornit dialogit ja Norman, kuvassa. Menossa suunnilleen toisen kauden puolessa välissä. Tässä vaiheessa 50% seurueesta kärsii pelkotiloista ja unettomuudesta, ja miettii miten tätä voi olla jäljellä vielä 12 jaksoa?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Again with the Desert Bus, why not?
EDIT: Again with the forgetting to link to the thing you're writing about?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
(Tämän piti olla nimeltään vain Sunnuntai, mutta niitä on näköjään jo kaksi. Oh well.)
Kävin kirjakaupassa (Akateeminen, siellä on hyvät valikoimat halpoja englanninkielisiä pokkareita) vuoden idioottimaisimpana päivänä, lauantaina ennen isänpäivää, mutta kun makasin sunnuntaiaamuna sängyssä N:n isossa valoisassa makuuhuoneessa, luin uusinta Paul Austeria ja kuuntelin kuinka olohuoneesta kuului (suljettujen ovien läpi, olin vielä "nukkumassa") kuinka N lauloi Nancy Sinatraa, olin onnellinen siitä, että jaksoin odottaa kuinka kaksi ärsyttävän hidasta (kuinka muutenkaan?) myyjätärtä paketoivat viime tingassa isänpäivän tajunneiden itsestäänselviä ostoksia. Kirja (siis tämä) on mielenkiintoinen, ei vähiten siksi, että (PAUL AUSTER!!) siinä on kirjoitettu uskottavasti parikymppisten ongelmista. Olen ehkä puolessa välissä menossa, joten on vaikea kertoa vielä lisää. Harvoin olen Austeriin kuitenkaan pettynyt.
kommentoi | linkki kirjoitukseen